keskiviikko 2. elokuuta 2017

Gösta Knutsson: Minä, Pekka Töpöhäntä


Omaan lapsuuteni kuuluivat ruotsalaisen Gösta Knutssonin (1903-1973) Pekka Töpöhäntä-lastenkirjasarjan kirjat. Tämä vuoden 1985 teos Minä, Pekka Töpöhäntä näyttää hieman omituiselta, eikä ollenkaan oikean Pekan näköiseltä, mutta kyllähän tästä löytyi ne samat teemat mitä niissä perinteisissä Pekka Töpöhäntä kirjoissa aina on ollut. Timo Mäkelä (s.1951) on kuvittanut kirjan ja loppujen lopuksi aika hauskasti ja sarjakuvakirjatyyppisesti. Mäkelä on tunnettu sarjakuvapiirtäjä ja julkaissut useita sarjakuvakirjoja nimimerkillä "Timppa".

Olipa kerran kissa. Se ei ollut tuollainen merkillinen pitkäkarvainen kissa, jonka nimikin saattaa olla ulkomaalainen ja mutkikas, vaan ihan tavallinen, suomalainen, harmaa kissa, jolla oli helakanpunainen nenä, ja jos vilkaisi sen tassujen alle, huomasi, että sillä oli myös helakanpunaiset polkuanturat. Mutta yksi asia oli kovin surullinen. Sillä ei ollut ollenkaan häntää, vain pieni hännäntynkä, jota se huiskutteli ollessaan vihainen, ja sehän näytti tietenkin aika nololta, niin kuin hyvin ymmärrät.

Ensimmäinen Pekka Töpöhäntä-kirja ilmestyi Ruotsissa 1939 ja se käännettiin suomeksi 1943, joten kirjat ovat jo klassikkokirjoja ja niitä on luettu monessa sukupolvessa. Kirjoissa kissat ovat pääosassa ja he käyttäytyvät kuten ihmiset, pukeutuvat vaatteisiin ja kulkevat kahdella jalalla. Kissat on kuvattu hyvin sympaattisesti, mutta tietysti joukossa on myös ilkimyksiä, varsinkin Monni ja hänen kaverinsa Pilli ja Pulla, jotka tässäkin kirjassa tekevät metkuja, kiusaavat Pekkaa ja muitakin kissoja. Kirja on hyvin opettavainen ja jälleen nousee kiusaamisteema reippaasti esille. Mieleeni tulee vanha sananlasku: Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa. Monnille käy kyllä kalpaten näissä kirjoissa, vaikka hänen tarkoituksensa on kyllä kiusata Pekkaa ja saada kaikki muutkin mukaan kiusaajiksi.

Kirjassa Pekka käy Monnin, Pillin ja Pullan kanssa kalassa, tekee lumiukon, ja osallistuu K.M. kisoihin. Kirjasta voit lukea tarkemmin minkälaiset kisat olivat kyseessä. Pekka Töpöhäntä-kirjat ovat lapsenomaisia, hellyttäviä, rakastettavia ja opettavaisia. Suosittelen kirjaa alle kouluikäisille.

Gösta Knutsson, Minä, Pekka Töpöhäntä
Suom. Terttu Liukko
Kuvitus Timo Mäkelä
Gummerus 1985
s. 35
Kirjan teksti on Kiri, kiri, Pekka Töpöhäntä lastenkirjasta 

Osallistun tällä lastenkirjalla Luetaanko tämä? -blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.

8 kommenttia:

  1. Oi, Pekka Töpöhännät olivat ihania, ne kuuluvat minunkin lapsuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni lapsuuteni kirjasuosikeista oli niitä kirjoja, joita luin myös lapsilleni. Nämä klassikkolastenkirjat kestävät aikaa ja eläinhahmot ovat kivoja lastenkirjojen päähenkilöitä. Aika kipeitäkin asioita voidaan käsitellä lasten kanssa, kun päähenkilöt ovat eläimiä esim. erilaisuutta ja kiusaamista, pelkoa ja huijaamista, kuten tässä kirjassa. Lapsilta tulee varmasti hauskoja kommentteja tämän kirjan seurassa.

      Poista
  2. Voihan iki-Pekka Töpöhäntä, vaikkakin ihka oudoissa kansissa:) Kuten toteat: monen ikäpolven suosikki ja eläinten kautta on ollut helppo käsitellä kiusaamista ja muitakin teemoja pikkuväen kautta sarjasta: Miks' Monni on aina niin ilkeä? Miks' Pilli & Pulla sitten tottelevat sitä? Meneeks Maija Maitoparta Pekan kanssa naimisiin? Haittaaks' se jos on töpö häntä tai joku muu poikkeavuus? jnpp. Opetukset ovat mainiossa ja hyvin lasten sisäistettävissä olevassa muodossa, eivät sormella osoittavia tympäiseviä paasauksia... Kauan kulukoot kätösissä Pekka T. & Kumpp.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka <3
      Lasten suusta se totuus kuullaan, en ymmärrä mistä nuo sananlaskut nyt putkahtelevat mieleen, jokin aivolokero on selvästi aktivoitunut ;)
      Pekan seikkailut ovat ihania ja herttaisia ja vastakkainasettelu ja moraali ovat niitä kantavia teemoja. Hyvä-paha, kiltti-tuhma, älykäs-tyhmä jne.
      Jostakin syystä lapsia kiinnostaa kauheasti naimisiinmeno-jutut ja tykkäämiset <3

      Poista
  3. Alkoipa tehdä mieli lukea Pekka Töpöhäntää (ruotsiksi) ❤️Lapsena en ollut kovin innostunut näistä, tuli niin paha mieli kun Monni ilkeili. Tyypillinen pelkurikiusaaja, kaksi lakeijaa kätyreinä.

    Kuvan Pekka tulee tutuksi uusille pikku lukijoille. Itselleni oli tuttu erinäköinen Pekka Töpöhäntä.

    Olipa hyvä lukea tekstistäsi että kiusaajalle käy huonosti 🙂Ihan niin kuin kuuluukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin Pekka Töpöhäntä-kirja on jo yli 30-vuotias, vaikka mielestäni aika nuorekas kuvitus.
      Minäkin olen tottunut erilaisiin Pekka Töpöhäntä-kirjoihin :)

      Poista
  4. Pekka Töpöhännät ovat tosiaan klassikkoja -- jonkin verran luin niitä kymmenisen vuotta sitten omille pojilleni, he eivät niistä enää kuitenkaan kauheasti innostunueet. Kirjojen ilmestymisvuodet sijoittuvat sota-aikaan -- joissain yhteyksissä on ehdotettu, että Monniin olisi kirjoitettu piirteitä Hitleristä ja Mussolinista. Pilli ja Pulla ovat hänen myötäilijöitään, sellaisia oli paljon siihen aikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka Töpöhännistä ei uskoisi, että ne ovat jo niin vanhoja. Minustakin ne ovat klassikkolastenkirjoja.
      Jännä juttu, että kirjat eivät kiehtoneet poikiasi. Riippuu varmaan iästä.

      Poista