tiistai 5. toukokuuta 2020

Camilla Sten: Kadonnut kylä



Kaikki palaset eivät osuneet kohdilleen ennen kuin löyhkä alkoi työntyä sisään avoimista ikkunoista. Albin avasi oven ja kompuroi ulos autosta päästäkseen eroon hajusta, mutta se vain voimistui ulkosalla. Imelä ja ylikypsä ja tympäisevä; liha, joka oli saanut mädäntyä ja hautua auringossa pitkien, toimettomien tuntien ajan, kaikessa rauhassa, kenenkään kajoamatta.

Ruotsalaisen Camilla Stenin jännityskirjassa Kadonnut kylä oli kauhukirjanomainen ilmapiiri. Kirjan tapahtumia kerrottiin nykyisyydessä ja 50-luvun lopussa, jolloin kylä autioitui oudolla tavalla. Alicen isoäiti oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa kylässä ja hänen perheensä oli kadonnut muiden mukana. Isoäiti oli tuohon aikaan jo muuttanut Tukholmaan. Alice oli saanut häneltä paljon tietoja kylän ihmisistä. Alice halusi tehdä filmin kylästä ja samalla hän halusi selvittää mitä oikein oli tapahtunut kadonneille kyläläisille. Autio kylä oli kiehtonut hänen mieltään jo pitkään.

”Mitä luojan tähden täällä on oikein tapahtunut?” hän kysyi lähinnä ihmetystä ilmaisevaan sävyyn.

Alice oli koonnut tuotantotiimin, ja heidän oli tarkoitus muutaman päivän ajan filmata kadonnutta kylää, jonka perusteella he voisivat anoa rahoitusta filmille. Heti heidän saavuttuaan kylään alkoivat oudot tapahtumat. Alice olisi voinut vannoa, että joku seurasi heitä. Outoja ääniä, naurua, lapsen ääntelyä. Joku leikki heidän kanssaan. Mutta kuka ja miksi?

Minulla on viimeinen vahtivuoro.

Alice oli varma päästessään Silvertjärniin, että hänen elokuvansa valmistuisi, mutta kaikenlaista ikävää alkoi tapahtua heti. Tuotantotiimiläiset alkoivat pelätä päivä päivältä enemmän, varsinkin kun heillä ei ollut lopulta kulkuneuvoja millä päästä pois kylästä, eikä kännykkälinjat pelanneet. Tyyppi, joka seurasi heitä, teki heidät pikkuhiljaa aseettomiksi ja varomattomiksi. Alicen varmuus tulevasta elokuvasta mureni päivä päivältä. Tilalle tuli taistelu henkiinjäämisestä.

Camilla Stenin Kadonnut kylä houkutteli minut lukemaan sen, vaikka en nykyisin pidä kauhukirjallisuudesta. Kirjan paikoin huono suomennos ärsytti, toivottavasti sitä on paranneltu. Kirjailijan äiti on dekkarikirjailija Viveca Sten, jonka dekkareista olen pitänyt kovasti. Kadonnut kylä ei kuulu mieleiseeni kirjallisuusgenreen, mutta uskon sen saavan lukijoita varsinkin nuorten parista. Kadonnut kylä kietoutui nopeasti kehittyvän pakokauhun lonkeroihin, joiden alkujuuret sijaitsivat kaukana menneisyydessä. Nykyisyyden kauhulla oli vuosikymmenten painolasti, joka uhkasi jokaista, joka uskalsi saapua kylään.

Camilla Sten, Kadonnut kylä
suom. Jänis Louhivuori ja Risto K. Träff
Bazar 2020
s. 444
Staden 2019
Kauhutrilleri 

8 kommenttia:

  1. Minullakin tämä on lukulistalla. Odotan vain, että tulee äänikirjaksi. Sellainen on ilmeisesti suunnitteilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat julkaistaan nykyisin melkein samaan tahtiin paperikirjoiksi ja äänikirjoiksi. Jotkut kirjat julkaistaan jopa ensin äänikirjoina. Vaikka kuuntelen vain pitkillä ajomatkoilla äänikirjoja, olen iloinen, että äänikirjojen tarjonta on laajentunut.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän. Oli minulle aika mieluista luettavaa, pidin kylän autiosta ja jännitteisestä tunnelmasta. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Anneli :)
      Tässä kirjassa on juuri kuvaamasi tunnelma: autio ja jännitteinen. Olisi kamalaa joutua yksin sellaiseen tilanteeseen kuin tässä kirjassa oli. Pelottava tunnelma.

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle :)

      Poista
  3. Olen ollut kiinnostunut tästä, mutta en tajunnutkaan, että tämä on suorastaan kauhua. En minäkään pidä kauhusta, mutta pitää ehkä tutustua tähän ja jättää sitten kesken, jos liialliseksi menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on kauhutunnelma. Kirja on ehkä kauhun ja trillerin sekoitus. Niitä kuolleitakin tulee vastaan kirjan sivuilla. Kyllä tämän lukee, mutta ajatuksissa tällainen autioitunut ja ihmiset kadottanut kylä ja joku tyyppi, joka hiipparoi ympäristössä, loi minulle kauhutunnelman.

      Poista
  4. Aloin lukemaan tätä, mutta sillä erää jäi kesken. Ei vetänyt ja minustakin suomennoksessa oli toivomisen varaa. Ehkä vielä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään aika moni kirja julkaistaan huonolla suomennoksella. Sitten on kirjoja, joissa on loistava suomennos. Tämä kirja tupsahti pyytämättä postilaatikkoon. Tänään oli julkaisemispäivä. Toivon kyllä, että kirja saisi ansaitsemansa kunnon käännöstyön lopulliseen painatukseen.

      Poista