Cara Hunter: Pimeyteen

 

 

Nainen avaa silmänsä pimeydessä, joka on yhtä lähellä kuin side silmillä. Vanha ja ummehtunut, raskas ilma, jota ei ole hengitetty pitkään aikaan.

Brittiläisen Cara Hunterin dekkari Pimeyteen jatkaa rikoskomisario Adam Fawley-sarjaa, jopa vielä jännittävimmissä kuvioissa kuin ensimmäinen suomennettu Jäljettömiin, jossa katosi pieni tyttö. Tällä kertaa erään vanhan oxfordilaisen talon kellarin seinän takaa löytyivät nuori tyttö ja pieni poika henkitoreissaan. Heidät oli lukittu kellarihuoneeseen. Mitä oli tapahtunut? Kuka oli näin kammottavan rikoksen takana?

Hän tukahduttaa pakokauhun happaman puuskan ja yrittää nousta istumaan, mutta liike lannistaa hänet. Hän täyttää keuhkonsa ja huutaa, sinkoaa kaikuja seiniin. Huutaa ja huutaa ja huutaa, kunnes kurkku on vereslihalla.

Mutta kukaan ei tule. Koska kukaan ei kuule.

Rikoskomisario Adam Fawley vangitsi ryhmänsä kanssa talossa asuvan vanhuksen epäiltynä rikoksesta. Pian talon varastosta löytyi ruumis. Rikostutkimus kävi todella jännittäväksi ja se vaati tutkimusryhmältä sinnikkyyttä ja pitkää päivää. Salaisuudet muuttuivat tosiksi ja pian ne olivat valheita, mutta miten tunnistaa totuudensiemenet suorastaan pirullisen taitavasta rikossuunnitelmasta.

Hän sulkee silmänsä jälleen, tuntee kuumien, vihaisten kyynelten noruvan pitkin kasvojaan. Hän on jäykkänä raivosta ja syytöksistä ja hädin tuskin tietoinen mistään muusta, kunnes hän kauhuissaan tuntee ensimmäiset pienet jalat, jotka liikkuvat hänen ihollaan.

Cara Hunterin dekkarisarja hyppäsi heti suosikikseni luettuani ensimmäisen teoksen Jäljettömiin. Tykkäsin siitä, että kirjassa ei voinut oikeastaan luottaa mihinkään, mitä tutkimuksissa tuli ilmi. Loppuhuipennoksessa kaikki muuttui jälleen ihan päinvastaiseksi. Sitä samaa oli Pimeyteen dekkarissa ja loppuhuipennus oli suorastaan hyytävän hyvä.

Cara Hunterin dekkari Pimeyteen oli tarina vanhasta talosta ja vanhuksesta, joiden ympärille kietoutui outo salaisuuksien verkko.

 

Cara Hunter, Pimeyteen ****

suom. Sirpa Parviainen

Otava 2022

s. 415

No Way Out 2019

Dekkari

Adam Fawley 2

Cara Hunter: Jäljettömiin

 

 

Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten historia

 

 

Toiseksi nuorin lapsi Auli Kyllikki Saari syntyi itsenäisyyspäivänä 6.12.1935. Isänsä mukaan Kyllikki oli pienenä vilkas ja iloinen ja "ennen kaikkea reipasotteinen". Urheilu " suurimpana mieliharrastuksena". Isoveli Kalevi luonnehti: "Hillityn iloinen, ei milloinkaan synkkämielinen."

Historioitsija Teemu Keskisarja on kirjoittanut Suomen tunnetuimmasta mysteeristä teoksen Kyllikki Saari, Mysteerin ihmisten historia. Kirjassa käsitellään tätä aluksi katoamistapauksena tutkittua rikostutkimusta, joka myöhemmin Kyllikin löydyttyä maastoon haudattuna muuttui murhatutkimukseksi.

Kyllikki ei näytellyt eikä teeskennellyt, mutta hän salasi elämänsä sopukoita.

