D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja (Klassikkohaaste 10)

Elettävä on, vaikka taivaita putoaisi kuinka monta. Kutakuinkin tällainen oli Constance Chatterleyn tilanne. Sota oli rysäyttänyt katon hänen päällensä. Ja hän oli käsittänyt, että kun elää niin oppii. Hän avioitui Clifford Chatterleyn kanssa vuonna 1917, jolloin Clifford oli kotona kuukauden lomalla. He viettivät kuukauden mittaisen kuherruskuukauden. Sitten Clifford lähti takaisin Flanderiin: tullakseen kuuden kuukauden kuluttua laivatuksi jälleen Englantiin kutakuinkin pirstaleina. Constance, hänen vaimonsa, oli silloin kaksikymmentäkolmevuotias, ja Clifford kahdenkymmenenyhdeksän.

D. H. Lawrencen (1885-1930) maailmankuulu klassikkoteos Lady Chatterleyn rakastaja alkaa ensimmäisen maailmansodan raunioista. Constance Chatterleyn eli Connien miehestä tuli melkein saman tien baronetti, sir Clifford, ja Conniesta lady Chatterley, sillä miehen suvussa tapahtui kuolemantapauksia. Pari muutti asumaan Cliffordin hoitojen jälkeen sukukartanoon, Wragby Halliin, joka sijaitsi savuisessa Keski-Englannissa. Nuoresta Conniesta tuli halvaantuneen miehensä hoitaja, sillä mies ei huolinut muita hoitajia.

Connien toisena talvena Wragbyssa hänen isänsä sanoi: ”Connie, toivottavasti sinä et anna olosuhteiden pakottaa itseäsi semi-impeyteen.”

Semi-impeys eli puolineitsyys oli tullut Connien osaksi, koska mies oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin. Connien perhe oli hyvin huolissaan hänestä, sillä miehensä hoitaminen ei sopinut Connielle. Lisäksi he elivät hyvin eristäytynyttä yläluokkaista elämää. Kartanossa vierailivat etupäässä Cliffordin naimattomat yläluokkaiset mieskaverit, jotka yrittivät olla, kuten Connieta ei olisi ollut olemassakaan.

Aika kulki eteenpäin. Tapahtuipa mitä tapahtui, mitään ei tapahtunut, koska hän oli niin ruhtinaallisesti vailla kontaktia. Hän ja Clifford elivät ideoissaan ja Cliffordin kirjoissa. Hän kestitsi… talossa oli aina väkeä. Aika kulki niin kuin kello kulkee, se olikin puoli kahdeksan eikä puoli seitsemän.

Connie kuitenkin huomasi tulevansa yhä rauhattomammaksi. Hänen kontaktittomuudestaan kumpusi rauhattomuutta, joka alkoi riivata häntä hulluuden lailla.

Connie oli saanut mieheltään luvan ns. hoitaa seksuaalisuutensa, mutta salassa. Kotikartanossa se oli vaikeaa, mutta välillä tuli aikoja, jolloin Connien tilanne helpotti.

Mies nosti seisahtuessaan hattuaan, paljasti tuuhean, miltei vaalean tukkansa. Hän tuijotti Connieta suoraan silmiin, rävähtämättömällä, pelottomalla, persoonattomalla katseella, ikään kuin haluten nähdä minkälainen Connie oli. Hän sai Connien tuntemaan itsensä ujoksi. Ujosti hän kumarsi miehelle päätään, ja mies vaihtoi hatun vasempaan käteen ja kumarsi hänelle hienokseltaan, kuin säätyläismies; mutta sanomatta yhtään mitään.

Connie ja kartanon riistanvartija tapasivat ensimmäisen kerran, ja jo ensimmäisessä katseessa oli sähköä ilmassa. Ei ihan ensimmäisestä tapaamisesta alkanut heidän sykähdyttävä tarinansa, sillä Cliffordkin oli mukana pyörätuolissaan, mutta aika pian parin välille syttyi kuuma, aistillinen suhde. D. H. Lawrence kirjoittaa harkiten, mutta kuumottavasti parin yhteisistä tapaamisista. Nämä kohtaukset koettiin niin loukkaavina, että kirja sai julkaisuluvan Englannissa vasta vuonna 1960. Suomessa kirja julkaistiin vuonna 1950. Tänä päivänä kohtaukset eivät ole julkeita, eivätkä pornografisia, niin kuin ne julistettiin olevan ilmestymisvuonna 1928. Kirja julkaistiin ensimmäisenä Italiassa.

Mielestäni D.H. Lawrence kuvaa erittäin aistivoimaisen romanttisesti naisen ja miehen rakasteluja, jotka tapahtuivat ensimmäisen kerran riistamökin lattialla. Connie ei malttanut pysytellä pois miehen luota. Hän halusi lapsen. Cliffordkin oli luvannut ottaa suhteesta syntyvän lapsen sukukartanon perilliseksi. Mutta miten suhteen kävi? Kaikenlaista juonenkäännettä oli luvassa kirjan kuvioissa. Rakkaus ei ole helppoa edes fiktiokirjassa.

D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja on kiehtova kuvaus naisesta, joka kuunteli sydämensä ääntä seurauksista piittaamatta. Kirja on ilmestymisestään lähtien koettu vaarallisena ja kiellettynä kirjana. Kirjaa ovat saatelleet oikeusjutut ja julkaisukiellot maissa, jossa se on ilmestynyt. Ehkäpä juuri sen vuoksi kirjasta tuli maailman kuuluisin eroottinen klassikko. (kirjan takakansi)

Pidin valtavan paljon D. H. Lawrencen tyylistä kuvata ympäröivää luontoa ja sukukartanon maita. Hän kuvasi myös hiilikaivoksia, kaivostyöläisiä ja heidän olojaan. Tuo aika oli kaivos- ja koneteollisuuden kasvun aikaa. Kirjailija vastusti kirjan tekstissä teollistumista ja hän ennusti, että sadan vuoden päästä Englannissa olisi vain 10 000 asukasta, koska teollisuudesta seurasi niin paljon ympäristö- ja ilmasto-ongelmia, jotka olivat ihmisille vaarallisia. Kirjassa kuvattiin runsaasti kyseisiä ongelmia. Ihmiskatoennustus ei ole käynyt ainakaan vielä toteen, mutta ympäristö- ja ilmastokatastrofit ovat kasvaneet koko ajan. Vauvojen kasvatus tulevaisuudessa pulloissa, josta puhuttiin kirjassa, on käynyt toteen. Samoin ihmisten lentely avaruudessa. Kirjasta nousi runsaasti ajatuksia, jotka olivat tuohon aikaan utopistisia, mutta ajatusasteella. Sota oli myös ihan turhaa ja naurettavaa, ja nuo ajatukset olivat ihan järkeviä, kun takana oli ensimmäinen maailmansota ja toinen kolkutteli ovella. Mielenkiintoinen kirja kaiken kaikkiaan, josta ensimmäinen elokuva ilmestyi vuonna 1955.

Lady Chatterleyn rakastaja ei ole ainoa kirjailijan julkaisukiellossa ollut teos, sillä Women in love ilmestyi vuonna 1920 ja joutui julkaisukieltoon, koska se kertoi miehen rakkaudesta toiseen mieheen. Kirjailija oli siis Englannin varhainen modernisti ja radikalisti kirjallisuudessa. Hänen töitään sensuroitiin ja vääristeltiin, jonka johdosta kirjailija eli vapaaehtoisessa maanpaossa kuolemaansa asti. Kirjailija oli syvällinen pohtija ja ajattelija, joka nousee hyvin esille teoksesta Lady Chatterleyn rakastaja, välillä jopa paatoksellisesti. Ohitin kyllä reippaasti kyseiset paatokset. Aika oli miesten aikaa, johon kuului miehisyyden esille tuominen ja miehisten ajatusten painottaminen. Nykyaikana samaa löytyy vielä, ja länsimaissakin se näyttää lisääntyvän pelottavasti politiikan saralla, valitettavasti. Vastakkainasettelua ei sallittaisi, vaan sellaiset ajattelut yritetään tuhota naurettavina, varsinkin jos ne ovat naisten esittämiä.

D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja on historiallinen ja yhteiskunnallinen kirja, johon sisältyy maailmaa kohahduttanut eroottinen ja aistivoimainen avioliiton ulkopuolinen rakkaussuhde yläluokkaisen naisen ja alempisäätyisen riistanvartijan välillä. Tätä klassikkokirjaa oli nautinnollista lukea.

D. H. Lawrence, Lady Chatterleyn rakastaja

suom. Marja Alopaeus

Suuri suomalainen kirjakerho 1989

s. 336

Lady Chatterely´s Lover 1928

Ilmestyi ensim. kerran suomeksi Gummeruksen kustantamana 1950

Oman kirjahyllyn aarre

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1.  Émile Zola: Nana
2.  Veijo Meri: Manillaköysi
3.  Maria Jotuni: Huojuva talo
4.  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 

5.  Aila Meriluoto: Peter-Peter

6.  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 

7.  Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän  

8.  Timo K. Mukka: Tabu

9.  Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

Klassikkohaasteen vetäjänä toimi Raija Taikakirjaimet-blogista. Kiitokset vetäjälle.

Liv Constantine: Toinen rouva Parrish

Amber Patterson oli kyllästynyt olemaan näkymätön.

Liv Constantinen Toinen rouva Parrish esittelee kaksi naista, joista tuli hyvät ystävykset, mutta tarina on myös kolmiodraama. Amber oli nuori, vähän päälle kaksikymppinen nuori nainen. Kun hän tutustui Daphneen, hän oli hyvin vaatimattoman näköinen ja hyvin ujon oloinen. Amber toi Daphnen mieleen hänen nuorena kuolleen siskon, Julien, jonka nimissä Daphne oli perustanut hyväntekeväisyyssäätiön, ja jota hän johti. Amber oli suunnattoman kateellinen Daphnelle, sillä hän oli itse köyhä, mutta sitä hän ei aikonut olla kovin kauaa, sillä hänen kiikarissaan oli pyydystää rikas mies itselle. Ja Amber suunnitteli hyötyvänsä ystävyydestä Daphnen kanssa.

Hän kammoksui ajatusta nähdä taas nuo naiset ja joutua kestämään heidän alentuvat katseensa ja pakotetun kohtelias keskustelu.

Daphnen kappale alkaa kirjan puolesta välistä. Siinä vaiheessa kirja muuttuu psykologiseksi trilleriksi. Amber osoittautui kunnon kieroilijaksi ja huijariksi, jonka aikomus oli käyttää Daphnea hyväksi sosiaalisessa kiipeämisessä köyhyydestä rikkauksiin. Daphne auttoi hyvästä sydämestään Amberia. Ystävystyi, ja avasi ovensa köyhälle ystävälle, tutustutti seurapiireihin, avusti pukeutumisessa jne. Sitten kaikki muuttui ja yllätyin iloisesti, että myös Daphne osasi kierot temput. Daphnella oli erinomaiset syynsä kieroilulle ja vehkeilylle.

Uskottelin itselleni, että vielä joskus keksisin tavan päästä karkuun.

Kaiken takana oli tässä tarinassa mies. Kuuluisa ja suunnattoman rikas mies, joka oli tottunut saamaan kaiken minkä halusi. Hän oli pahimmanlaatuinen psykopaatti, joka ei ujostellut tehdä toisille ihmisille kauheuksia. Naiset saivat tuntea hänen kostonhimonsa ja kiukkunsa, jos naiset eivät totelleet ja alistuneet hänelle. Mies pahoinpiteli, ilkeili, uhkaili, kontrolloi, kiristi, lahjoi, kosti,  päätti yksin kaikesta, yksinkertaisesti hän oli erittäin suuri kusipää.

Liv Constantinen takana on yhdysvaltalaiset sisarukset Lynne ja Valerie Constantine. He asuvat eri osavaltioissa, joten kirjojen kirjoittaminen tapahtuu vaihtamalla sähköpostia ja pitkillä facetime-keskusteluilla. Toinen rouva Parrish on koukuttava tarina siitä mitä tapahtuu ihmisten kodeissa. Kirja on täynnä epämiellyttäviä salaisuuksia. Kolme henkilöä, jotka kietoutuivat toisiinsa valheellisen ystävyyden ja kolmiodraaman solmuihin. Kuka vehkeili ja mitä, aika taitavia ja ahkeria olivat siinä puuhassa. Viihteellistä kieroilua suoraan seurapiireistä tarjoaa Liv Constantinen Toinen rouva Parrish.

Liv Constantine, Toinen rouva Parrish

suom. Maija van de Pavert

HarperCrime 2020

s. 410

The Last Mrs. Parrish 2017

psykologinen trilleri 

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja ja 39. Kirjassa lennetään

Elämä, kerta kaikkiaan - lukuhaasteen koonti

Kirjaluotsin Tiinan vetämä Elämä, kerta kaikkiaan-lukuhaaste loppuu maanantaina 27.1.20. Lukuhaaste oli niin mukavan houkutteleva, että halusin tietysti mukaan. Jostakin syystä olen viime vuosina kiinnostunut lukemaan elämäkertoja. Tykkään varsinkin niistä elämäkerroista, joissa on joku tunnettu historiallinen henkilö ja historiallisia tapahtumia mukana. Tähän matalan kynnyksen haasteeseen sopi ajallisesti 26 kirjaa mukaan. Joukossa on autofiktiivisiä teoksia, romaaneja, tietoteoksia, lastenkirja, nuortenkirjoja, novelleja, päiväkirja, lehtipakinakirja ja muistelmia. Tämän kokoelman suosikkini on skotlantilaisen Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana. Ihastuin myös valtavasti vietnamilaisen Kim Thúyn esikoisteokseen Ru ja Johanna Venhon Ensimmäiseen naiseen, joka kertoi Sylvi Kekkosesta.

Kiitos Tiina haasteesta :)

Aminoff Pauliina: Äiti meidän: tosielämän selviytymistarina

Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa 

Bythell Shaun: Elämäni kirjakauppiaana

Fioretos Aris: Nelly B:n sydän

Foster Zoe, Petri Pietiläinen ja Juha Metso: Peilissä näin naisen, Zoen tarina 

Feldscher Ulla: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti

Hayden Torey: Tiikerin lapsi

Kim Thúy: Ru
Kim Thúy: Vi

Laaksonen Heli: Lähtisiks föli 

Lamberg Marko: Noitaäiti- Malin Matsintyttären tarina

Lappalainen Elina ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset 

Louis Édouard: Ei enää Eddy

McNamara Michelle: Katoan yön pimeyteen

Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot!

Mikkanen Raili: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

Morris Heather: Auschwitzin tatuoija

Rannela Terhi: Frau

Roine Linda-Maria ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
Roth Anne: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana 

Rönkä Antti: Jalat ilmassa

Tuominen Taija: Kuningaskobra

Vaara Maria: Toinen hengitys 
Vainio-Korhonen Kirsi: Musta-Maija Ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa  

Venho Johanna: Ensimmäinen nainen
Vuori Kristiina: Viipurin valtiatar 

Miisan lapsuus oli kurjaa (Tiikerin lapsi). Kun hän sai esikoulussa opettajaksi erityisopettajan, joka ymmärsi häntä, aggressiot ja käytösongelmat lievenivät. Hänellä oli ollut aiemmin tukena ja turvana vain mielikuvitusystävä, jonka nimi oli Minna (Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset), muita ystäviä hänellä ei ollut koskaan (Ei enää Eddy) aiemmin ollut, sillä hän oli muiden mielestä outo. Lapset haukkuivat ja nimittelivät häntä noidaksi (Noitaäiti). Isä ja äiti joivat jatkuvasti (Kuningaskobra), ja kohtelu oli mitä oli. 

Miisa ajautui nuorena huumemaailmaan (Mercedes Bentso), sillä lapsuuden kokemukset olivat jättäneet jälkensä. Hänen äitinsä oli kuollut syöpään ja isä meni nopeasti naimisiin naisystävänsä kanssa, joka kohteli Miisaa todella ilkeästi (Äiti meidän). Lisäksi hän kohtasi aina miehiä, jotka hyväksikäyttivät hänen turvallisen sylin kaipuutaan (Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti). Noilta miehiltä hän sai jatkuvasti veneerisiä tauteja (Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa), joiden hoito ei aina onnistunut. Eräs miehistä yritti tappaa Miisan (Katoan yön pimeyteen). Miisa masentui, hänellä todettiin myös skitsofrenia (Toinen hengitys). Mielenterveysongelmat johtivat sairastelukierteeseen ja itsemurhayritykseen, sillä mielessä pyöri, miten väärin jotkut ihmiset olivat kohdelleet häntä (Jalat ilmassa).

Sairastelukierre oli johtanut jatkuvaan jojotteluun myös painon kanssa (Sekundakroppa), kunnes lääkitys saatiin kohdilleen. Elämä rauhoittui ja Miisa alkoi kirjoittaa ulos elämäntuskaansa ja – iloaan runojen muodossa (Ei ole minulle suvannot!). Miisa kirjoitti myös näytelmiä huono-osaisista ihmisistä (Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää). Hän oli aina rakastanut kirjoja ja pääsi lopulta töihin unelmatyöpaikkaansa kirjakauppaan (Elämäni kirjakauppiaana). Kirjakaupassa kävi paljon turisteja. Miisa ystävystyi varsinkin erään vietnamilaisen tytön kanssa, joka myös haaveili kirjailijan urasta (Ru). Tyttö oli tavannut venepakolaisena erään vanhemman miehen, joka oli toiminut toisen maailmansodan aikana tatuoijana keskitysleirillä (Auschwitzin tatuoija). Tuo mies halusi kohdata holokaustin pahimman naisen (Frau). Miisa ymmärsi, että vaikka hän oli kokenut elämässään kurjia asioita, joillakin elämä meni vieläkin kurjemmin, ja siitä pystyi silti selviämään.

Eräänä päivänä kirjakauppaan asteli kaunis nainen (Zoen tarina). Miisa tunsi heti sympatiaa tuota surullista henkilöä kohtaan. Parin viikon päästä he olivat ylimmät ystävykset ja suunnittelivat yhteistä lomamatkaa (Ilta Paratiisissa) kauas paratiisimaiselle saarelle, jossa he aikoivat kierrellä pienellä autolla (Lähtisiks föli). He matkasivat saarelle lentäen tutun yksityiskoneella (Nelly B:n tarina). Heillä oli hauska yhteinen juttu, sillä he puhuttelivat toisiaan Ensimmäiseksi naiseksi ja Viipurin valtiattareksi, kun joku kyseli lomalla heidän nimiään. Kyllä elämä on sittenkin ihanaa.

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Minä odotin Englannilta Midsomerin kaltaisia herttaisia, joskin murha-alttiita pikkukyliä, vilkkaita katuja, sinisadeköynnöksiä oviaukoissa, pubeja ja nurmikattoja, ja yleisesti ottaen ihmisiä. Maisema oli aran vehreä, mutta autio, ja muistutti minua siitä, että Englannissa maa oli kallista, harvojen yksityisomaisuutta.

Niina Meron esikoiskirja Englantilainen romanssi oli kutkuttanut lukuhalujani jo pidemmän aikaa, joten olipa kiva, kun vihdoin sain sen luettua. Romanttista chick litiä, mutta kirjassa oli tosi kiva meininki. Tapahtumat sijoittuivat Englantiin. Vastahakoinen Nora sai kutsun siskonsa häihin, sillä Heli-sisko oli asunut jo useamman vuoden aatelismiehensä kanssa vanhassa kartanossa, ja nyt oli tullut aika sanoa tahdon. Heli lähetti jopa lentolipun Noralle, jotta sai siskonsa luokseen kaasoksi. Nora oli vastahakoinen yleensä kaikkeen, he olivat todella vastakkaiset luonteet Helin kanssa. Heli oli pieni ja vaalea ja hyvätapainen, Nora tumma, tatuoitu ja suorapuheinen.

Hän ei esittäytynyt minulle, ja haistoin hänen ilmeestään, että häntä ei myöskään kiinnostanut, kuka tai mikä minä olin. Hän teki vain työtään, mitä se sitten ikinä olikin, kummitteli kartanon ullakolla tai ruokki kellarissa ketjuissa pidettäviä hirviöitä.

Noran saama vastaanotto kartanossa ei ollut herttaisimmasta päästä. Hän oli todella utelias luonnoltaan, ja hankkiutui yleensä hankaluuksiin suorapuheisuutensa vuoksi. Näin tapahtui myös ensimmäisenä iltana illallisella kartanossa, sillä Nora onki heti selville perheen pahimman vaietun salaisuuden. Helin sulhasella oli isoveli, josta hän ei ollut puhunut mitään. Veli oli kadonnut kymmenen vuotta aiemmin. Tämä salaisuus kannatteli kirjan tapahtumia loppuun saakka, joten kannattaa olla tarkkana, mitä milloinkin tapahtuu. Nora oli tarkkana kuin porkkana ja selvitti melkein koko mysteerin. Siinä samalla tuli vietettyä pitkä kartanoloma, tutustuttua ympäristöön, Oxfordin yliopistoon, ja paikallisiin ihmisiin, miehiin.  Vaikka Nora oli päättänyt syvästi, ettei antaudu lähempiin tekemisiin yhdenkään miehen kanssa.

Hengitin kirjojen tuoksua ja elin. He olivat siellä kaikki. Kaikki minun kuolleet romantiikan sankarini, tuberkuloottinen Keats, rannalle huuhtoutunut Shelley, sodan ja sairauksien runtelema Byron ja vanhan koulun oopiumisti Coleridge.

Nora rakasti kirjoja, ja hän teki kirjallisuudesta gradua. Englannissa hän pääsi rakastamansa kirjallisuuden pariin, vanhat, kuolleet runoilijat. Kuolema oli aihe, joka kiinnosti häntä. Kuolemaan liittyviä juttuja löytyi myös hänen iholtaan. Myös taulut, joihin liittyi kuolema, olivat hänen sydäntään lähellä. Nora yllätti monet paikalliset tiedoillaan kirjallisuudesta, sillä ulkonäkönsä puolesta hänestä luultiin aivan jotain muuta.

Niinhän siinä pääsi käymään, että Englanti näytti lumovoimansa Noralle. Tämä suorapuheinen daami huomasi sydämensä läpättävän uhkaavasti erään upean miehen lähellä. Nora huomasi myös, että ”moni kakku päältä kaunis”, ja ”koiraa ei ollut karvoihin katsominen”. Loppupuolella tapahtumiin liittyi myös paikallinen poliisi tyköistuva puku päällä kuin suoraan tv-ohjelmasta. Noralle olisi siis löytynyt kiinnostavia seuralaisia useampiakin. Tämä hauska kirja oli täynnä huvittavia tapahtumia, ja osin vakavampiakin tapahtumia, mutta viihdyin tosi paljon Noran ja Edgarin seurassa. Plussaa kissan upeasta nimestä, Ozzy. Meidän Ozzy sanoo kirjan kissa-Ozzylle wuf, hyvä nimi!

Niina Mero, Englantilainen romanssi

Gummerus 2019

s. 379 + sitaatit, viittaukset ja maalaukset 3s.

Chick lit

Oman kirjahyllyn aarre

Helmet lukuhaasteen kohta 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Minun nimeni on Emilia. Tämä on minun versioni siitä, mitä kaivoksessa tapahtui. Enkä tarkoita pelkkää Voiton Kaivosta, eristäytynyttä pikkukaupunkia korkealla kalliolla, vaan toista sen alapuolella, rykelmää käytäviä ja kuiluja, kasvavaa tyhjyyttä syvällä maan sisällä. Tarinani on erilainen kuin se jonka voi lukea lehdistä tai aikakirjoista, totuus ei koskaan ole yksi ja ainoa.

Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian. Kirja on upea scifi- ja jännitystarina, jonka tarinassa 16v. Emilia tempautui tapahtumien pyörteisiin, tapahtumien, jotka johdattivat hänet menneisyyteen, ja jonka aikana hän tutustui lähemmin nuoreen äitiinsä. Emilia kasvoi isovanhempiensa hoidossa talossa, joka oli ainoa vanha talo uuden kerrostalokompleksin sisällä. Alue oli nimeltään Voiton Kaivos. Alueella kuului yötä päivää outo jytinä ja maa värähteli. Maan alta kaivettiin jotakin. Alueelle oli kulkenut yksi linja-auto kerran päivässä, mutta pian sekin kiellettiin. Asukkaat olivat outoja ja johtaja oli outo. Emilialla oli vain yksi ystävä, Mitek.

