Kuinka olemmekaan rakastaneet toisiamme! Ja
nyt tämä tyhjyys – se kuin humisee ympärillämme. Miksi, sano miksi? Anteeksi –
rakas!
Kiinnostuin
lukemaan Annikki Kariniemen (1913-1984) Erään
avioliiton anatomian, sillä luin vuonna 2017 Rosa Liksomin Everstinnan, joka
kertoo Annikki Kariniemestä rehevällä lapinmurteella. Etsin tietoja Annikki
Kariniemestä ja Erään avioliiton anatomia
nousi esille kirjailijan omakohtaisena avioliittokuvauksena, joka oli
väkivaltainen.
Tuntuu kummalliselta ajatella, että löytyy
sellaisia miehiä, jotka eivät koskaan potki vaimojaan eivätkä koiriaan. Eivät
edes unissa, se on merkillistä!
Erään avioliiton anatomia kertoo
kenraalittaresta ja hänen kenraalistaan. Anna ja Einar elivät perhehelvettiä,
jossa oli menty siihen pisteeseen, että Einar hakkasi Annan sairaalakuntoon
useimmin kuin osoitti, että rakasti vaimoaan. Annan kestokyky oli vuosikausia
kestäneen alistamisen ja pahoinpitelyjen jälkeen niin heikoilla, että hän pelkäsi muistinsa menneen ja silmiensä vaurioituneen.
- noo tuollaisessa kiimaisessa naisen
ruumiissa ei ole enää mitään häpäisemistä, se on itse häpäissyt itsensä jo
kauan sitten ja mitä sillä on enää täällä tekemistä, pakatkoon kapsekkinsa ja
menköön, pakatkoon laukkunsa ja lähteköön.
Erään avioliiton anatomia koskettaa
julmuudellaan. Se koskettaa siksi, että kirjailija on joutunut elämään
vuosikymmeniä miehen kanssa, joka satutti häntä. Nuori Anna ihastui itseään huomattavasti vanhempaan
mieheen. Mies oli vielä naimisissa, kun suhde nuoreen Annaan alkoi. Ystävät
varoittivat Annaa, että älä mene naimisiin Einarin kanssa, se on ollut kauhea
kahdelle aiemmalle vaimolleen. Ensimmäinen vaimo tuli sokeaksi lyönneistä, kun
verisuoni katkesi päästä ja toinen vaimo kuoli väkivaltaisesti. Molemmat
painettiin villaisella. Kenraali oli vaikutusvaltainen mies ja hänellä oli
vaikutusvaltaisia ystäviä. Pari järjesti illallisia ja juhlia ja seurusteli
ahkerasti muiden parien kanssa, mutta julkisivun takana tapahtui hirveitä
asioita. Neljän sodan käynyt mies oli armoton käskijä ja kurittaja.
Kuinka olisin voinut koskaan ajatella että
hän oli väkivaltainen. Kun kerrottiin hänen raakuudestaan, olin tietävinäni
vain totuuden; että edelliset naiset eivät osanneet rakastaa häntä sillä
tavalla kuin minä osaan.
Anna
elää elämäänsä Einarin rinnalla ja ihmettelee, että voiko olla muunlaisia
miehiä, sellaisia jotka eivät lyö. Väkivallasta on tullut heidän avioliittonsa
yksi osatekijä, josta kumpikaan ei pääse irti. Einari tietää välillä menneensä
liian pitkälle ja hyvittelee Annaa ja pelkää menettävänsä vaimonsa. Silloin he
ovat Annan mielestä jälleen onnellisia vähän aikaa. Vuosien kuluessa Anna
huomasi, että hänen rakkautensa ei muuttanut Einaria parempaan suuntaan. Ei
tietenkään.
Jos joku heittää omissa rappusissaan
häränpyllyä ei hänen tarvitse sanoa sitä että se tapahtui toisen käden
ohjaamana, toimittamana, paiskaamana.
Annikki Kariniemi, Erään
avioliiton anatomia
Otava 1968 2p.
Liksom Rosa: Everstinna
Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1 Émile Zola: Nana
2 Veijo Meri: Manillaköysi
3 Maria Jotuni: Huojuva talo
4 Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
1 Émile Zola: Nana
2 Veijo Meri: Manillaköysi
3 Maria Jotuni: Huojuva talo
4 Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
5 Aila Meriluoto: Peter-Peter
6 Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia