Jaana Skyttä: Huvituksen kartanon tytöt

 

Kauan sitten kun olin nuori, asuin suuressa kartanossa monen muun ikäiseni tytön kanssa. Sisääntuloaulan suuressa ikkunassa oli paksut kalterit. Ne muistuttivat meitä siitä, ettei tietä vapauteen ollut sille, joka oli astunut kartanon portista sisään.

Jaana Skytän tietokirja Huvituksen kartanon tytöt kertoi pahamaineisen Yläneen tyttökodin Huvituksen tarinan. Kirjan haastateltavina olivat Anja, Mirja, Marja, Pirjo, Eila , Lea ja Outi, jotka olivat vuosien 1959-1972  välillä eri aikoina pakkohuostaanotettuina Huvituksen kartanossa. Kirjan sisältö järkytti minua kovasti. Nuoria tyttöjä kohdeltiin tyttökodissa todella ala-arvoisesti, eikä mitään hoitoa, kuntoutusta eikä terapiaa ollut tarjolla, päinvastoin, sillä kuri oli ankaraa. Pahinta olivat rangaistukset.

Aamuisin meidät kuljetettiin työsaleihin ja navettoihin, kesäisin myös pelloille ja kasvimaille työhön. Oli oltava hiljaa ja varovainen, sillä syvällä kartanon kellareissa sijaitsi monta vankityrmää. Ne täyttyivät päivä toisensa jälkeen tytöistä, jotka uhmasivat kartanon herraa ja hänen alamaisiaan.

Kartanon herralla tarkoitettiin tyttökodin johtajaa vuosina 1955-1971. Martti Kuusikoski oli agrologi ja sosionomi, joka oli työskennellyt komisariona ja vakuutustarkastajana, upseerina ja maataloustyönjohtajana työlaitoksessa. Työlaitoksessa oli ollut eri-ikäisiä naisia. Hänen vaimonsa toimi eläkeikäänsä asti tyttökodin hoitajana pelkällä viikon mittaisella koulukotien hoitajien opintokurssilla. Tyttökodin johtamismenetelmä oli autoritäärinen ja rankaiseva. Tyttöihin käytiin käsiksi ja heitä kohdeltiin väkivalloin.

Ajatus tästä kirjasta sai alkunsa marraskuisena päivänä 2016, jolloin Outi-siskoni soitti kiihtyneenä. Hän oli lukenut lehdestä, että Suomen valtio aikoo pyytää anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta henkilöiltä.

Yksi kirjassa kertovista naisista oli kirjailijan Outi-sisko, joka oli Yläneen tyttökodissa kolmeen otteeseen vuosina 1970-1972. Outi ja Jaana vierailivat vuonna 2017 Huvituksessa ja mukana oli myös Eila, toinen kirjan kertojista. Kirjassa on kuvia, asiakirjoja Yläneeltä, lastensuojelun asiakirjoja, kirjeitä jne. Yläneen tyttökodin historiaa on valotettu monelta eri näkökulmalta.

Yläneen tyttökodissa resepti pahoinvoinnin hoitamiseen oli yksinkertainen: tyttökoti tarjosi työterapiaa ja psykiatri määräsi lääkkeitä. Todellisuudessa koulukodeissa oli työpakko.

Toivottavasti tyttökodin johtaja ymmärsi lopulta tehneensä väärin tyttökodissa olleita tyttöjä kohtaan. Moni mielenterveysoireista kärsinyt tyttö olisi tarvinut hoitoa, vammaisille tyttökoti oli ihan väärä paikka, lääkitys oli liiallista ja sitä ei hoitanut oikeat henkilöt, rangaistukset olivat hirveitä ym. Viiltely ja itsemurhayritykset olivat yleisiä, samoin karkaaminen. Monet tytöt olivat joutuneet jo pienistä lapsista asti seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja se jatkui Yläneen aikana. Heitä käytti hyväkseen esim. lähistön miehet.

Jaana Skytän historiallinen tietokirja Huvituksen kartanon tytöt on järkyttävää luettavaa pahamaineisesta Yläneen tyttökodista.

 

Jaana Skyttä, Huvituksen kartanon tytöt

Like 2022

s. 298 + kuvia + asiakirjoja + kirjeitä + tutkimuskirjallisuutta + lehtiartikkeleita + sähköisiä lähteitä

Tietokirja

Yläneen tyttökoti Huvitus

Skúli Sigurdsson: Isoveli

 

Mustapukuinen mies veti esiin niittipistoolin.

Islantilaisen Skúli Sigurdssonin  esikoisdekkari Isoveli valittiin ilmestymisvuonnaan Islannin parhaaksi dekkariksi. Isoveli aloitti Jäämaa-dekkarisarjan, jossa jo lähes eläkeikäinen poliisi Hédinn tutkii raakoja murhia. Isoveli on todella raaka kirja, joten varoituksen sana herkimmille lukijoille, sillä kirjassa kerrotaan tarkkaan väkivallan teoista ja rikoksista. Jo kirjan aloituskappale kertoi väkivallasta. 

Päällekarkaajasta ei käytännössä tiedetty mitään muuta kuin pituus, ruumiinrakenne ja musta kokopuku. Poliisi ei ollut halunnut kertoa, oliko kussakin tapauksessa ollut kyse samasta miehestä. Emilistä asia oli päivänselvä, mutta hän ei ollut vielä yhdistänyt hyökkäyksiä kirjoituksissaan. 

Isoveljessä oli taitava toimittaja Emil, joka huomasi tutkiessaan poliisin raportteja, että  Reykjavikissa oli säännöllisesti pahoinpitelyjä tekevä sarjarikollinen. Poliisi oli skeptinen, samoin päätoimittaja. Eihän rauhallisessa Islannissa voi olla mitään sarjarikollista. Emil oli oikeassa, mutta hän sai tehdä töitä siinä, että hänet otettiin tosissaan. Minusta Isonveljen päähenkilö oli Emil, johon myös rikollinen piti välillä yhteyttä.

Kahdentoista tunnin kuluttua nousee täysikuu Reykjavikin ylle. Isoveljen voidaan taas olettaa tartuvan toimeen tänä iltana kahdeksannen kerran.

Isoveli teki rikoksiaan täydenkuun aikaan. Uhrit eivät halunneet puhua rikoksista poliisille eivätkä toimittajille. Heidän rintaansa oli niitattu lappu, jossa luki, mistä Isoveli syytti heitä.

Pahoinpitelyt olivat vain alkusoitto pahimmille rikoksille. Pahoinpitelyjen rikostutkija Hédinn oli erotettu tutkinnasta ja tilalle oli tullut taloustutkija, jolla ei ollut kokemusta rikoksista. Hédinn sai kuulla poliisikavereiltaan, miten tutkinta edistyi. Jossakin vaiheessa hän palasi tutkintaan mukaan, mutta siitä voit lukea lähemmin Isoveljen sivuilta.

Hurjaa menoa Islannissa. Skúli Sigurdssonin Isoveli kosti julmasti menneisyyden kurjaakin kurjemmat teot.

Skúli Sigurdsson, Isoveli

Suom. Marjakaisa Matthiasson

Minerva 2024

s. 527

Stóri bródir 2022

Esikoisdekkari

Jäämaa-sarjan 1. osa

Islanti

Pedofilia

 

Matti Remes: Verenpunainen spiraali

 

Waaran mielestä hänen vaaleanpunainen talonsa oli yksi alueen kauneimmista. Sopivan kokoinen ja sopivat mittasuhteet. Ensin hän oli ajatellut maalauttaa talon millä muulla värillä tahansa kuin vaaleanpunaisella. Mutta nopeasti silmä tottuu, nyt hän piti Veran valitsemaa väriä onnistuneena. Waaran mielestä siinä oli luonnetta.

Matti Remeksen Verenpunainen spiraali on toinen osa Ruben Waara-dekkarisarjassa.  Ruben oli osa-aikainen hankolainen, sillä hän oli ostanut talon tyttäreltään Veralta. Vera muutti kaksospoikineen Helsinkiin, sillä hän ei halunnut olla juorujen kohteena. Ex-miehen rikoksista riitti juttuja ja juoruja yllin kyllin. Ruben Waara oli mukana selvittämässä edelliskesän rikostapahtumia Hangossa. Hangossa asui myös Iines, joka tuli Waaralle tutuksi jo viime kesänä.

