On
elokuun ehtoo herkin.
Punas
rusko taivaan laidat.
Hämy
kietoo vainiot, aidat
ja maantien
kysymysmerkin.
Kas
virran hopeanauhaa –
se on
nyt kuin ruskea vaski.
Jo
kaste sängille laski,
yhä vahvemmin
koski pauhaa.
Ui
ilmaan angervon tuntu.
Nyt
vihelsi laulurastas.
Yli latvojen
toinen vastas.
Yhä tihenee
hämärän huntu.
Elopellolla
taukos leikkuu.
Norot hukkuvat
usvaan hentoon.
Heräs lepakko
mykkään lentoon.
Kenen huivi
kujalla keikkuu?
Kaarlo Sarkia
Kiitos Mai, kaunista yhteistyötä Sinulta & Sarkialta:)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaElokuu alkaa olla loppusuoralla, mutta ulkona on kesäkelit ja voi bongailla perhosia. Tykkäävät minun yrteistä ja mädistä omenoista omenapuiden alla. Nämä lämpöiset ilmat ovat tosin seurausta ilman lämpenemisestä, ja niistä Amazonin tulipaloista, jotka huolettavat minua. Syitä on varmasti muitakin tähän kuumaan aurinkoiseen ilmaan. Nautitaan lämmöstä :)
Kaarlo Sarkian runoissa on tunnelmaa, niin tässäkin! Kiitos! Tulin selkäkipua uhmaten hetkeksi koneelle, mutta pian pitää taas häipyä tästä...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :)
PoistaHarmi, että selkäsi on kipeä. Toivottavasti selkäsi paranee pian.
Sarkian runoissa on todellakin tunnelmaa. Kenenkähän se huivi oli siellä kujalla?
Syyskuulle siirryttiin ja tänään on satanut koko päivän. Syksy tuli siis räminällä laskien päivälämpötilan melkein kymmenellä asteella. Olin asioilla ja näin paljon ihmisiä, joista joka toinen oli sateesta huolimatta pukeutunut shortseihin, kesämekkoon, lyhythihaiseen paitaan, eikä takkia päällä. Sen verran kaipaan lämpöisiä päiviä, että kuljen vielä ilman sukkia. Pian pitää kaivella villasukat esille ja siirtyä syksyyn ihan oikeasti.