torstai 22. huhtikuuta 2021

Inka-Maria Laitila ja Tarja Strandén: Tukaattityttö

 


Nainen on tässä vaiheessa nuori, kahdeksantoista. On syyskesä 1907. Hän seisoo asemalaiturilla isänsä ja sisarustensa ympäröimänä. Pian hän on kaukana kotoa, matkalla tuntemattomaan pääkaupunkiin. Ihmisiä tungeksii koreineen ja matkalaukkuineen kohti junavaunuja. Monet matkaavat lähemmäs, Viipuriin. Nainen on tehnyt valintansa. Hänen on päästävä Helsinkiin, Ateneumin kouluun opiskelemaan taiteilijaksi. Nainen viivyttelee lähtöään, hyvästelee sisaruksiaan yhä uudelleen. Nuorimmat pitävät kiinni hänen hameestaan, pyörivät hänen ympärillään. Heitä on yksitoista sisarusta.

 

Inka-Maria Laitilan ja Tarja Strandénin tietokirja Tukaattityttö, Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen, kertoo nuoresta naisesta, hänen läheisistään ja hänen elämästään, joka kesti vain 31 vuotta. Helmi haaveili taiteilijan urasta ja opiskelusta Ateneumissa. Yllä olevassa lainauksessa Helmi oli lähdössä junalla ja perhe oli saattamassa häntä. Helmi oli kotoisin porvarisperheestä ja perheen lapset opiskelivat osa ylioppilaaksi, osa sairaanhoitajaksi, osa opettajaksi. Helmi oli perheen viides lapsi. Kirjan tietolähteinä ovat olleet Lyyli, Ida ja Lahja Vartiaisen lapsuudenmuistot, jotka he kirjoittivat veljelleen Pekalle 1960-luvulla tämän pyynnöstä. Pekka Vartiainen oli Helmin pikkuveli ja kirjan toisen kirjoittajan Inka-Maria Laitilan isoisä.

 

Vuonna 1905 otetussa luokkakuvassa Helmi Vartiainen seisoo koristeellisen kauluksen somistamassa puvussa, juhlallisesti paikalleen sommitellun tyttöparven keskellä. Kaunis tyttö, pienikokoinen, varmaankin luokkansa pienimpiä. Kun tuota kuvaa otettiin, Helmi oli varmasti jo löytänyt oman lahjakkuutensa. Kuka häntä oli innostanut? Ehkä jo harjoituskoulun opettaja, ehkä äiti, jolla täytyi myös olla perittyjä käden taitoja äidinisän piirustustaidosta päätellen. Tietenkin Helmi oli tutustunut värien ja siveltimien maailmaan myös isänsä työhuoneessa.

 

Kirja kuvaa hyvin valokuvien ja suvun muistelmien ja lähdeaineiston perusteella Helmin elämää Sortavalassa ja myöhemmin Helsingissä. Helmin elämä olisi varmasti kaivannut lisää jo kotoa saatua tukea ja turvallisuutta sekä kannustusta taiteilijan uralle. Näin ei käynyt, sillä hän kohtasi Ateneumissa häntä 9 vuotta vanhemman taiteilija Tyko Sallisen ja avioitui hänen kanssaan vuonna 1909. Helmi ei saanut jatkaa opiskeluja Ateneumissa. Hän sai tyytyä osaansa taiteilijan muusana. Jostakin syystä Sallinen kuvasi Helmin rumaksi ja korosti varsinkin nenää ja huulia. Nämä Helmistä maalatut taulut saivat nimekseen Mirri-taulut. Sallinen kuvasi tauluissaan liioitellun rehevää aistillista naista, jota Helmi ei todellisuudessa ollut.

 

Heti kun Helmi on saanut voimansa kootuksi, hän lähtee muutaman kuukauden ikäisen Tajun kanssa Helsinkiin ottamaan selvää toisesta tyttärestään. Mutta kaikki on myöhäistä, itkut ja rukoukset eivät auta, Tirsu on viety Kööpenhaminaan. Tyko on riistänyt häneltä lapsen ja leimannut hänet kyvyttömäksi äidiksi. Helmin pitäisi tästä lähin olla vieras omalle lapselleen. – Tämä haava ei koskaan parantunut.

 

Vuonna 1911 oli Tyko Sallisen mahdollista antaa lapsensa adoptoitavaksi ilman Helmin suostumusta, sillä vain Tyko oli lapsen holhooja. Heidän lapsensa oli puolitoistavuotias, kun Tyko Sallinen teki hirviömäisen teon, joka kosketti koko sukua, kun hän vei esikoislapsen siskolleen Kööpenhaminaan. Adoptiota ei koskaan allekirjoitettu. Helmi sai lapsestaan kaksivuotiskuvan, ei mitään muuta. Mutta tämä ei riittänyt Tyko Salliselle, vielä pahempaa oli tulossa, tragedia, joka on ravistellut taidemaailmaa ja kirjallisuutta, mutta pahiten Helmin omaa elämää.

