Neljä vuosikymmentä sitten valaiden tilanne oli kolkko. Niitä oli keitetty öljyksi, teurastettu lihoiksi ja silvottu kynttilävahaksi niin ahkerasti, että alkuperäisistä kannoista oli jäljellä vain ryhmyiset rippeet. Sitten tapahtui jotakin käänteentekevää. Maailman valtiot langettivat kaupallisen valaanpyynnin ylle totaalikiellon, ja populaatiot alkoivat toipua.
Maria Katajavuoren tietoteos Valas lasimaljassa kertoo hyvin ymmärrettävästi sen, että vaikka me ihmiset tiedämme hyvin tarkkaan, miten ilmasto lämpenee ja vesistöt saastuvat ja eläimet ja kasvit kuolevat sukupuuttoon, niin oma mukavuus on aina etusijalla. Esimerkki: kaikesta informaatiosta huolimatta, muovin määrä vesistöissä on lisääntynyt koko ajan hirvittävän paljon. Vaikka me näemme muovisaasteesta kuvia mediassa, ja kalojen ja lintujen elimistöt ovat täynnä muovia, muoviroskat dumpataan edelleen vesistöihin. Miksi?
Korviketuotteiden merkittävin saavutus lienee otsonikerroksen pelastaminen. Kuten valaskantojen, myös otsonin toipuminen luetaan usein tiedon, huolen ja sopimusten ansioksi, mutta todellisuudessa se on ennen muuta vaihtoehtoisen myyntiartikkelien menestystarina. Kun tutkijat löysivät ilmakehän säteilykilvestä ammottavan aukon, kuluttajat kauhistuivat ihosyöpäriskistä ja vaihtoivat otsonia uhkaavat aerosolit muihin tuotteisiin.
Valaskantojen pelastukseksi tulivat korviketuotteet. Korviketuotteet, jotka olivat sen lisäksi halvempia kuin valaista saadut tuotteet. Nykyisin valaita uhkaavat vesistöjen muoviroskat ja kaivostoiminnan salliminen valaiden lisääntymispaikoilla.
Miksi nähdä vaivaa kaiken tämän informaation keräämiseen ja valkoisen valaan tarinan kertomiseen, jos lajimme valistus ei muuta mitään?
Maria Katajavuori on biologi ja ympäristöaktivisti sekä ekologian tohtori. Hänen kirjansa Valas lasimaljassa oli vuoden 2022 tietoteosten Finlandiapalkintoehdokkaana. Teoksesta nousee esille monia teemoja esim. se, miten ihmiset vangitsevat itsensä ympäristötuhon ansaan. Toisaalta teoksessa tarkastellaan yksittäisten eläinten ja kasvien tuhoamista, mutta myös sitä, miten ihmisten käyttäytymistä voitaisiin luovilla keinoilla ohjata muuttumaan. Kirjassa sivutaan myös yhteiskunnallista ympäristöpolitikointia ja verrataan sitä ympäristön näkökulmaan ja miltä päätökset näyttävät esim. liito-oravien asuinmailla.
Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa herättää miettimään omaa ympäristökäytöstäni. Mitä teen oikein ja mitä teen väärin? Kirjan ratkaisumallit vaikuttavat hyviltä vaihtoehdoilta ympäristöongelmiin. Kirjassa on runsaasti käytetty esimerkkien voimaa herättämään ihmisten omia käytösmalleja pois mukavuusalueilta. Tutkija tutkii myös omaa ympäristökäytöstään - en itse lähtisi dyykkaamaan roskapöntöistä ruokaa, kuten hän on tehnyt. Enkä ymmärrä sitä, miksi kaupat ylipäätään laittavat hyvää ruokaa roskiin!!!
Maria Katajavuori, Valas lasimaljassa *****
Atena 2022
s. 197 + Kiitokset + Sitaatit + Lähteet + Viitteet
Tietokirja
Finlandiapalkintoehdokas 2022
Ympäristökriisi
Kerro omasta ekoteostasi!
