lauantai 20. tammikuuta 2018

Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous


Huhtikuun 26. Päivänä vuonna 1986 kello 01.23.58 tuhosi sarja räjähdyksiä lähellä Valko-Venäjän rajaa sijaitsevan Tšernobylin ydinvoimalan neljännen reaktorin ja sen suojarakennuksen. Tšernobylin katastrofista tuli 1900-luvun suurin teknologinen onnettomuus.

Nobelisti Svetlana Aleksijevitšin teos Tšernobylista nousee rukous on kertomus tositapahtumasta ja sen seurauksista inhimillisessä elämässä. Teosta varten kirjailija on haastatellut lukuisia ihmisiä, jotka asuivat räjähdyksen syttyessä Tšernobylin ydinvoimalan läheisyydessä, palomiesten ja muiden vapaaehtoisten (?) raivaajien omaisia jne. Ydinvoimala säteili niin voimakkaasti, että vapaaehtoiset paistuivat hengiltä muutaman viikon kuluessa. Tarina voi kuulostaa tieteistarinalta, mutta se on totta. Tarina voi kuulostaa kauhutarinalta, jota ei pysty lukemaan sen ihmisille ja luonnolle sekä eläimille tapahtuneen katastrofin vuoksi, joka säteilee edelleen. Se on kauhua. Se on näkymätöntä kauhua. 

Olin jo ennen tätä katastrofia ydinvoiman vastustaja. Tšernobylin katastrofi vahvisti tätä ajatusta. Lisää ydinvoimalan tuhoista saimme kuulla Japanissa vuonna 2011 tapahtuneesta Fukusiman ydinvoimalakatastrofista. Fukusiman ja Tšernobylin ydinvoimaloiden säteilypäästöjen vaikutuksia on selvästi yritetty peitellä ja peitellään yhä. Japani sulki kuitenkin ydinvoimalansa tapahtuman johdosta, mikä on hyvä juttu, sillä Japani sijaitsee alueella, jossa maanjäristykset ovat yleisiä. Fukusiman tuho aiheutui maanjäristyksen aiheuttaman tsunamin vuoksi. 14-metriset aallot tuhosivat ydinvoimalan ja aiheuttivat 20 000 ihmisen kuoleman. Fukusiman ydinvoimayhtiö päästi kansainvälisille vesille 11 500 tonnia radioaktiivista vettä, joka on ollut kiellettyä sopimuksissa. Meressä mitattiin jopa 10 miljoonalla ylittävät säteilyarvot. Ydintuhot koskevat koko maapalloa ei vain kyseistä maata, jossa se tapahtuu.

Tšernobylista meillä ei ole mitään selviä lukuja. Ei kuolleista, ei sairastuneista, ei evakkoon viedyistä ihmisistä, ei syöpään sairastuneista, ei vammaisina syntyneistä lapsista, ei omaisuutensa menettäneistä ihmisistä. Ukraina arvioi Tšernobylin tuhon jälkikustannuksiksi vuosina 1986-2000 150 miljardia dollaria, jonka uskon olevan hyvin alakanttiin kerrotun, tai jos vain tuo raha on käytetty, niin se on todella valitettavaa. 

Suomi sai tiedon Tšernobylista vasta muutaman päivän päästä, kun tuho oli tapahtunut. Säteilymittarit olivat koholla heti katastrofin sattuessa myös Suomessa, ja jopa Lapissa mitattiin jäkälästä kohonneita pitoisuuksia mikä on kestänyt vuosikausia. Silti olemme tuudittautuneet Suomessa Ruususen uneen. Meille ei voi sattua samanlaisia katastrofeja. Meille rakennetaan lisää ydinvoimaloita, vaikka Euroopan suuntaus on vähentää niitä. Tšernobylin ydinvoimalan tuhon jälkeen suomalaisten olisi pitänyt syödä joditabletteja. Ei syöty. Fukusiman tuhon, joka on laskettu olleen paljon vähäisemmän kuin Tšernobylin tuhon, jälkeen Ruotsi suositteli kansalaisilleen, jotka olivat tapahtumahetkellä Japanissa, joditabletteja, mutta Suomi ei (?). Toivottavasti kyseiset ihmiset söivät niitä omatoimisesti.

Toivon, että luet Svetlana Aleksijevitšin teoksen Tšernobylista nousee rukous, ainakin osan siitä, jos et pysty enempään. Ihmisten tarinat ovat kauheita. Palomiehen vaimon tarina, kun hän hoiti miestään sairaalassa, kun mies paistui elävänä, on traaginen kirjoitus ydinsäteilyn seurauksesta. Vaimo menetti myös odottamansa lapsen, sillä hän ei kertonut siitä, että odotti. Hän halusi olla rakkaansa rinnalla.

Niin paljon inhimillistä kärsimystä. Niin vähän tietoa siitä, mitä seurauksia ydinvoimalakatastrofista voi olla. Lue näistä ihmisten kärsimyksistä. Lue mitä seurauksia luonnolle tapahtui, mihin hävisivät hyönteiset. Lue ja päättele lukemasi perusteella ja näiden onnettomuuksien perusteella, mikä on kantasi ydinvoimaan, joka tuhoaa hetkessä katastrofin syttyessä läheisesi, tulevat lapsesi, geenisi, luonnon ja luonnon geenit, eläimet ja heidän geenit, ilmaston jne.