Minulla on tässä vainajan puhelinmuistio. Katsoin sen läpi ja sieltä löytyi yksi ainoa Vera, sinun tyttäresi. Numero täsmää.

Niinhän siinä kävi, että Waaralle tuli kutsu Pasilan poliisitaloon ystävänsä Juha Puskan jututettavaksi yhteyksistä erääseen vainajaan, sillä vainajan puhelinmuistiosta löytyi Veran lisäksi myös Waaran yhteystiedot. Waara ei kyllä muistanut kyseistä vainajaa, jotain tuttua siinä kuitenkin oli. Kävi lopulta ilmi, että he olivat tavanneet edellisenä kesänä Hangossa, kuinkas muutenkaan. Vera sitä vastoin oli tutustunut vainajaan ja tämän poikaan varsin läheisesti.

Jutussa kerrottiin Naistenklinikan johtajan Jaakko Sarlinin yllättävästä kuolemasta. Sarlinin murha käsiteltiin suuremmilla kirjaimilla etusivuilla, sisäosa oli varattu spekuloinnille. Lehti pohti, oliko murhan ja juuri voimaan tulleen erottamisen välillä syy-yhteyttä.

Uhri oli ollut oikea sovinistisika ja erotettu töistään ahdistelujutun vuoksi.  Pikku hiljaa Waara kiinnostui murhasta enemmän ja enemmän. Pitäisi puhutella uhrin vaimoa ja sairaanhoitajaa, joka oli ilmoittanut ahdistelusta. Waaran sihteeri tiesi tosi paljon Sarlinien yksityiselämästä, sillä se oli ollut esillä lehtien juorupalstoilla tiiviiseen tahtiin. Uhrin poikaakin kannattaisi jututtaa. Ja tietysti Veraa, mikä vaikutti kaikista vaikeimmalta tehtävältä. Hangossa asui myös toimittajakaveri, joka tiesi kaiken kaikesta.

Tiistaiaamu oli lähes yhtä ankea kuin kaikkien muidenkin arkipäivien aamut. Waarasta tiistaipäivät voisi hypätä suoraan yli, koska keskiviikkona voi jo odotella viikonloppua. Työ kuljetusliikkeen konttorissa ei ottanut sujuakseen.

 

Matti Remeksen Ruben Waara-dekkarisarjasta on tehty Murha Hangossa-niminen  tv-sarja, josta olen nähnyt ensimmäisen osan. Tammi on myös julkaissut kirjan tv-sarjan mukaan, ja siinä on dekkarisarjan kaksi ensimmäistä kirjaa, Tappotanssi ja Verenpunainen spiraali. Tykkäsin tosi paljon tv-sarjan eka osasta. Matti Ristinen oli mainio Ruben Waara. Vera oli tv-sarjassa poliisi, mutta ei hän ainakaan näissä alkupään dekkareissa sitä ollut. Viihdyin vallan hyvin Tappotanssin ja Verenpunaisen spiraalin parissa, joissa oli leppoisan humoristinen meininki.

Matti Remes, Verenpunainen spiraali

Tammi 2004

s. 288

Dekkari

Hanko

Rikos Hangossa-sarjan 2.osa

Matti Remes: Tappotanssi

Liz Fenwick: Joen erottamat

 

Ensimmäistä kertaa myynnissä seitsemäänkymmeneen vuoteen. Ihastuttava pieni kahden makuuhuoneen talo neljän hehtaarin kokoisella uskomattoman luonnonkauniilla metsäalueella Tamarjoen Cornwallin-puoleisella rannalla. Rakennettu vuonna 1819, kaipaa modernisointia.

Nykyisin Cornwallissa asuva yhdysvaltalainen Liz Fenwick sai Joen erottamat teoksestaan Romanttinen lukuromaani-palkinnon vuonna 2022. Kirja on ensimmäinen suomennettu teos, mutta uskoisin, että hänen muutkin teoksensa suomennetaan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis Cornwalliin, josta Theo oli eronsa jälkeen ostanut Venemiehen talon, joka vaatisi remonttia. Talo sijaitsi Tamarjoen rannalla ja toisella puolella näkyi kartano, joka oli nykyisin hotelli. Kirjassa elettiin sekä nykyaikaa että ensimmäisen maailmansodan aikaa.