Kyllikki ehti elää vain 17-vuotiaaksi nuoreksi neidoksi, sillä hänet murhattiin hänen pyöräillessään sunnuntai-iltana kotiinsa vuonna 1953 kotipaikkakunnallaan Isojoella. Kirjan kansikuvassa on hänen rippikuvansa. Hänen rippi-isänsä oli yksi murhaehdokkaista, jonka taustalta löytyi paljon pahaa, mikä tuli selvitettyä murhatutkimuksen yhteydessä. Hän viihtyi nuorten tyttöjen seurassa ja viekoitteli näitä omiin puuhiinsa. Valitettavasti Kyllikkikin joutui tämän iljetyksen vaikutuspiiriin rippikoulussa ja kirkkoherranvirastossa työskennellessään, johon rippi-isä oli hänet pyytänyt.

Kun varastomiehet, saunottajat, heinämiehet, lyseonopettajat, puotipuksut, sisäköt, koululaiset, joutolaiset ja hienostorouvatkin miettivät mysteeriä päivin öin kirjaimellisesti päänsä puhki, voi kuvitella, millä ylikierroksilla kävivät komisariot viran puolesta.

Kirjan alussa kerrotaan mahdollisten murhaajien taustoista aika pitkältäkin ajalta. Isojoella, kuten muuallakin Suomessa, maistui alkoholi liiankin kanssa. Humalapäissään miehet tappelivat ja pistivät herkästi puukoilla toisiaan kuoliaaksi tai ainakin sairaalahoitoon. Muutaman murhaepäillyn taustalta löytyi jopa vankilatuomioita. Poliiseilla riitti työtä tämän oudon murhan tutkimisessa, mutta se jäi valitettavasti selvittämättä. Mysteeri jäi mysteeriksi.

Teemu Keskisarjan historiallinen teos Kyllikki Saari, Mysteerin ihmisten historia pureutui 1950-luvun rikostapaukseen, joka puhutti aikoinaan koko Suomea. Ja puhuttaa edelleen.

 

Teemu Keskisarja, Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten historia

Wsoy 2021

s. 341 + Lähteet + Henkilöhakemisto + Piirros tapahtuma-alueesta + Isojoen kartta + valokuvia

Historiallinen teos

 

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat

 

 

Ella on kuollut. En voinut uskoa sitä, kun Rick ilmoitti asiasta. Ja uutisen alkaessa upota tajuntaani ajattelin: kolari, onnettomuus, ehkä jopa jonkinlainen yliannostus. Mutta Rickin käyttämä sana "murhattu" oli kuin vierasta kieltä.

Brittiläisen Elly Griffithsin Muukalaisen päiväkirjat aloitti uuden dekkarisarjan, jonka rikostutkijana toimi rikosylikomisario Harbinder Kaur. Aiempi dekkarisarja, jonka pääosassa oli sympaattinen ja samaistuttava arkeologi Ruth Galloway, oli hauska ja huumorintajuinen. Tämä kirja oli tyyliltään vakava, mutta kyllä siitäkin välillä tihkui mustaa huumoria, mutta hyvin vähän. Romantiikkaakin oli jonkin verran. Pääosan vei tällä kertaa kirjallisuus ja päiväkirjat. Tapahtumat sijoittuivat Halloweenin aikaan.

Oloni ei ollut niin kamala silloin, kun opetin tai kun juttelin Debran kanssa, mutta nyt kun olen yksin, minut valtaa niin suuri... no, kauhu... että olen jäykistyä pelosta. Istun tässä sängyllä päiväkirjani kanssa, enkä halua sammuttaa valoja.

Kirjan kertojina toimivat Harbinderin lisäksi Glare ja hänen tyttärensä Georgie. Glare oli englannin kielen opettaja ja sen lisäksi hän opetti luovaa kirjoittamista vapaa-ajallaan. Hänen tyttärensä oli viimeisellä luokalla samassa koulussa. Aika pian kävi selväksi, että kirjan murhaaja liittyi jollakin tapaa Glaren elämään.