Olen äärimmäisen vaikuttunut tästä ajatuksia avartavasta kirjasta, joka kertoo totuuden inhimillisestä kärsimyksestä Tšernobylin ydinvoimalan tuhon jälkeen. Kirja vaati paljon aikaa ja asioiden miettimistä ja pohdiskelua. Olen suunnattoman pahoillani ihmisten puolesta, jotka edelleen asuvat säteilyalueella. Heitä on tänä päivänä yli 2 miljoonaa ja alueet säteilevät edelleen, vaikka ydinvoimalatuhosta on kulunut yli 30 vuotta.

Svetlana Aleksijevitš, Tšernobylista nousee rukous *****
Suom. Marja-Leena Jaakkola vuonna 2000 *****
Tammi KK 2015
s. 392
Tšernobylskaja molitva. Hronika buduštšego 1997

13 kommenttia:

  1. Järkyttävä kirja. Muistan kuinka koneet menivät raivaustöissä epäkuntoon, siispä käytettiin ihmisiä! Pöyristyttävää, ei minkäänlaisia suojavarusteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on järkyttävä, Riitta. Aivan kauheaa touhua. Ihmisiä vietiin sinne töihin ja tosiaan ilman suojavarusteita. Johtajat ja tutkijat jäivät sitten sadan kilometrin päähän suojavarusteet päällä.
      Tosiaankin kaikki koneet menivät rikki, mutta ihmisiä käytettiin lapioimaan ydinräjähdyksissä syntynyttä ainesta, joka on todella vaarallista.

      Ja tämä on oikeasti tapahtunut!

      Poista
  2. Hieno kirjoitus. Olen samaa mieltä, ei ydinvoimaa! Tämä on lukukokemus, joka ei helpolla unohdu ja joka kaikkien päättäjienkin pitäisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino <3

      Tämä ei unohdu. Ja olen samaa mieltä, että olisi päättäjienkin hyvä lukea. Valitettavasti siellä ollaan hyvinkin ydinvoimamyönteisiä.

      Poista
  3. Kiitos tästä kirjoituksesta, kirjaa en ole vielä lukenut, mutta aion kyllä. Ydinvoimalobbaus on valtavan voimakasta ja siihen kuuluu järkyttävän paljon peittelyä. Fukushima on sekin huomattavasti suurempi onnettomuus, niin ihmisille kuin luonnollekin, kuin mitä media antaa ymmärtää. Suomi on toiminut häpeällisesti tällä saralla, jopa niin, että nämä meidän järjen jättiläisemme menivät Japaniin ydinvoimaansa lobbaamaan heti onnettomuuden jälkeen. Häpesin silmät päästäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos la blume <3
      Huomasin, että varsinkin Fukusimaa koskevilla sivuilla ohitettiin aika reippaasti säteilyn vaikutukset kuolemiin esim. että säteily ei ole aiheuttanut kuolemia, vain tsunami ja maanjäristykset. Ja saattaa aiheuttaa syöpää. Tšernobylissä eläimet kuolivat kuukauden sisällä ja heidän jälkeläiset syntyivät useammassa polvessa pienikokoisina.

      Kammottavaa kuulla, että suomalaiset ovat käyttäytyneet noin sivistymättömästi Japanissa. Minuakin alkoi hävettää.

      Poista
    2. Tšernobylissä katosivat mehiläiset ja hyönteiset. Nyt on puhuttu paljon mehiläisten katoamisesta ympäri maapallon. Ehkä ilmassa, maassa ja vedessä on niin paljon säteilyä, että ne ovat kadonneet sen vuoksi. Olen kyllä ollut huolestunut myös perhosten vähäisestä määrästä.

      Poista
  4. Tämä on järkyttävä, tärkeä kirja. Lasten kuoro: "Tapa minut, äiti."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kirja on järkyttävä ja ehdottomasti tärkeä kirja. Tšernobyl on sellainen suuri vaiettu tabu, jonka kauhuista vaiettiin. Odotan aiheesta kunnollista dokumenttia ja vaikenemisen kulttuurin avaamista. Ihmisillä on oikeus tietää, jos maapallo tuhoutuu jossakin ja kaikki joutuvat säteilylle alttiiksi.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus järkyttävästä kirjasta! Luin tämän kirjan ehkä vuosi sitten, mutta lukukokemus ei ole vieläkään unohtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia <3
      Aihe on karmaiseva ja täynnä kauhua. Olen vieläkin kauhuissani siitä, miten kauan kesti ennen kuin ihmisiä alettiin evakuoimaan ja miten pimennossa heitä pidettiin.
      Uskon, että en itsekään pysty unohtamaan noita kauheuksia. Palaan varmasti kirjan pariin jatkossa.

      Poista
  6. Tämä kirja pitää ehdottomasti vielä lukea. Itse olen lukenut yhden kirjan Hiroshiman tapahtumista, se oli myös tosi järkyttävää luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on tärkeä ja toivon tosiaan sille lukijoita. Nostan hattua kirjailijalle, että hän on tehnyt näin hienon kirjan haastattelemalla runsaasti ihmisiä. Tästä kuuluu ihmisten ääni. Kirja ja kirjailija tunnetaan paremmin muualla maailmassa kuin kotimaassaan, sillä niitä ei ole saanut julkaista siellä kuin vasta viime vuosina.

      Poista