Me laitettiin ilmalämpöpumppu joulukuussa, ja sähkön kulutus on laskenut sen ansiosta 30%. Kierrätän vaatteet ja tavarat ja lajittelen jätteet. Lainaan kirjat kirjastosta. En roskaa luontoa! En käytä palmuöljytuotteita. Lihan käyttö on minimiä.
Tän kirjan aion iteki lukea.
VastaaPoistaMulla suurin ekoteko taitaa olla autosta luopuminen vuosia sitten. Sillon en sitä sellasena kyllä ajatellu ollenkaan. Autoa tarvin ehkä pari kertaa vuodessa ja sen saa suht helposti lainaan sillon. Meki lajitellaan roskat. Nyt opetellaan myös syömään enemmän kasvisruokaa. Aika samoja juttuja ku sulla. Mun oma juttu on ollu vuoden alusta se, että kotona en enää vedä vessaa jos käyn vaan pissalla. :D Säästyy puhdasta vettä paljon, koska oon vessassa ravaaja. :D
Suosittelen kirjaa sinulle lämpimästi :) Olen huomannut tuttavapiiristä, että aika moni jättää pytyn vetämättä, kun käy pissalla. Yhet tuttavat laittoivat biovessan ulos, kun heillä on omakotitalo. Aika moni on tehnyt pihasaunan, jossa ei ole sähköjä. Kiuas lämmittää käyttöveden. Käyttövedellä kastellaan pihan kasvit.
PoistaAutosta luopuminen on kova juttu, arvostan <3
Tämä on sellainen teos, jonka toivoisi päätyvän mahdollisimman monen luettavaksi! Omia ekotekojani ovat esimerkiksi lihansyönnin lopettaminen, kodin lämpötilan laskeminen, maalämmön asennuttaminen, ostamisen vähentäminen, jätteiden lajittelu… Monenlaista sitä yrittää tehdä mutta huolestuttaa, mikä riittää ja miten teoista saisi kaiken kaikkiaan merkittävämpiä.
VastaaPoistaMinuakin huollestuttaa tuo, että mikä on tarpeeksi riittävää omalta osalta. Onko maapallo jo tuhottu ja mitkä sen seuraukset tulevat olemaan?
PoistaToivon kouluihin ja päiväkoteihin enemmän vastuullisempaa ekokasvatusta. Se voisi olla ihan oma oppiaineensa kouluissa ja tietysti vastuullinen käytäntö opettaa parhaiten.
Kirjailijoilta toivon lapsille ja nuorille ekokasvatukseen liittyviä teoksia ja oppimateriaaleja.
Missä tilassa maapallo olisi jos osa ihmisistä ei olisi niin ponnekkaasti toitottanut ympäristönsuojelun ja ekotekojen tärkeyttä? Siis verrattuna siihen tilaa missä nyt ollaan? Oltaisiinko autuaan tietämättömiä kaikesta vahingosta luonnolle ja elettäisiin kuin pellossa?
VastaaPoistaMeilläkin on ilmalämpöpumppu, on kamiina, kierrätys aika pitkälle elämäntapa, roskien lajittelu tottakai, komposti on, autoa käytämme vähän, vain yksi auto, emme lennä, lihaa emme juurikaan syö, vältämme kaikkea hävikkiä.
Hyvät ehdotukset sinulla tuossa aiemmassa kommentissa ekokasvatuksesta. 🌷
Kiitos Rita 🌷Kierrätys ja lajittelu pitäisi jo kaikkien tehdä, sillä ne on kirjattu jo lakeihin. Silti tuolla koirakävelyillä huomaa ihan uskomattomia ekorikkomuksia, mitä ihmiset tekevät. Asumme omakoti-rivitaloalueella, jossa on ollut todella siistiä, kun kaikki huolehtivat jätteistään. Nyt tänne on alettu tuomaan kaikenlaista kamaa ja ne heitetään mihin sattuu esim. kylmälaitteita ja muuta vastaavaa, jotka saisi viedä ilmaiseksi kaatopaikalle. Ekokasvatuksen ja ekomainonnan avulla tiedot menisivät paremmin perille.
PoistaToivottavasti nappaat ekokasvatusvinkkini opetukseesi mukaan. 🌷