Terve, Clare. Et tunne minua.

Joku on kirjoittanut päiväkirjaani.

Niinhän siinä sitten kävi, että murhaaja alkoi viestitellä Clarelle hänen päiväkirjansa kautta. Tässä vaiheessa olin jo tietoinen, kuka murhaaja oli, mutta tarinahan jatkui vielä eteenpäin. Murhaaja ei ollut vielä lopettanut, vaan innostunut lisää.

Elly Griffithsin Muukalaisen päiväkirjat oli tunnelmaltaan synkähkö dekkari, jossa tehosteina käytettiin kauhuelementtejä ja vanhaa kauhunovellia. 

 

Elly Griffiths, Muukalaisen päiväkirjat

suom. Cristina Sandu

Tammi 2022

s. 391

Dekkari

Harbinder Kaur-sarja 1

Rauno Lahtinen: Murhia ja hirmutekoja Turussa

 

Grahn tempaisi taskustaan puukon ja alkoi humalapäissään tanssia merimiestanssia ja uhkaili samalla näyttävänsä muille hiukan pohjalaista sisua - hänen isänsä kun oli kotoisin Pohjanmaalta.

Rauno Lahtisen tietoteos Murhia ja hirmutekoja Turussa kertoi 61 tositarinaa eri rikoksista, pääosin murhista ja tapoista. Tositarinat alkoivat 1900-luvun alun puukkotapoista ja loppuivat vuoden 2017 terrori-iskuun. Kirjassa on runsaasti kuvia tekijöistä ja uhreista. Jo 1900-luvun alussa Turussa ilmestyi useita lehtiä, joten rikoksista on löytynyt runsaasti tietoa. Yksityiselämän loukkaavan tiedon levittäminen kriminalisoitiin vasta 1974, joten uhrit ja tekijät eivät ole päätyneet sen jälkeen samalla tavalla suuren yleisön tietoisuuteen. Poikkeuksiakin tietysti on.

Kirja aloitti vuodesta 1901, kun ns. Raunistulan kuningas eli palotorninvartijanpoika Karl Alfred Grahn (s.1874) menetti henkensä. Hän oli itse alkanut humalassa riehumaan puukkonsa kanssa, joka tippui maahan ja eräs paikalla ollut iski häntä kaulaan kuolettavin seurauksin. 

Murhaajan paljastuminen oli valtava shokki Åbo Akademille ja koko ruotsinkieliselle Turulle. Monet tunnetut ja vaikutusvaltaiset henkilöt olivat äänekkäästi tukeneet epäiltyjä.

Tottakai rikolliset voivat tulla myös ns. sivistyneistä piireistä, kuten Margit Niininen ja Allan Törnudd vuonna 1927. Margit opiskeli Åbo Akademissa ja Allan oli väitöskirjan tehnyt kirjastonhoitaja. Murhan jälkeen pariskunta istui tuomioitaan kuritushuoneessa, josta presidentti Relander heidät armahti vain puolentoista vuoden istumisen jälkeen. Armahdus nosti kieliriidat pintaan. Kirja kertoi myös vapautumisen jälkeisestä elämästä, johon murhalla ja tuomioilla ei näyttänyt olleen mitään vaikutusta. 

Syyskuun 1947 alkupuolella Ruissalossa tapahtunut kolmoismurha oli syksyn kohutuin tapahtuma Turussa. Tälläkin kertaa yksi uhreista oli taksikuski.

Taksikuskin ammatti näyttäisi olevan vaarallinen ammatti, sillä kirjasta löytyy muitakin taksisurmia tai niiden yrityksiä. Mikä kumma ajoi tämän tarinan nuoren miehen tappamaan taksinkuljettajan ja oman 16v. tyttöystävän ja lopuksi itsensä. Luulenpa, että aina kun käyn Ruissalossa ja näen Choraeuksen lähteen, muistan, että paikalla on tapahtunut kolmoismurha.