 

Syvänsinistä ja violettia hehkuva Mirri-maalaus toi Tykolle valtion dukaattikilpailun palkinnon. Tukaattitytön uhkeaa maalaismaisuutta ei enää pidetty yhtä luotaantyöntävänä kuin entisiä ”hölmöjä” Mirrejä. Maalaukselliset arvot merkitsivät enemmän kuin kuvatun naisen piirteiden ”rumuus”.

 

Yllä oleva lainaus kertoo kansikuvassa olevasta maalauksesta, josta Sallinen sai palkinnon ja opintostipendin ja se mahdollisti hänelle vuonna 1914 opintomatkan Pariisiin, Bretagneen ja Englantiin. Helmi sai pärjätä toisen lapsensa kanssa ilman aviomiestä ensimmäisen maailmansodan syttymishetkellä.

 

Helmin ja Tyko Sallisen avioliitto päättyi seitsemän vuoden päästä sen solmimisesta vuonna 1916. Helmistä tuli oikeuden päätöksellä lapsensa huoltaja, eikä avioero muuttanut heidän elämäänsä, sillä perheellä ei ollut koskaan ollut yhteistä, pysyvää kotia ja Helmi ja Tyko olivat eläneet puolet avioliitosta erillään. Avioero leimasi Helmin. Eronnut nainen sai kantaa syyt perheen hajoamisesta ja oli huono nainen. Helmi oli ex-miehensä lestadiolaisen suvun mielestä kevytmielinen ja sopimaton lapsen hoitajaksi.

Helmin Lahja-sisko ja Helmi nuoremman lapsensa kanssa 1914. 

Tyko Sallinen etsi Helmin ja lapsen olinpaikan tietoonsa ja vei viisivuotiaan lapsen pois äidiltään. Helmi ei saanut nähdä enää lastaan sen jälkeen. Tämä oli suunnaton ja kammottava tapahtuma, mutta historia on täynnä vastaavia avioeroriitoja ja huoltajuusriitoja. Se, miten pieni lapsi koki kyseisen tragedian, näkyi siinä, että hän vietti loppuelämänsä mielisairaalassa. Vanhempi lapsi, joka oli viety Kööpenhaminaan, otti liikaa lääkkeitä ja kuoli Sallisen talon lähelle alle nelikymppisenä. 

Helmin sydän ei kestänyt, vaan sairastui. Hän kuoli neljä vuotta toisen lapsen viemisen jälkeen vuonna 1920. Edellisenä vuonna hänen kaksi taideteostaan oli valittu Ateneumin taidenäyttelyyn. Kannen kuva on vuodelta 1919.

 

Helmin kohtaloksi tuli väärä mies.

Helmin omakuva 1917-19. Helmi oli taitava maalari. Tässä kuitenkin liikaa vaikutteita Salliselta.


Inka-Maria Laitila ja Tarja Strandén, Tukaattityttö, Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen

Wsoy 2002

s. 251 + runsaasti kuvia + lähdetiedot 6s.

Tietokirja

 

16 kommenttia:

  1. Koskettava tarina, jonka pistää mietteliääksi.

    VastaaPoista
  2. Tämän kirjan haluaisin lukea. Kamalia nuo Mirri-kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nuo Miirri-taulut on ihan hirveitä. Sallisen naisviha näkyy noissa naiskuvissa. Niiden mallina oli Helmin siskojakin,, mutta Sallisella oli tuo oma tapansa.

      Poista
  3. Olin aikeissa lukea Tukaattitytön, mutta jäi myöhemään aikaan. Valottaa varmasti hienosti Helmi Vartiaisen traagista kohtaloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Kirja kuvaa myös hyvin koko yhteiskuntaa tuohon aikaan. Ihailen Helmin vanhempia, kun jo tuohon aikaan kannustivat opiskeluun myös tytöt.

      Poista
  4. Mai, miten kylmäävän hieno teksti, joka satuttaa♥ Luettuani Suruttomat, aloin googlailla, ja jossain luki, että Sallisen ura sai nousunsa hänen Mirri -kuvistaan. Sekin vielä! Suruttomissa oli se hyvä, että siinä kerrottiin Helmin saaneen sen Pariisin stipendin, mutta ensin ilostui, sitten poltti sen kauhuissaan pelätessään sairasmielistä miestään. Helmin opettaja ihastui Helmiin nimenomaan koloristina. Hänen miehensähän näki Helmin maalauksia ennen avioliittoa ja sen alussa ja hämmästyi. Kuka matki ketä? Aivan kuin Camille Claudellin ja Auguste Rodinin tarina. Minä pyyhin lattiaa miehellä, joka ponnisti tunnetuksi vaimonsa tuhoten.

    Tämä aihe vei meitä molempia♥ Täydentävät toisiaan. Sinulla kuviakin.

