perjantai 11. kesäkuuta 2021

Heine Bakkeid: Paratiisin kutsu (Dekkariviikko)

 

En ole koskaan pitänyt kevättalvesta. Puut ovat käppyräisiä ja paljaita ja näyttävät ydinsodan jälkeen maasta puskevilta mutatoituneilta kasveilta. Stavangeria huuhtovat loputtomat kuurot, jotka värjäävät koko kaupungin levänvihreäksi ja harmaaksi.

 

Norjalaisen Heine Bakkeidin dekkari Paratiisin kutsu on toinen osa Thorkild Aske-dekkarisarjaa. Jo ensimmäinen osa Meren aaveet koukutti, vaikka olen aika kyllästynyt alkoholisoituneisiin ja lääkehuuruissa törttöileviin päähenkilöihin. Sellainen on sarjan päähenkilö, entinen poliisi, joka sai vankilatuomion törttöillessään lääkehuuruissa autolla. Kolarissa kuoli eräs nuori nainen, jota Thorkild ei pystynyt unohtamaan, vaan kaipasi edelleen.

 

Oslossa on märkää, ja kevätilma on kylmempää kuin kotona Stavangerissa, missä ympäröivälle Jærenin alueelle tyypillinen lehmänpaska-aromi on alkanut jo tihkua kaupunkiin.

 

Aske sai kuuluisalta rikoskirjailijalta töitä. Kirjailija oli kiinnostunut kahdesta kadonneesta tytöstä, joista hän aikoi kirjoittaa seuraavan dekkarinsa. Pian Aske huomasi, että kirjailija salaili jotakin, ja homma haiskahti. Hänen edeltäjänsä oli saanut kuulan takaraivoonsa ja syy oli vieritetty hänen vaimonsa tekemäksi, joka oli tehnyt itsemurhan lähes samanaikaisesti.

 

Kaikki häipyy, äänet, hajut, kova maakaan ei tunnu täällä miltään, tässä mieleni sopukassa, jossa olen nyt. Paikassa, jonka löysin siinä autossa, joka vei minut pois sinun luotasi, äiti. Olen tainnut olla siellä siitä asti. Ilman sinua minä kutistun, muutun pienemmäksi ja pienemmäksi, mustaksi, miltei näkymättömäksi, lihan, luiden ja kudosten sisään vangituksi pisteeksi.

 

Tytöt katosivat seitsemän kuukautta sitten, joten Asken poliisinvaistot heräsivät. Ehkäpä tytöt olivat vielä hengissä. He olivat ennenkin karanneet, mutta silloin he palasivat takaisin lastensuojeluyksikköön. 15-vuotiaat olivat liian nuoria selvitäkseen yksin. Kirjan aihepiiri on tullut tutuksi myös suomalaisesta lastensuojelusta. Lasten karkailu on todella yleistä, eikä lastensuojelulla ole resursseja etsiä kadonneita lapsia. Todella huolestuttava ilmiö, jolle pitäisi tehdä jotakin.

 

Lue kirjasta löysikö Aske tytöt ja miten rikoskirjailijan auttaminen sujui. Asken luonteella muitakin rikoksia tuli selvitettyä rähjäisenä, mutta suht selvin päin melkein koko kirjan ajan. Heine Bakkeiden Paratiisin kutsu on tummaa nordic noiria parhaimmillaan. Lisäksi kirjan huumori sai välillä suupielet ylöspäin. Mainio kesädekkari.

 

 

Heine Bakkeid, Paratiisin kutsu

suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Into 2020

s. 399

Dekkari

 

Heine Bakkeid: Meren aaveet

 


 Dekkariviikon vetäjänä toimii Niina Yöpöydän kirjat-blogista.

2 kommenttia:

  1. En ole viime aikoina aloittanut uusia dekkarisarjoja (paitsi yhden espanjalaisen). Entisiäkin on niin paljon. Jos päätän aloittaa, tämä tuntuisi mahdolliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarisarjoja on todella paljon. Niistä on vaikea valita mitä lukea. Pohjoismaisia dekkarisarjoja on aivan valtavasti. Olen yrittänyt siirtyä vähän kauemmaksi pohjoismaisista dekkareista. Vaihtelu virkistää. Tykkään tosi paljon japanilaisen Keigo Higasinon dekkarisarjasta. Suosittelen.

      Poista