Taivas, että hänellä oli ikävä. Mikään ei voisi täyttää isoäidin jättämää tyhjää tilaa. Hän otti käteensä kehystetyn valokuvan, jossa isoäiti piteli viisivuotiasta Davidia kädestä. Hän hiveli kuvan pintaa sormillaan ja yritti tuntea isoäidin läsnäolon vielä kerran.

Theo oli vieraillut joen toisella puolen sijaitsevassa Abbotswoodin kartanossa isoäitinsä kanssa, kun oli pieni lapsi. Kartanolla oli kuuluisa puutarha, joka jätti vaikutuksen heihin molempiin. Isoäidillä oli kuitenkin menneisyydessä ollut yhteys kartanoon. Siitä kannattaa ottaa tarkemmin selvää kirjan tarinasta. Theo oli taitava puutarhuri ja kukka-asetelmien tekijä. Niinpä hän teki hotellille jonkin verran kukka-asetelmia, jopa ex-miehen morsiamelle, mutta siitä sekamelskasta voit lukea kirjasta.

Sinä aamuna Alice päätti saada kalaa, tai ainakin hän toivoi saavansa. Hän ei ollut käynyt kalassa sen jälkeen, kun tukka oli alettu kammata ylös. Ennen vanhaan elämä oli ollut yksinkertaisempaa. Hän oli kuljeskellut kaikkialla vapaasti, eivätkä aikuiset olleet vahtineet jokaista askelta.

Alice oli menneisyyden kapinallinen nuori. Hänet oli lähetetty Abbotswoodiin syystä, että oli pilannut debytanssikautensa Lontoossa. Nyt häntä vahdittiin. Sekös nostatti kaikenlaisia kurjiakin tuntemuksia hänen mieleensä. Mitään ei saanut tehdä ja piti pysytellä kartanon alueella. Onneksi kalastamista ei ollut kielletty, mutta sekin varmaan tehtäisiin pian. Ja kalakaverikin vaikutti kivalta.

Liz Fenwickin Joen erottamat viekoitteli nostalgisiin tunnelmiin ja tunteisiin.

Liz Fenwick, Joen erottamat

Suom. Hilkka Pekkanen

Wsoy 2024

s. 473

Feelgood

 

Suvi Auvinen ja Anni Nykänen: Onnekkaiden eläinten talo

 

Tämä on kirja eläimistä ja niiden tarinoista. Mutta toisin kuin monet muut eläinkirjat, tämä ei ole satua.

Suvi Auvisen ja Anni Nykäsen lastenkirja Onnekkaiden eläinten talo sisältää tarinoita Tuulispäästä. Tuulispää on eläinten turvakoti Somerolla ja se on toiminut siellä vuodesta 2012 saakka. Kirjan eläimet ovat siis oikeasti asuneet tai asuvat vielä tälläkin hetkellä Tuulispäässä. Kirjan sivuilla on tarinat mm. Aatusta, joka oli varpaisillaan kävelevä poni, Archie Ride ravihevosesta, Mikko-minkistä, jolla nenä kuin sydän, yksijalkaisesta kukosta nimeltään Kaneli, pussailevasta pupusta eli Rumpalista ym. ihanista eläimistä.

 

 

Tuulispäähän pelastuneet eläimet saavat elää elämänsä turvassa loppuun asti, mahdollisimman vapaina, mutta samaan aikaan turvassa.

Tuulispäässä asuu Piia, joka perusti eläinten turvakodin kotinsa ympärille. Turvakoti on laajentunut vuosien saatossa ja siellä asuu yli sata eläintä mm. hevosia, kanoja, sorsia, kettuja, hamstereita, sikoja, vuohia, ankkoja, lampaita, nautoja jne. Tarvitaan työntekijöitä ja vapaaehtoisia ruokkimaan eläimiä, siivoamaan jätöksiä, korjaamaan rakennuksia ym. 

 

 

Meillä on vain yksi planeetta, jolla elää ihmisiä ja muita eläimiä. Jos suojelee eläinten elinympäristöä, suojelee samalla eläimiä. Älä roskaa luontoa, älä heitä järviin ja meriin sinne kuulumattomia asioita.