Ei ollut epäilystäkään, etteikö Kaivoksen autonomian vuosipäivä olisi ollut suurin Voitonjuhla Kaivoksen vuodenkierrossa. Sadat ja taas sadat valitut vyöryivät paikalle nähdäkseen edes vilauksen Johtajasta ja kuullakseen mitä sanottavaa hänellä oli.

Kaivoksen asukkaat pukeutuivat Voitonjuhlaan puhtaan valkoisiin vaatteisiin. Arkisin he pukeutuivat harmaisiin työvaatteisiin. Emilia oli siinäkin poikkeus, sillä hän pukeutui värikkäästi, joten jos hän aikoi osallistua juhliin, hänen piti osallistua pukeutumalla valkoisiin. Voitonjuhlissa julistettiin aluksi juhlan paras ilmiantaja. Tämän jälkeen julistettiin ilmiannetut. Sitten tuli johtajan puhe, jossa hän antoi ilmiannetuille anteeksi ja julisti uusia sääntöjä… On tullut aika…

Tämä on lopuista ensimmäinen.

Olen miettinyt miksi en heti tajunnut mitä oli tapahtunut. Vei monta tuntia ymmärtää jotain mikä oli ilmiselvää. Ensin ajattelin että olin kuollut, sitten että olin unessa. Lopulta yritin uskoa, että olin mennyt sekaisin ja näin harhoja. Olin valmis uskomaan mitä tahansa muuta kuin sen mitä oli oikeasti tapahtunut.

Kukapa voisi uskoa, että on joutunut jostakin syystä menneisyyteen. Emilia joutui menneisyyteen, koska kaivoksessa tapahtui jotakin, kun he olivat tutkimassa sitä Mitekin kanssa. Koska menneisyydestä ei ollut poispääsyä, Emilia aikoi vaikuttaa menneisyyden tapahtumiin siten, että hänen äitinsä ei kuolisi. Kirjan tapahtumista voit seurata miten Emilia aikoi tapahtuman estää. Eihän häntä esimerkiksi ollut olemassakaan menneisyydessä. Pian hän oli äitinsä ja tämän poikaystävän kaveri. Tapahtumat kiihtyivät, kun Emilian äiti huomasi odottavansa vauvaa. Hän oli kauhuissaan. Poikaystävän kanssakin oli jatkuvasti riitoja. Tätä ennen kaverukset olivat liittyneet alueen nuorisojärjestöön, jota johti eräs Emilian tulevaisuudessa tuntema henkilö. Tuosta henkilöstä muodostui tarinan paholainen, mutta Emiliahan tiesi sen jo ennestään.

Kirjan alku tuntui tosi sekavalta. Ensimmäinen lainaus on mielestäni kirjan alun järkevin kappale. Alueella oli siis vanha kaivos, jonka viereen oli rakennettu Voiton Kaivos niminen asuinalue, joka oli laajentunut ja sisälsi kaiken alueella tarvittavan. Asukkaat tekivät alueella työt, lapset kävivät alueella päivähoidossa ja koulua, siellä oli kaupat, kirjastot ym. mitä tarvittiin. Alueen ulkopuolelle lähtijät hylättiin, eikä heitä mainittu. Tuo kaivos-nimi harhautti. Samoin se, että Emilian isoäiti oli myös nimeltään Emilia, ja jossakin tarinan osassa oli kaksi Emiliaa, ja toista kutsuttiin eri nimellä. Minun pää oli ihan pyörällä, mutta ehkäpä se oli tämän tarinan tarkoituskin, ajatusten ja ajan sekoittaminen. Kun pääsin tarinan imuun, se vei minut pyörremyrskyn tavoin mukanaan. Olin mukana lopunajan tuhoavassa salajuonessa, jonka vain Emilia kykeni ratkaisemaan, mutta kumpi Emilia, menneisyyden vai tulevaisuuden Emilia.

Marisha Rasi-Koskinen, Auringon pimeä puoli *****

Wsoy 2019

s. 366
Nuorten scifikirja

Eeva Park: Viimeisellä rajalla

Tämä on ei-kenekään-maata. Olemme vapaita, kuten ne, joilla ei ole enää mitään, aina ovat. Valosta ja vedestä vastaa täällä taivas, joka on keskipäivälläkin tumma ja himmeä. Kuukausi sitten pelkäsin tätä kaikkea, mutta en enää. Tänään muuttuu kaikki.

Tänään ostan aseen.

Virolaisen Eeva Parkin teos Viimeisellä rajalla kertoo nuoresta naisesta, joka oli joutunut ihmiskaupan uhriksi, ja joka aikoi kostaa henkilölle, joka ahneudessaan teki julman petoksen myymällä hänet julmasti rikollisjoukolle, joka ei arvostanut ihmisoikeuksia eikä lakia. Tuosta hetkestä alkoi petoksen kohteeksi joutuneen päähenkilön kurja ala-arvoinen elämä, sillä rikollisjoukko möi häntä jokaiselle, joka maksoi siitä. Itse he raiskasivat, hakkasivat ja pitivät vankina muiden samanlaisten joukossa. He pystyivät surmaamaan vastaan hangoittelijat silmääkään räpäyttämättä. Ainoastaan suunnitelmat paosta pitivät päähenkilön hengissä.

Ase sopi täydellisesti käteeni, sormet asettuivat kuin itsestään niille varatuille paikoille – peukalo painui virittimelle ja etusormi liipaisimelle -, mutta olin aivan yhtä suojaton kuin ennenkin.

Päähenkilö pääsi pakoon rikollisjoukolta Berliinissä, mutta tiesi, että hän olisi kuoleman oma heti, kun he saisivat vihiä, missä hän on. Hän palasi kuitenkin hiljaisuudessa Tallinnaan, ja asui katulasten ja muiden syrjäytyneiden seurassa vallatuissa rakennuksissa. Sielläkään ei aina saanut olla rauhassa, sillä tallinnalaiset rikolliset etsivät myytävää irtolaisista ja varsinkin lapsista. Sitten hän sai aseen, ja oli valmis kostoretkelle.

