torstai 30. elokuuta 2018

Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino

Kevyt tuulenvire puhalsi liplattavan valtameren suunnalta. Sarastava aamu paljasti jylhät vuoret. Harmaan villamekon yllä leijuivat tulenpunaiset hiukset. Kiharoiden keskellä häivähtivät vakavat, kalpeat kasvot. Kaunis nainen.
Iki-Kuura veti henkeä, mutta teki sen liian nopeasti. Maailma uhkasi taas pimentyä.

Johanna Valkaman hienon viikinkiaikaan sijoittuvan Metsän ja meren suku – sarjan kolmas kirja Kaukosaarten Aino kertoo ensimmäisestä teoksesta tutuksi tulleen Aurin nuorimmasta pojasta Iki-Kuurasta, joka lähti etsimään tietoa siitä, mikä uhkasi kotipaikkaa ja sen ihmisiä. Enteet ja uhkaavat painajaiset olivat tulleet Aurin ja hänen lastensa uniin, sillä he olivat tietäjiä ja tietäjät halusivat enemmän tietoa valkeasta vaarasta, joka näyttäytyi unissa.

Iki-Kuura halusi löytää tien pitempään elämään kuin mitä oli enteiden mukaan luvassa. Vaellusmatkallaan hän haaksirikkoutui Kaukosaarille eli Färsaarille. Iki-Kuuran auttoi pelastumaan nuori nainen, jolla oli leiskuvanpunaiset hiukset. Ann oli karannut saarille pakoon väkivaltaista miestään. Iki-Kuura antoi hänelle nimeksi Aino, kunhan nyt ensin löysi hänet, sillä Ann oli oppinut piiloutumisen taidon.

Kun hän havahtui uudelleen, miehen muotoinen varjo pimensi valkenevan taivaan. Tuulenpieksemä muukalainen katseli häntä. Valkoiset hampaat välähtivät sänkisen partasuun keskellä, kun mies puhui:
- Poika – minä olen Erik Tuulihattu ja sinä olet nyt minun orjani.

Johanna Valkaman kirjat paranevat kirja kirjalta ja olen ihan koukussa tähän sarjaan. Tykkään varsinkin kirjan tyyliin sopivasta kielestä, joka vie taianomaisesti mukanaan viikinkiaikaan. Kirjailija on kulkenut viikinkien mailla Färsaarilla ja poiminut mukaan kirjan fantasianomaiseen tarinaan ihan oikeasti eläneitä viikinkiajan ihmisiä. Jopa Ann Naddodsdóttir on elänyt Färsaarilla 900-luvun loppupuolella ja hänen isänsä oli norjalainen viikinki, joka oli ensimmäisiä Färsaarten asuttajia.

Kirjan lopussa Iki-Kuura palaa takaisin kotiinsa ja hän tuo mukanaan varsinkin hänen äidilleen Aurille erittäin mieluisan henkilön. Voisin vaikka veikata, että kyseinen henkilö on  seuraavan kirjan päähenkilö. Upea sarja, fantasiaa, viikinkejä, rakkautta ja vahvoja naisia.

Johanna Valkama, Kaukosaarten Aino ****
Otava 2018
s. 338+ lukijalle+ historialliset henkilöt+ laulujen lähteet
Historiallinen teos viikinkiajalta

Johanna Valkama: Itämeren Auri
Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli

6 kommenttia:

  1. Nää on kyllä tosi mielenkiintoisia kirjoja. Oon pantannut näitä, etten vielä lukis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kannattaa lukea, jos vain tykkää viikinkiajasta. Minä olen viikinkiaikafani. Tämä oli jo toinen elokuulla lukemani viikinkiajasta kertova kirja. Ensimmäinen oli Katja Törmäsen Karhun morsian.

      Poista
  2. Kiitos esittelystä. Nämä kirjat ovat kiinnostaneet ilmestymisestään lähtien, kakkososa löytyy omastakin hyllystä, mutta en ole vain vielä saanut aloitetuksi. Jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula :)
      Innostuin heti tästä sarjasta, koska nämä kertovat viikinkiajasta. Minullekin on kertynyt kirjoja "jonain päivänä" luettavaksi :)
      Kannattaa aloittaa Itämaan Aurista.

      Poista
  3. Pidän historiallisista viihderomaaneista, mutta Johanna Valkamaa en ole vielä lukenut. Milja Kauniston Kalmantanssi odottaa hyllyssä. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milja Kauniston ja Johanna Valkaman teokset poikkeavat kovasti toisistaan. Kaunistolla on rehevä kieli ja värikkäät henkilöt kirjoissaan ja miljööt Ranskassa paremmissa piireissä. Valkaman henkilögalleria on niukempi ja tyyli skandinaavinen, keskitytään vain muutamaan henkilöön karuissa olosuhteissa. Molemmilla on kirjoissaan rakkautta ja romantiikkaa. Pidän molempien kirjailijoiden kirjoista.

      Mukavaa viikonloppua :)

      Poista