Suvi Auvisen ja Anni Nykäsen Onnekkaiden eläinten talo toi hyvän mielen ja hymyn huulille pitkäksi aikaa. Eläimet ovat ihania.

 

Suvi Auvinen ja Anni Nykänen, Onnekkaiden eläinten talo *****

Kuvitus Anni Nykänen ***** 

Wsoy 2023

s. 61

Lastenkirja 

Tarinoita Tuulispäästä

 

 Selma Lähteenmäki: Eläinten turvakoti Tuulispää

Matti Remes: Tappotanssi

 

Poliisiauto lähti Hankoa kohti pillit soiden. Waara oli enemmän kuin tyytyväinen asian saamaan käänteeseen. Pian hän oli taas lomatunnelmissa. Hän pohti tytärtään ja lapsenlapsiaan, joita oli menossa tapaamaan, ja yritti kuvitella itsensä leikkimässä rannalla kahden villin vekaran kanssa.

Matti Remeksen Tappotanssi aloitti Ruben Waara-sarjan varsin mallikkaalla tavalla. Uhri löytyi heti kirjan alussa. Tapahtumat sijoittuivat Hankoon, jossa Ruben Waaran tytär Vera asui perheineen vaaleanpunaisessa pitsihuvilassa. Hanko oli upea lomapaikka, mutta Ruben Waara ei osannut kuvitellakaan, että hän ja hänen tyttärensä perhe joutuisivat keskelle rikostapahtumia. Mielessä oli vain kesäloma ja rentoutuminen. Tytär oli varannut hänelle huoneen Pensionaatti Helenistä, ja itse punatukkainen Helen sai veret virtaamaan kuumasti sinkkuna elelevän viisikymppisen Waaran suonissa.

Vera ei paljoa jarrutellut, vaan käänsi kaasukahvan pohjaan  heti satama-alueen jälkeen. Waara oli hänen vieressään kyyristyneenä tuulensuojaan ohjauspulpetin vitriinin taakse. Onneksi oli tilaa ajaa eikä ketään edessä, vaikka kyllä tyttö silti paineli vähän turhan vauhdikkaasti, mahtoiko edes tuntea karikot.

Vera ja Waara ajoivat veneellä juhannuksena saareen, sillä Vera toivoi, että hänen isänsä selvittäisi Hangossa tapahtuneen murhan, ja miten hänen miehensä oli siihen osallistunut. Muutenkin Vera oli kypsynyt mieheensä ja hänen temppuihinsa. Hänen miehensä kavereineen oli saaressa juopottelemassa, kuinkas muutenkaan. Waara solahti mainiosti miesten joukkoon, sillä hänelle maistuivat kaikenlaiset juomat, ja muutenkin hänellä oli leppoisat jutut. Siinä samalla selviteltiin, että miten se murhailta oikein sujuikaan, ja miten se ryyppykaveri sattui kuolemaan.

 

 

Tv-sarja Murha Hangossa perustuu Matti Remeksen luomiin henkilöhahmoihin. Tammi on julkaissut Murha Hangossa-nimisen kirjan, joka sisältää kaksi ensimmäistä Ruben Waara-sarjan dekkaria nimeltään Tappotanssi ja Verenpunainen spiraali.

Katsoin sarjan ensimmäisen osan telkkarista ja päätin lukea kirjan.  Ruben Waaraa näyttelevä Matti Ristinen on mainio Ruben Waara. Hänen tyttärensä esittää tv-sarjassa poliisia, mutta kirjassa ei. Muitakin eroavaisuuksia löytyy runsaasti varsinkin juonessa. Tykkäsin sekä kirjasta että ensimmäisestä tv-sarjan jaksosta.

 

Matti Remes, Tappotanssi

Tammi 2003

s. 208 

Dekkari

Hanko

Rikos Hangossa-sarjan 1.osa

Murha Hangossa tv-sarja

KIRJASYKSY 2024

 

Syksy saapuu tummuvine iltoineen. Silloin on mukavaa kietoutua peiton alle, juoda lämmintä hunajateetä ja lukea mielenkiintoisia tarinoita. Olen koonnut muutaman kirjan tämän syksyn listalleni. Näitä kirjoja odotan kirjaston varauslistalta saapuvaksi. Olen siis painettujen kirjojen ystävä, mutta uskoakseni näitä kirjoja saa myös äänikirjoina ja e-kirjoina.