Laukaukset kantautuivat kauas järven sileää pintaa pitkin ja niiden kaiku palasi takaisin yhä uudestaan ja uudestaan.

Eeva Park avaa Viimeisellä rajalla teoksen tarinaa auki psykologisen trillerin tavoin. Päähenkilö tietää, että hänellä ei ole pitkästi aikaa suorittaa tehtävä, jonka hän on aikonut tehdä. Hän on tullut viimeiselle rajalle, enää ei ole paluuta. Teki hän mitä teki, eli missä eli, hän oli aina vaarassa, ja hänen läheisensä olivat vaarassa. Kukaan ei saanut tietää missä hän oli ja mitä teki, mutta hän tarvitsi aseen. Hän tarvitsi aseen puolustaakseen itseään ja hän tarvitsi aseen kostoa varten. Hän ei aikonut palata rikollisjoukon vangiksi, ja samalla ihmiskaupan uhriksi. Hän oli kokenut liikaa, hän oli nähnyt liikaa, ja hän tiesi liikaa, joten häntä ei jätettäisi henkiin.

Eeva Parkin Viimeisellä rajalla on kylmäävä tarina nuoresta naisesta, joka halusi kostaa. Kukaan lukijoista ei voi syyttää häntä hänen teoistaan. Kukaan ei voi esittää olevansa parempi ihminen kuin hän. Hän oli julman ihmiskaupan uhri.

Eeva Park, Viimeisellä rajalla

suom. Sanna Immanen

Into 2019

s. 230

Löks löpmatuses 2004

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Piittaamaton, puolueeton hiljaisuus huokui kaikesta mitä näin. Kiipeilytelineet, keltaiset puut, pyörätelineet, koulun harmaat ikkunat, kaikki odottivat hiljaa ja julistivat hiljaisuudellaan: se mikä tapahtuu, se tapahtuu.

Antti Röngän esikoisteos Jalat ilmassa oli aluksi teos, jota en halunnut lukea, sillä minulla oli etukäteen tunne, että luen jotakin, mikä on liian tunteellista, ja liiaksi kirjailijan yksityiselämää koskettavaa. Kirjablogit kirjoittivat niin hienoja arvioita teoksesta, että uskalsin varata kirjan. Poikani oli koulukiusattu, joten luen kiusaamistarinat tiikeriäidin silmillä, valmiina puolustamaan, valmiina taisteluun, ahdistuen ja peläten, sydän vuotaen kyyneleitä. Sitten kohtasin Aaron, epävarman nuorukaisen, kirjan henkilöhahmon, jonka lapsuuden ja nuoruuden pilasivat ikävät ikätoverit.

Sä olet ihan tyhmä. Sä olet helvetin tyhmä ja ruma. Sua pitäis vetää turpaan.

Aarolla ei ollut yhtään kaveria koko kouluaikana, eikä vanhemmat puuttuneet asiaan. Omilla lapsillani oli aina kavereita. Kaapit tyhjenivät ruoasta ja pelisessiot olivat pitkiä. Välillä kaverukset kävivät pelaamassa jalkapalloa tai jääkiekkoa ulkona. Lasten lapsuus ja nuoruus oli sosiaalista, energistä ja nälkäistä. Pääkiusaaja oli samalla luokalla koulussa, samoin kuin Aaron kiusaaja. Kiusaajan kaverit olivat mukana kiusaamisessa ja yleensä muu luokka oli hiljaa. Kiusaaminen tuli hiljaa hyväksytyksi. Näin oli ollut ja se jatkui.

Onneksi omat lapseni uskalsivat puhua kiusaamisesta. Olivat puhuneet myös opettajalle, mutta sehän oli yhtä tyhjän kanssa. Kun kuulin, että lapseni päätä oli hakattu seinään ja hoettu, että hänen iso päänsä on tyhjää täynnä, otin asian heti puheeksi kiusaajan äidin kanssa, kiusaajan ja omien lasteni seistessä vieressä. Lisäksi muita vanhempia ja lapsia oli ympärillä. Eihän kiusaaja lopeta, se on puhuteltava aina uudestaan, niin kauan, että se loppuu. Ja se on vanhempien velvollisuus tehdä. Aaro ei puhunut asiasta kenellekään. Kun vanhemmat kysyivät, hän kielsi kaiken. Kaikki oli hyvin.

En ole vuosikausiin ajatellut kenenkään toisen kärsimyksiä ja tunteita näin paljon. Olenko koskaan ajatellut toisen kärsimyksiä ja tunteita näin paljon? Kaikki vuodet näin vain itseni, oman tuskani, vaikka toisilla saattoi olla asiat paljon huonommin. Voi helvetti.

Aaro pääsi opiskelemaan yliopistoon ja muutti pois kotoa. Alkoi tutustuminen muihin opiskelijoihin, mutta eihän se onnistunut, kun ei ollut aiemminkaan onnistunut. Elämä pyöri lääkkeiden ja alkoholin merkeissä, opiskelu oli sivuseikka. Sitten elämään asteli nuori nainen, ja Aaro ajatteli sen olevan rakkautta ensi silmäyksellä. Heillä molemmilla oli oma vaikea menneisyytensä, mutta Aaro oli sulkenut menneisyyden sisälleen. Kaikki oli hyvin.

Antti Röngän Jalat ilmassa teos riipaisee tavalla, joka saa kyyneleet valumaan ja tunteet kuohumaan. Miksi koulumaailma on niin täynnä kiusaajia? Miksi tehdään suuria kouluja, joihin ei riitä tarpeeksi valvojia välitunneille? Miksi kiusaamisilmiö ei katoa, vaikka kouluissa tehdään yliopistossa suunniteltuja tunnetaitokoulutuksia? Pahimmat kiusaamisjutut tulevat nykyisin ilmi netistä, kun oppilaat kiusaavat siellä toisia oppilaita. Tämä on niin valtava ongelma, että siihen pitäisi yhteiskunnan ja lainsäätäjien puuttua tiukalla kädellä. Kiusaajat pitää saada vastuuseen. Lisäksi toivon opettajilta herkempää tajua nähdä luokkahierarkia ja sen sisäinen kiusaamisasetelma, sillä jokaisesta luokasta löytyy se, joka asettuu muiden yläpuolelle kiusaajaksi.