Raunistulassa tapahtui 2. huhtikuussa 1949 kammottava kolmoismurha. Työmies Feliks Hannula kuristi ensin vaimonsa Eeva-Liisan noin klo 3.30 yöllä ja sen jälkeen pariskunnan kaksi poikaa Jorman ja Jarmon.

Perhesurmia on tapahtunut valitettavasti ennenkin, josta kirjassa löytyy muutama esimerkki. Löytyy myös yksi veljesmurha sekä itsemurhia. Yllä oleva lainaus jatkui siten, että perhesurman tekijän oma itsemurhayritys epäonnistui ja hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.

Rauno Lahtisen Murhia ja hirmutekoja Turussa on kattava kokoelman erilaisia murhia, tappoja, hirmutekoja sekä niiden uhreja. 

Rauno Lahtinen, Murhia ja hirmutekoja Turussa

Sammakko 2021

s. 394 + Lähteet + Viitteet + runsaasti kuvia

Tietoteos

61 tositarinaa

Nita Prose: Huonesiivooja

 

 

Olen hotellisiivoojasi. Tiedän sinusta paljon, mutta mitä sinä lopulta tiedät minusta?

Kanadalaisen Nita Prosen esikoiskirja Huonesiivooja oli yksi kevään jännityskirjoista, jota odotin kovasti. Tiesin hieman tarinan päähenkilöstä, joka oli yksinäinen ja erityinen Molly. Molly oli koulukiusattu, ja työtovereiden oudoksuma Moppi-Molly, Robotti jne. Molly oli sosiaaliselta käytökseltään erikoinen, sillä hän ei ymmärtänyt ihmisten ilmeitä, eleitä, eikä puheita, jotka ääneen puhuttuna eivät olleet samaa kuin mitä ne todellisuudessa tarkoittivat. Molly puhui aina totta, tai...

"Molly tässä. Herra Black on kuollut. Olen hänen huoneessaan. Olkaa hyvä ja soittakaa välittömästi hätäkeskukseen."

Eräänä maanantaina kävi niin, että Molly löysi kanta-asiakkaan kuolleena hotellin vuoteesta. Kuolemaa pidettiin alkuun ihan luonnollisena, mutta pian Molly löysi itsensä vankilan sellistä. Hän oli pyörtynyt poliisien tullessa pidättämään hänet. 

"Arvoisa rikostutkija", vastaan, "olen hotellisiivooja. Kukapa minulle juttelisi?"

Kirjaa lukiessa kävi pian selväksi, että kuka tai ketkä oikein olivat hotellin rikollisia. Molly auttoi hyvää hyvyyttään kirjan rikollisia, sillä hänelle oli kunnia-asia, että huoneet olivat tiptop hänen siivouksensa jälkeen. 

Laskeudun tikkaat, tartun jälleen aseeseen ja vien sen olohuoneeseen. Se lepää niin somasti kämmenteni maljassa. Mitä teen sille?

Minusta oli erittäin hyvä, että Nita Prose oli löytänyt Huonesiivoojan päähenkilöksi juuri hotellivoojan, joka sen lisäksi oli vieläpä erityinen. Tekstistä nousee ylös, miten huonosti siivoojia kohdellaan ja miten alaa aliarvioidaan mm. palkkaus on niin surkea, että se ei riitä edes vuokraan ja ruokaan, joten asiakkailta saadut tipit ovat elintärkeitä.

Tein opiskeluaikoina kesäisin siivoustöitä rakennuksilla ja sairaalassa. Uskon, että palkkaus oli parempi noilla aloilla kuin hotellissa. Harva kykenee Mollyn tasolle siivousinnossa, mutta tunnen heitä ja arvostan korkealle.  Siivousala kunniaan.