    Tähän sopii minusta tämä sitaatti Strouitilta:

    Olen sanonut tämän ennenkin; minua kiinnostaa se, miten kykenemme tuntemaan ylemmyyttä toista ihmistä kohtaan, toista ihmisryhmää kohtaan. Sitä tapahtuu kaikkialla, kaiken aikaa. Minusta alhaisin piirre ihmisessä on tarve löytää joku jota nöyryyttää.

    Elizabeth Strout Nimeni on Lucy Barton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Aihe vei ja minä innostuin etsimään tietoa Helmin elämästä, ensin aloitin Hiidensalon Suruttomat teoksen. Olen aina inhonnut Mirri-teoksia. Niitä inhottiin alussa taidepiireissäkin. Vasta Tukaattityttö sai ihailua.
      Helmi pelkäsi miestään jo seurusteluaikana. Siksi hän poltti stipendinsä. Jos Helmi olisi saanut elää ja maalata, hän olisi saanut ansaitsemansa kunnian, mutta Sallinen todella tuhosi hänet ja heidän lapsensa.

      Poista
    2. Mai, ole hyvä ja syystä♥ Sallinen olisi kuulunut hoitoon. Suren isänsä kanssa kasvaneen Tajun kohtaloa. Hän oli kaunis. Eikä Helmi ollut mikään ruma Mirri! Kunpa kaikki unohtaisivat koko Sallisen. Hänet muistetaan Helmin takia, Mirristä.

      Poista
    3. Yhteiskunta eli patrioottista aikakautta Suomessa. Onnneksi aikakausi oli muuttumassa, mutta se ei vielä ehtinyt auttamaan Helmiä.
      Sallinen oli panetellut Helmiä taidepiireissä ja varmasti hänellä oli muitakin tukijoita. Ihminen, joka nimittää talonsa Kohmeloksi, ei todellakaan ole sopiva lapsensa huoltaja, mutta nuorempi lapsi oli paljon hoidossa lestadiolaisilla isovanhemmilla, kun Sallinen kulki ulkomailla. Sallinen oli siis pahimman luokan kiusaaja.

      Poista
  5. Kiitos seikkaperäisestä kirjoituksesta, Mai!
    Olen toistaiseksi lukenut vain erilaisia artikkeleita Helmi Vartiaisesta ja Tyko Sallisesta.
    Minua rupesi askarruttamaan tuon kilpailun nimi Dukaattikilpailu ja Sallisen siihen lähettämän työn nimi, Tukaattityttö. Vai onko nimi annettu myöhemmin, kun palkontorahat (dukaatit) oli jo plakkarissa. Kauhea nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!
      Taulun nimestä en tiedä tarkemmin. Sallisella oli vahva tarkoitus kaataa taidemaailman rajoja maalauksillaan. Käytöskin ajoi sitä samaa. Valitettavasti siitä joutui kärsimään vaimo ja lapset.
      Sallinen otti sitten 45-vuotiaana 19v. vaimon, sekin kuvasi eräänlaista kypsymättömyyttä.

      Tämä aihe vaatii tutkiskelua. Kun lukee aiheesta, tekee mieli lukea vielä enemmän. Sallisesta on tehty useampi elämänkerta, joista osa kirjoittaa Helmistä sitä, mitä Sallinen on heille kertonut - valheita ja panettelua.

      Poista
  6. Melkein sanattomaksi saa lukijan tällainen tarina - ja näitä on varmasti paljon.
    En ole erityisemmin pitänyt Sallisen maalauksista, mutta nyt meni mustalle listalle koko mies. :)
    Mukavaa viikonloppua ja lukuiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä uskomatonta, mutta totta. Miehillä oli valtaa, he jopa usein toimittivat vaimonsa mielisairaaloihin, vaikka mitään sen suuntaista ei vaimolla ollut.
      Sallisen taulut ovat minunkin mustalla listalla, samoin koko mies.

      Dekkarin merkeissä sujuu viikonloppu. Hyvää viikonloppua Sara :)

      Poista
  7. Onpa todella järkyttävä tuo Helmin ja hänen lastensa kohtalo. Miten kaikki voikin mennä pieleen vain väärän miehen takia. Siinä Helmiltä jäi oma ura taiteilijana, hän joutui kärsimään aivan hirveästi, menetti lapsensa ja vielä kuoli noin nuorena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, Helmin ja hänen lastensa kohtalo oli julmaa ja sen aiheutti Sallinen.
      Järkyttäviä naiskohtaloita on varmasti paljon, mutta mielestän Helmi Vartiaisen elämä ansaitsee tulla kerrotuksi, sillä omana aikanaan hän oli kuuluisan miehensä parjaama ja huonoksi naiseksi ja äidiksi haukuttu, varmasti elämänilonsa ja uskonsa miehiin kadottanut nuori nainen keskellä julkisuutta ja avioriitoja. Hänet koettiin tyhmänä ja typeränä maalaismoukkana, Mirrinä, jota hän ei koskaan ollut. Mirri oli vain Sallisen kuvitelma seksistisestä, rumasta ja rujosta naisenkuvatuksesta.

      Poista