Ajattomia satuja ja tarinoita haasteen kakkososa on aika laittaa pakettiin, sitoa kaunis rusetti päälle ja säilöä lukumuistojen aarrearkkuun. Mukavia kirjoja on mahtunut tälläkin kertaa mukaan. Haaste jatkuu Musteen jäljet -blogissa ja aion jatkaa mukana, sillä mukavia ajattomia satuja ja tarinoita on aina ilo lukea itselle ja kuunteleville korville.
Mauri Kunnas: Piitles
Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba
Jacob Ja Wilhelm Grimm: Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua
Veera Salmi: Puluboin ja Ponin komerokirja
Astrid Lindgren: Mio poikani Mio
Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus
Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia
Mauri Kunnas: Joulupukki
Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin
Elina Karjalainen: Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun
J.K.Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Camilla Mickwitz: Jason
R.J.Palacio: Wonder-Ihme
Näissä lukemissani saduissa ja tarinoissa oli mukana uusia lastenkirjoja, jotka ovat tarinoiltaan ajattomia ja jo iäkkäämpiä satuja ja tarinoita. Vanhimmat sadut löytyivät Grimmin saduista. Grimmin satujen alkuperäistä kirjoitusvuotta on vaikea löytää, sillä Grimmin veljekset kirjoittivat sadut 1800-luvulla kansantarinoiden mukaan. Alunperinhän satuja kerrottiin aikuisille varoituksena ja opetusmielessä. Kesti pitkän aikaa ennen kuin satuja kerrottiin lapsille ja siinä vaiheessa satujen ja tarinoiden verisyys ja väkivalta oli muuttunut huomattavasti kesymmäksi.
Luin vähän aikaa sitten lapsikuulijoille Astrid Lindgrenin Saariston lapsia, ja siinä oli aika tavalla ikäviä asioita, jotka hypin yli, koska kuulijat olivat niin pieniä. Saariston lapset on julkaistu vuonna 1964, ja sen jälkeen on muuttunut huomattavasti lapsille sallittujen satujen ja tarinoiden sisällöt. Riippuu tietysti minkälaisia satuja ja tarinoita on tottunut kuuntelemaan ja/tai lukemaan. Harry Pottereista löytyy taisteluita ja verisiä yksityiskohtia vaativankin tarinanlukijan makuun. Niiden kanssa kannattaa olla kuitenkin varovainen, sillä kaikki eivät ole kiinnostuneita noidista ja velhoista, ankeuttajista ym. fantasiamaailmaan kuuluvista olennoista. Henkilökohtaisesti en tykkää sieluista ja zombeista, mutta ei se nyt haittaa, jos johonkin mainioon kirjaan tai elokuvaan on niitäkin eksynyt.
Lukemistani lastenkirjoista suosikkini on yhä edelleen Camilla Mickwitzin iki-ihana ja sympaattinen Jason vuodelta 1975. Kuvitus on loistava, tarina suloinen ja päähenkilö todellinen sydämenhellyttäjä - pieni ihminen. Kirjassa nimittäin on pieniä ja suuria ihmisiä. Muuten heitä ei ole jaoteltu sukupuolen mukaan.
Kiitokset Yöpöydän kirjat-blogin Niinalle haasteesta.
❤️❤️❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti