perjantai 12. tammikuuta 2018

Raymond Carver: Sateisten päivien jälkeen



Ennen Raymon Carverin (1938-88) upeaa runokirjaa Sateisten päivien jälkeen olen lukenut häneltä yhden novellikirjan Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Novellikirja pureutui arkirealismilla jopa paikoitellen inhorealistisesti rakkauden eri muotoihin. Sateisten päivien jälkeen runoteoksen teemoja löytyy arkirealismin eri laidoilta, mutta jälleen rakkaus on yksi teemoista mikä nousee vahvasti läpi muiden runojen ja teemojen. Kirjassa on noin 190 runoa ja se kattaa 2/3 kirjailijan kirjoittamista runoista. Kirja on koottu neljästä eri runokirjasta.

Suurimman osan runoista Carver kirjoitti vuosina 1983-1985 viinan läträämisen jälkeen. Alkoholinhuuruiset runot ovat esillä kirjan alkupäässä, mutta vähenevät sivujen myötä. Runoista löytää myös elämäkerrallisen puolen, sillä alkupään runoissa puhutaan avioeroon liittyvistä asioista, sen jälkeen on nuoria naisia kuvioissa mukana, kunnes hän tapaa loppuelämänsä rakkauden. Samoin lapset aikuistuvat runojen myötä ja Carver puhuu varsinkin tyttönsä vaikeasta parisuhteesta, alkoholista ja väkivallasta. Isänä hän voi vain surra tyttärensä elämää ja miettiä sen olevan seurausta omasta esimerkistään.

On uskomatonta miten paljon runot voivat kertoa ihmisen elämästä. Koko Carverin elämänkaari tulee läpinäkyväksi näiden runojen voimasta. Loppuvuosien syöpäsairastaminen näkyy myös runoista ja kuoleman kolkuttelu on mukana ajatuksissa ja runoissa. Takakannen runo kertoo mielestäni hyvin osuvasti kirjailijasta itsestään viimeisinä aikoina. Lintuja käytetään usein kuvaamaan kuolemaa, tässä runossa linnun paikan on saanut varis.

Varis lensi ikkunani viereiseen puuhun.
Se ei ollut Ted Hughesin, tai Galwayn varis.
Ei Frostin, Pasternakin, tai Lorcan varis.
Ei yksi Homeroksen variksista, taistelun jälkeen,
hyytyneestä verestä kylläinen. Tämä oli vain varis.
Joka ei koskaan sopinut mihinkään elämässään
tai tehnyt mitään mainitsemisen arvoista.
Se istui siinä oksalla minuutin pari,
nousi sitten siivilleen ja lensi kauniisti
elämästäni pois.


Raymon Caarver, Sateisten päivien jälkeen
Suom. Arto Lappi & Juha Rautio
Sammakko 2013
s. 256
Fires 1983
Where Water Comes Together With Other Water 1985
Ultramarine 1986
A New Path to The Waterwall 1989

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että luit tämän, samaa koskettavaa realismia kuin Carverin novellitkin. Kun mainitsit tyttärestä, mieleeni palautui muistumia ao. runosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta <3

      Carverin kuvaama maailma on kaunistelematonta, mutta siitä huolimatta kaunista. Se näkyy yllä olevasta runosta, jossa varis lensi kauniisti pois. Vaikka runot kertovat rumistakin asioista, niin jotenkin niistä saa sen käsityksen, että elämä itsessään on kaunista. Tykkään myös luontokuvauksista ja rakkaudesta, jonka Carver sai kokea loppuvuosinaan. Se näkyy näistä runoista. Kiitollisuus rakkaudesta.

      Poista