Antti Röngän Jalat ilmassa osoittaa miten herkästi ihmismieli suistuu raiteiltaan muiden ihmisten tekojen seurauksena. Kirja on rosoinen nuoren miehen kasvukertomus, jonka ikävät kokemukset tekevät lukemisesta ahdistavaa ja samalla liikuttavaa.

Antti Rönkä, Jalat ilmassa

Gummerus 2019

s. 224

Jeffrey Eugenides: Oikukkaat puutarhat

 

Eräänä päivänä sataa taas lunta. Pysähtyessään ikkunan ääreen Della tuntee äkillistä halua astua ulos ja lähteä kävelemään lumisateeseen. Niin kauas kuin vanhat jalat kantavat. Hän ei tarvitsisi edes rollaattoria. Ei tarvitsisi mitään. Kun Della katsoo ikkunalasin takana pyörteilevään lumeen, hän tuntee tähyävänsä omiin aivoihinsa.

Amerikkalaisen Jeffrey Eugenidesin novellikirja Oikukkaat puutarhat alkaa hyvin ajankohtaisella novellilla Valittajat. Novellin päähenkilö on vanhusten palvelutaloon sijoitettu yli 80-vuotias Della. Palvelutalossa hän tuntee olevansa sijoitettu lukkojen taakse kuolemaan. Omat pojat olivat huolestuneita äidin muistin huononemisesta ja ajattelivat tietysti, että tärkeintä on, että äiti on turvassa, ja se turvassa oleminen tarkoitti lukkojen takana olemista. Lukkojen taakse lukitseminen voi tarkoittaa myös jotain muuta. Vanhuutta pitäisi arvostaa enemmän. Vanhukset ansaitsevat hyvää hoitoa ja parhaita palveluita, mutta myös mielekästä tekemistä. Lue novellista, mitä Eugenides suunnitteli Dellan loppuelämälle. Kirja sisältää kymmenen novellia, jotka ovat ilmestyneet 1980-2010-luvuilla.

Punatauti oli tutustuttanut hänet läheisesti omiin sisuskaluihinsa: hänellä oli selkeä käsitys vatsastaan, paksusuolestaan, ja hän tunsi sileän, lihaksikkaan putkiston, josta hän koostui. Polte alkoi korkealla suolistossa. Sitten se kulkeutui kuin käärmeen nielaisema muna, laajentuen, venyttäen kudosta, kunnes se vavahduksien saatteleman putosi, ja hän räjähti veteen.

Nuori Mitchell oli lähtenyt kiertämään Aasiaa kaverinsa kanssa novellissa Lentopostia. Yllä oleva lainaus koskee hänen sairauttaan, novelli kertoo yksityiskohtaisesti ripulin vaiheista. Hyvin tuttua varsinkin Aasiassa matkaaville. Kontrastina Mitchellille on hänen kaverinsa, joka ei sairastunut. Sen verran olen sairastanut elämäni aikana ripulia, että tiedän, minkälainen tauti on. Se on paha. Mitchell kirjoittaa kotiinsa kirjeitä, mutta ne eivät rauhoita vanhempia, päinvastoin. Matkailusta voi kirjoittaa näköjään eri näkökulmasta katsottuja novelleja. Tällä kertaa sairaspediltä.

Oli lainattava mies, jolla oli kunnolliset hampaat, kroppa ja aivot eikä mitään vakavia sairauksia, ja miehen oli oltava valmis kiihottautumaan yksityisin fantasioin (joihin Tomasinan ei välttämättä tarvinnut sisältyä) saadakseen aikaan piskuisen mutta tälle suurhankkeelle eli vauvan saamiselle välttämättömän ruikkauksen.

Tomasina oli neljänkymmenen, ja biologinen kello tikitti tuhatta ja sataa, sillä hän halusi vauvan. Kaikki keinot olivat sallittuja. Enää ei olisi miehellä eikä avioliitolla niin väliä. Näin kutkuttavan epätoivoinen tilanne oli Liemipumppu novellin Tomasinalla. Lapsettomuus ei ole mikään kepeä aihe. Eugenides hoiti tämän vaikean aiheen juonikkaasti, mutta onnellisesti. Vauva syntyi ja voi hyvin.

Loput novellit ovat nimeltään Vanhaa musiikkia, Lomaosake, Kuka on pahis, Oraakkelivulva, Oikkujen puutarha, Uudet perustukset ja Tuoreessa muistissa. Novellit ovat arkisia ja voivat koskettaa ketä tahansa tavallista ihmistä. Eugenidesin tyyliä on kuvattu ironiseksi ja paikoin jopa hauskaksi. Kirjailija sai vuonna 2003 Pulizer-palkinnon romaanista Middlesex. Jeffrey Eugenidesilla on selkeästi ollut pientä pilkettä silmäkulmassa, kun hän on kirjoittanut teoksensa Oikukkaat puutarhat novellit terävällä, mutta erinomaisen ansiokkaalla tyylillä.

Jeffrey Eugenides, Oikukkaat puutarhat

suom. Arto Schroderus

Otavan Kirjasto 2019

s. 296

Fresh Complaint 2017

Novellikirja

Geir Tangen: Sydämenmurskaaja

Pienen hetken ajan ei ollut mitään muuta kuin nämä sanat. Maailma pysähtyi ja pidätti henkeään.

- Hän makaa siellä kuolleena. Jotenkin ihan jäykkänä.

Viimeiset lauseet korvissa kaikuen Viljar kompuroi ovesta ulos ja kiviportaita alas. Hän kaivoi autonavaimet taskusta samalla kun juoksi rantakatua minkä jaloistaan pääsi kohti autoaan, joka oli pysäköity kadun toiseen päähän.