 

KÄÄNNÖSKIRJALLISUUS:

 

 

Olen historiallisten kirjojen ystävä ja James Hynesin Varpunen saa sydämeni läpättämään odotuksesta. Kirjan sivuilla matkataan muinaiseen Roomaan. Päähenkilö Jakob asuu bordellissa sijaisäitinsä kanssa. Kukaan ei tiedä Jakobin alkuperää.

 

 

Colm Tóibinin Long Island on jatkoa  Brooklyn teokselle, josta pidin valtavan paljon. Tóibin kirjoittaa kaunista ja kuvauksellista tekstiä. Eilis on asunut jo parikymmentä vuotta Yhdysvalloissa muutettuaan sinne Irlannista. Brooklynistä tehtyä elokuvaa en ole nähnyt, mutta katsoisin sen mielelläni.

 

 

Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin salaisuus paljastuu on jatkoa Ennen kuin kahvi jäähtyy kirjalle. Tokiossa on satavuotias salaperäinen kahvila, missä tapahtuu mielenkiintoisia juttuja mm. matkataan ajassa. Onneksi sarja jatkuu kahden kirjan verran tämän kirjan jälkeen, sillä olen kahvilan vakioasiakas ja ajassa matkustaminen on lempiharrastukseni.

 

Sara Divellon kirjalla Broadwayn perhonen on kiinnostava nimi ja kansikuva. Kirjassa uppoudutaan vuoden 1923 tapahtumiin Manhattanilla. Historiallinen rikoskertomus, kadonneet jalokivet, alamaailma...

 

 

Australialaisen kirjailijan Shankari Chandran kirjalla Teehetkiä Kanelilehdossa on ihastuttava nimi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat australialaiseen vanhusten palvelutaloon. Vaiettuja salaisuuksia menneisyydestä ym. kiinnostavaa tarinaa.

 

 

Japanilaisen Keiko Higashinon dekkari Pahan asialla on pakko mainita, sillä hänen kirjansa ovat huippukekseliäitä. Pidin valtavasti varsinkin hänen teoksestaan Namiyan puodin ihmeet.

 

KOTIMAINEN KIRJALLISUUS:

 

 

Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä kiinnostaa minua valtavasti. Statovcin teokset ovat hurjia ja ne uppoavat ihon alle. Tällä kertaa Suomessa kasvanut kosovolaispoika matkustaa Kosovoon sekä vuonna 1996 että myöhemmin aikuisena. Mitä tapahtui Kosovassa vuonna 1996?

 

 Markus Nummen Käräjät on rikostarina, joka sijoittuu vuoteen 1938. Kyseessä on sikiönlähetysepäily. Tapahtumaketjun päätteeksi käräjillä on 40 ihmistä. Mitä oikein tapahtuikaan ja kenelle?

 

Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu teos sijoittuu vuoteen 1859. Priitta-Kaisa oli saanut  syytteen sekaantumisesta naimisissa olevaan mieheen. Niinpä hän pakeni kahden poikansa kanssa hiihtämällä Sodankylästä Pohjois-Norjaan. Tarina kertoo suomensukuisista kveeneistä ja aloittaa Ruijan rannalla-kirjasarjan.

 

Annamari Marttisen uusin teos Tapahtui mitä tahansa kertoo isän näkökulmasta nuorimman lapsensa väkivaltaisesta rikoksesta. Läheiset muuttuivat puhumattomiksi. Jokainen oli hiljaa, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka kaikki muuttui. Marttisen kirjat ovat kerta kaikkisen hengästyttäviä.

 

 

Syksyn jännittävimmäksi kirjaksi on mainittu Johanna Holmströmin jännitysromaania Suden lapset. Tapahtumat sijoittuvat Kainuun metsiin, jossa elelee ekoyhteisö. Eläkeläispariskunnan pihalle saapuu pieni puhumaton lapsi. Mitä lapselle on tapahtunut?

 

Onko sinulla lukusuunnitelmia syksylle?

 

                           LUKUILOA!