Nita Prosen Huonesiivooja oli nokkela, viihdyttävä ja koukuttava. Kirjan päähenkilö oli sympaattinen Molly, josta pidin kovasti. Tämä tarina olisi kiva nähdä myös elokuvana. 

 

Nita Prose, Huonesiivooja

suom. Katariina Kallio

Bazar 2022

s. 332

The Maid 2022

Ninni Schulman: Kun kellot seisahtuvat

 

Hän haukkoi vaistomaisesti henkeä ja luuli silmänräpäyksen ajan, että oksentaisi. Mutta sen sijaan kurkku avautui ja keuhkot täyttyivät.

Olipa elämä lyhyt. 

Ruotsalaisen Ninni Schulmanin dekkari Kun kellot seisahtuvat jatkoi toimittaja Magdalena Hanssonista kertovaa dekkarisarjaa. Kirjan nimi kuvaa 1800-luvulla eläneen kellosepän kelloja, joilla oli taipumus pysähtyä yllättävissä tilanteissa. Kyseinen kelloseppä on oikeasti elänyt ja hänestä kerrotut tarinat  ovat aitoja.

Kirjassa oli kuuma kesä ja kesänäytelmäharjoitukset menossa, kun eräs näyttelijöistä katosi kesken kotimatkaansa. Magdalena Hanssonin piti tehdä juttua kesänäytelmästä, joka muuttui lopulta rikokseksi, mutta hän ei olisi millään jaksanut. Hän olisi halunnut olla yksin ja vain nukkua.

Teatterimurhat. Kuinka tavattoman nokkelaa. Joskus aiemmin Magdalena olisi kyennyt suhtautumaan sellaiseen vinjettiin tosissaan, mutta nykyään hän piti lähinnä kyynisenä sitä, että traagisille kohtaloille luotiin draaman tähden jokin yhteisnimike.

Sarjan poliiseina toimivat jälleen Christer ja Petra. Molemmilla riitti ongelmia myös kotona perheenjäsenten taholta. Arki ei ollut helppoa. Poliisin työ oli myös vaativaa. Kun tapahtui murhia, työpäivät venyivät pitkiksi ja kesälomat siirtyivät, eikä läheisille riittänyt aikaa. Kirjan rikollinen heittäytyi liiankin ahkeraksi, joten pian jouduttiin pyytämään ulkopuolisia apuvoimia. 

Ennen pitkää kaikki päättyy suruun. Joko minä kuolen tai sitten hän.

Myös Magdalena pinnisteli rikollisen jäljillä viimeisillä voimillaan. Ja hänellä oli sen verran hyvät hoksottimet, että rikosten motiivi lähti vihdoin ja viimein aukenemaan, mutta oliko jo liian myöhäistä, sillä Magdalenalle tärkeä henkilö oli hengenvaarassa.

Ninni Schulmanin Kun kellot seisahtuvat oli pelottavan jännittävä.

 

Ninni Schulman, Kun kellot seisahtuvat

suom. Antti Saarilahti

Tammi 2022

s. 490

Dekkari

Magdalena Hansson-sarja 6

 

Schulman Ninni: Tyttö lumisateessa
Schulman Ninni: Poika joka ei itke 
Schulman Ninni: Vastaa jos kuulet   
Schulman Ninni: Älä kerro kenellekään 

Schulman Ninni: Tervetuloa kotiin

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

 

 

Meidän kätemme pysähtyivät koskettaessaan toisiaan. Kiihkeä himo käänsi traktorin tienpenkkaan. John ajoi linjuripysäkille. Laski mukin kädestään. Otti minun mukini ja laski sen lattialle jalkojemme väliin. Minulla on ollut ikävä sinua hän sanoi.