Norjalaisen Geir Tangenin Sydämenmurskaaja aloitti heti alkuunsa räväkällä ja silmät revähdyttävällä menolla. Nyt lähdettiin heti kirjan alusta liikkeelle sellaisella voimalla, että sydän ryskytti rinnassa tuhatta ja sataa. Ensimmäisestä dekkarista Maestrosta tutuksi tullut toimittaja Viljar Gudmudson sai pojaltaan Alexanderilta sydämen pysäyttävän puhelinsoiton. Poika tarvitsi apua välittömästi. Viljar tiesi, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, kun hänen poikansa on asialla, sillä hänellä on ADHD.

Alex ei voinut millään uskoa, että kotibileiden jälkeisenä aamuna kaikki voi mennä totaalisesti pieleen. Se mitä hänen ystävälleen oli tapahtunut ja se, että häntä pidettäisiin syyllisenä tuohon kuolemaan. Vaikka hän sekoili ja teki tyhmyyksiä, silti hän ei tekisi ystävälleen sitä mistä häntä syytettiin, vaikka hän ei muistanut mitään. Ainoa asia, minkä Alex keksi oli ajaa poliiseja karkuun isän uudella autolla. Tosin hänellä ei ollut ajokorttia, eikä hän ollut käynyt autokoulua.

Saan olla hyvilläni kun minulla on vielä pää joka painaa tyynyyn sitten kun se aika tulee. Tällä miehellä ei enää ole…

Pian metsästä löytyy toinen nuoren henkilön ruumis ja muutaman päivän päästä kolmas. Yhteistä näille nuorille henkilöille oli, että he olivat tummaihoisia. Oliko liikkeellä jokin taho, joka tappoi tummaihoisia ulkomaalaistaustaisia nuoria. Poliisin katse kiinnittyi uusnatsijärjestöön. Myös Viljar oli aloittanut omat tutkintansa aiheesta ja päätyi samoihin uusnatseihin. Mutta Viljar yllättyi siitä, keitä uusnatseihin kuului, sillä he värväsivät myös…

Geir Tangen kirjoittaa hurjan vauhdikkaita dekkareita. Sydämenmurskaajan tutkimukset pyörivät suht pienessä piirissä. Kirjassa seurattiin mitä kotibileissä tapahtui ja keitä siellä kävi. Maestrosta tutuksi tullut Lotte Skeisvoll jäi edellisen kirjan jälkeen pitkälle sairaslomalle, mutta se ei häntä juurikaan auttanut. Tapahtumat pyörivät edelleen mielessä, eikä hän pystynyt johtamaan tehokkaasti alaisiaan. Virheitä tapahtui. Lopulta hänet siirrettiin syrjään poliisityöstä. Tosin Lotte jatkoi tutkimuksiaan sivusta, ja antoi vinkkejä luotettaville alaisilleen. Lotte oli läheinen Alexin ja Viljarin kanssa, ja hän teki kaikkensa auttaakseen heitä, vaikka sitten oman jaksamisensa uuvuttamana.

Geir Tangenin dekkarisarja sai ansiokkaan toisen osan, Sydämenmurskaajan. Kirjailija on yläasteen opettaja ja pyörittää samalla Norjan suosituinta rikolliskirjallisuus-blogia. Sarjan kolmas osa on julkaistu Norjassa ja toivottavasti se suomennetaan pian. Tässä dekkarisarjassa on ytyä.

Geir Tangen, Sydämenmurskaaja *****

suom. Päivi Kivelä

Otava 2018

s. 456

Hjerteknuser 2017

 Geir Tangen: Maestro

Helmet 2020

Helmet-lukuhaaste 2020

1.   Kirja on vanhempi kuin sinä, D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja  
2.   Iloinen kirja, Tuutikki Tolonen: Mörköviesti
3.   Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti, F. M. Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus
4.   Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, Erkki Kokko: Me, sotalapset - Neljän veljeksen tarina
5.   Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja, Rauna Paadar-Leivo: Vieras talvi
6.   Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella, Linda Olsson: Autio ranta
7.   Kirjassa rikotaan lakia, Geir Tangen: Sydämenmurskaaja
8.   Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi, Celeste Ng: Tulenarkoja asioita 
9.   Kirjassa kohdataan pelkoja Pauliina Aminoff: Äiti meidän,tosielämän selviytymistarina
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa, Eeva Park: Viimeisellä rajalla
11. Vaihtoehtohistoria, Maja Lunde: Mehiläisten historia
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera, Minna Canth: Työmiehen vaimo
13. Kirjassa eksytään, Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen
14. Urheiluun liittyvä kirja, Mika Wickström & Arto Nyyssönen: Teemu Pukki Baby
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö, Heather Morris: Cilkan tarina
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli, Herbjørg Wassmo: Dinan kirja  
17. Tutkijan kirjoittama kirja, Helena Miettinen: Hoida kolesteroli ajoissa
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja, Wendy Holden: Äidiksi keskitysleirillä
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa, D. B. John: Pohjoisen tähti
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja, Laura Ruohonen: Otus opus - Runoa ja totta pienistä eläimistä
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta, Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous 
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja, Elizabeth Kay: Seitsemän valhetta
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä, Kyung-sook Shin: Hovitanssija 
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa, Kaari Utrio: Vendela
25. Kirjassa ollaan saarella, Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö, A. W. Yrjänä: Arcana
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani, Sarah Crossan: Kuunnousu
28. Tulevaisuudesta kertova kirja, Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva, Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
30. Kirjassa pelastetaan ihminen, Anna Ekberg: Kadotettu nainen
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, Herman Koch: Suomen päivät
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa, Mohsind Hamid: Exit West
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, Magdalena Hai: Susikuningatar
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana, Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa, Fiona Barton: Epäilty
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja, Lisa Jewell: Löysin sinut
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu, Elizabeth Strout: Olive Kitteridge 
39. Kirjassa lennetään, E. O. Chirovici: Pahaa verta
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja, Arto Paasilinna: Rietas rukousmylly
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan, Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
42. Kirjassa on isovanhempia, Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja, Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa, Jeffrey Eugenides: Oikukkaat puutarhat
45. Esikoiskirja, Antti Rönkä: Jalat ilmassa
46. Kirjassa on sauna, Kristiina Vuori: Neitsytkruunu
47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet, Trevor Noah: Laiton lapsi

48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet, Torey Hayden: Satutettu lapsi 
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja, Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja, Nicci French: Murheellinen maanantai