Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Olen nyt melkein kolmenkymmenen ja olen ollut saman työnantajan palveluksessa kaksikymmentäyksivuotiaasta lähtien. By Designin omistaja Bob palkkasi minut pian sen jälkeen kun oli perustanut yrityksensä. Kaipa hänen kävi minua sääliksi. Olin valmistunut klassisen filologian laitokselta eikä minulla ollut mainitsemisen arvoista työkokemusta, ja tullessani haastatteluun minulla oli musta silmä, murtuma käsivarressa ja pari aukkoa hammasrivissä.

Skotlantilaisen esikoiskirjailijan Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää teos herättää monenlaisia tuntemuksia, sillä kirja on yhtä aikaa humoristinen ja surumielinen. Kirjailija on kirjoittanut teoksen päähenkilön Eleanorin ajatuksilla, jotka ovat suorasukaisia ja jopa paikoitellen räävittömiä. Eleanor on elellyt sinkkunaisen elämäänsä häiritsemättä ketään, mutta kirjan kuvioissa hänen elämässään alkaa tapahtua kaikenlaista muutosta.

Pyydän vapaaehtoisesti sisään ainoastaan mittarinlukijan. Eikö kuulostakin uskomattomalta? Totta se kuitenkin on. Kai minä olen olemassa? Epäilen usein, etten ole, että olen oman mielikuvitukseni tuotetta.

Syy sille, miksi Eleanor on yksinäinen, juontuu lapsuuden kokemuksista. Eleanorin elämää on varjostanut ikävä suhde äitiin. Eleanor elää edelleenkin äitinsä valvovien katseiden alla. Äiti jyrää ja Eleanor tottelee, vai onkohan asiat niin? Eleanorista löytyy kyllä omaa tahtoa ja päättäväisyyttä liiankin kanssa, ettei olisi tullut äitiinsä. Onkohan nyt tullut aika muuttaa käyttäytymismalleja ja laajentaa turhan pieniä piirejä. Toisin sanoen alkaa elää sosiaalista elämää. Eleanor kun tuppaa töksäyttelemään muille mitä sylki suuhun tuo. Joutavanpäiväinen jutustelu kun ei oikein luonnistu tältä neitoselta.

Sydämessäni on aivan yhtä paksuja ja rumia arpia kuin kasvoissani. Tiedän sen. Toivon että jäljellä on myös vahingoittumatonta kudosta, kohta jonka läpi rakkaus pääsee sisään ja ulos. Toivon niin.

Eleanorille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kirjan kuvioissa, josta hän on lievästi sanottuna yllättynyt. Hän jopa ihastuu tulisesti henkilöön, jonka hän on itse päättänyt olevan tarpeeksi ansioitunut ja komea aviomieskandidaatti. Ihastuksen johdosta Eleanorille herää halu uudistaa ulkonäköä ja vaatetusta. Ja kotikin näyttää siltä, että siellä pitäisi tehdä jotain. Juonikuvioissa Eleanor saa kaikenlaisia kutsuja ja rahaa alkaa kulua. Lahjatkin maksavat paljon ja hankalinta on päättää mitä vie lahjaksi. No kaapista voi ottaa vaikka avatun vodkapullon ja juustopakkauksen mukaan. Syötävää ja juotavaa sopivasti syntymäpäiväsankarille.

Eleanorille kuuluu ihan hyvää on koukuttava viihdekirja, jonka päähenkilö on lapsuudessa traumatisoitunut, mutta suhteellisen hyvin pärjännyt,  omalaatuinen ja persoonallinen Eleanor. Uskon, että viihdyt kirjan parissa hyvin, sillä kirjailija pyörittää sekä päähenkilöä että lukijaa hulvattomalla huumorilla ja simsalabim keikauskakku on valmis.

Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää ****

Suom. Sari Karhulahti

Wsoy 2018

s. 429

Eleanor Oliphant is Completely Fine 2017