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin raivoisan upea esikoiskirja Lähdin veljen luo on saanut jatkoa Viedään äiti pohjoiseen tarinalla. Sarja on trilogia ja jatkoa saadaan syksyllä. Tätä sarjaa voisin lukea pitemmällekin. Voin luvata Smirnoffin teosten ihailijoille, että luvassa on yhtä vahvaa kerrontaa, jos ei vieläkin vahvempaa, tässä jatkokirjassa. 

Kirjan kertoja oli Jana Kippo, joka palasi kotiseudulleen kaksosveljensä luokse kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Hän oli paennut kotiseutua saadessaan lapsen 14-vuotiaana. Kaikki pitivät lasta isän siittämänä. Janan ja hänen veljensä Brorin äiti ei ollut vastustanut väkivaltaista miestään, vaan oli antanut kaiken pahan tapahtua. Tuo pedofiili oli onneksi kuollut jo vuosia sitten, ja nyt kuoli kaksosten äiti. 

Äidiltä jäi kaksi kirjettä, joista toinen oli kaksosille ja toinen heidän isosiskolleen Marialle. Marian kirje valaisi äidin lapsuutta ja nuoruutta, mutta se ei oikeuttanut hänen välinpitämättömyyttään kaksosia kohtaan.

Rakkaat lapseni

Kuten tiedätte meillä on Smalångerissa perhehauta. En halua sinne. Ymmärrettävää sanoin ja jatkoin lukemista.

Olen kotoisin Norrbottenista Kukkojärven kylästä. Siellä on edelleen talo joka on minun. Tai tarkemmin sanottuna teidän.

Janan ja hänen veljensä tehtäväksi jäi viedä äiti Kukkojärvelle ja haudata hänet sinne. Yllätys oli melkoinen, kun hautajaisissa oli kirkko täynnä hautajaisvieraita. Äidillä oli ollut suuri lapsuudenperhe, josta hän ei ollut kertonut mitään. Hän oli kotoisin paikkakunnalta, jota hallitsi uskonnollinen ja vanhoillinen lahko. Melkein kaikki sukulaiset kuuluivat tuohon lahkoon. Alkoi armoton käännytystyö, jotta myös kaksoset saataisiin lahkon jäseniksi.

Tunnelma oli harras. Ota mitä haluat ääni sanoi. Toisinaan ihmiskeho on jumalan lihallinen edustaja maan päällä. Söin jussin ruumista ja hän joi minun vertani ja sitten me rakastelimme mikä määritelmällisesti pitää sisällään sanan rakastaa. Ruvelle mennyt haava otsassani aukesi. Haukoin henkeä. Hän voihki tuskasta. Orjantappurat pistelivät ja haavat kirvelivät. Lopulta makasin hänen ruumiinsa päällä kuin tainnutettu hylje kevätjäällä.

Jana oli uskomattoman eläväinen naisihminen, jolle sattui ja tapahtui kaikenlaista äidin kotikylässä. Sillä siinähän kävi melkein heti niin, että käännytystyö tehosi ja Janan kaksosveli pamahti uskovaiseksi. Jana ei aikonut poistua paikkakunnalta, ennen kuin hän saisi veljensä mukaansa. Odotellessaan veljen muuttumista takaisin omaksi itsekseen, Janan ei auttanut muu kuin hakea töitä ja etsiä mahdollisuuksia tavata veli, sillä tämä ei halunnut olla enää yhteyksissä Janan kanssa.

Kirjan loppu oli huikeaa kamppailua jäisissä olosuhteissa, mutta syksyllä ilmestyy kolmas teos Sitten menin kotiin, joten eiköhän kaksosten tarina jatku. Toivotaan niin.

Karin Smirnoffin Viedään äiti pohjoiseen oli täynnä draamaa ja tragediaa, mutta siitä löytyi myöskin sitä mustaa huumoria, johon ihastuin jo esikoiskirjassa.

 

Karin Smirnoff, Viedään äiti pohjoiseen ***** 

suom. Outi Menna

Tammi 2022

s. 332

Vi for upp med mor 2019

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo