sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua



Kädet tempaisivat minut pesästä.
Saastainen lapsi
Inhottava lapsi

Ruotsissa asuvan tansanialaissyntyisen Kayo Mpoyin esikoisteoksen Virtaavan veden sukua taustalta löytyvät hänen oman sukunsa kertomukset Tansaniasta. Kirjan kertojana toimiva Adi oli tarinan alussa 5-vuotias ja kirjan lopussa 13. Perhe oli muuttanut Zairesta Tansaniaan Dar-Es-Salaamiin. Molempien vanhempien suku asui vielä Zairessa, samoin vanhimmat lapset. Perhe oli suuri afrikkalaiseen tapaan, ja vanhimmilla lapsilla oli jo omia lapsia. Isä oli hyvässä virassa, joten perhe tuli hyvin toimeen.

Adi oli perheen toiseksi nuorin lapsi. Nuorin Mai oli heiveröinen ja sairaalloinen. Kun ynnäilin kirjan alussa olevasta sukutaulusta äidin ja nuorimman lapsen ikää, niin sain äidin ja isän iäksi 53, kun Mai syntyi. Harvinaisen iäkkäät pienen vauvan vanhemmat. Mai sai nimekseen isän isoäidin nimen. Adi sai nimensä kuolleelta siskoltaan. Kirja on nuoren tytön kasvutarina vuosilta 1989 – 1994, ja samalla värikäs sukutarina.

”Jumala varjele Afrikkaa, hän on maailman kaunein tyttö.” Saan karkkia taskut täyteen.

Adi eli tiukasti kasvattavien vanhempiensa ja kahden sisarensa kanssa talossa, jonka alakerrassa asui toiset vuokralaiset. Vaikka äiti oli kotona, ja perheellä oli palvelija, niin siitä huolimatta alakerran luihu pedofiili vaani pientä tyttöä. Aiheesta lukeminen oli raskasta ja pelottavaa. Pedofiilin inhottavat teot jättivät jälkensä pienen Adin elämään. Hänestä oli pelottavaa ja häpeällistä puhua tapahtumista ankarille vanhemmilleen tai isosiskolleen, eikä hän oikein edes ymmärtänyt mitä tapahtui. Onneksi Adilla oli mielikuvitusystävä, jota hän kutsui Jumalaksi, ja joka vastasi mieltä painaviin kysymyksiin. Jumala oli pieni poika, joka kirjoitti kaiken muistikirjaansa.

Oliko hän tullut hakemaan minua helvettiin? Minähän olen ajatellut prinssiä joka pakottaa ihmisiä juomaan pissaansa. Ne ihmiset laskeutuvat polvilleen ja ottavat prinssin kullin suuhun.

Minusta oli hirvittävän vaikea edetä kirjan tarinassa, sillä Adin kokemukset olivat niin julmia. Kokemukset varjostivat koko tarinaa ja heijastuivat Adin käytökseen. Adi sai uusia ajatuksia kun aloitti koulunkäynnin, varsinkin tarinoiden kirjoittamisesta, joita hän kertoi myös pienelle siskolleen. Pikkusiskosta tuli tärkeä Adille sen jälkeen, kun isosisko oli karannut. Sitä ennen hän oli sitä mieltä, että olisi ollut parempi, jos Mai ei olisi syntynyt ollenkaan. Kirjailija on kirjoittanut onnistuneesti lapsen mielikuvituksellista mieltä ja kieltä, sillä Main syntymän aikaan Adi oli vasta 5-vuotias.

Kayo Mpoyin Virtaavan veden tarina on tytön kasvutarina ja värikylläinen sukukertomus kuumasta Afrikasta, jossa laulettiin surut ja murheet, ilot ja onnet, välillä uskoen jumalaan, välillä ikiaikaisiin myyttisiin parantajiin ja noitiin.

Kayo Mpoyi, Virtaavan veden sukua
suom. Ulla Lempinen
Atena 2020
s. 252
Mai betyder vatten 2019

4 kommenttia:

  1. Mietin tämän kirjan lukemista, mutta yhdeltä ystävältäni kuulin romaanin teemasta ja siitä, miten se on aika rankka ja yksityiskohtainenkin. Jätin sitten lukematta. Kestän kyllä lukea monenlaista, mutta nyt korona-aikaan mieli kaipaa jotain lempeämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja.
      Oli tämä liian yksityiskohtainen minunkin mielestä. Lapsen hyväksikäyttö teemana on rankkaa lukea. Tämä oli lyhyen ajan sisällä kolmas kirja, missä oli lapsen hyväksikäyttö teemana, joten tämän kohdalla tuli mitta täyteen.

      Poista
  2. Huh, jos jopa sinä koit tämän kirjan niin rankkana, niin ehkä minun kannattaa jättää tämä väliin... Muuten kyllä pitäisi lukea pitkästä aikaa jotain afrikkalaistakin, esim. Älä mene pois on vielä lukematta, mutta omasta hyllystä se kyllä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku muu voi ajatella tästä kirjasta eri tavalla kuin minä. Lasten hyväksikäyttö on minulle ns. punainen vaate.
      Rakastuin Älä mene pois kirjaan. Uskon, että pidät kirjasta.

      Poista