Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen: Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

 

 

Planetaarinen ruokavalio on laadittu ohjeeksi, jotta jokainen voisi tehdä osansa maapallon ja sen asukkaiden hyvinvoinnin eteen. Puhutaan myös ilmastoviisaasta ja kestävästä syömisestä. Se tarkoittaa, että syömme ruokia, joista ei tule suuria kasvihuonekaasujen päästöjä tai muuta ympäristökuormaa, ja luonnon monimuotoisuus säilyy. Tavoite on, että ruokamme on terveellistä ja sen tuottaminen tukee kestävää kehitystä maapallolla.

Hanna Haverin, Soili Soisalon ja Eeva Voutilaisen huikean hieno tietoteos Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa tuli luettavakseni, kun etsin Helmet-lukuhaasteeseen kirjaa kohtaan 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin. Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa on jokaiselle ihmiselle sopiva keino osallistua ilmastokriisin selättämiseen. Kirjassa annetaan jopa ruokakolmio näyttämään, miten voi syödä ja samalla osallistua ilmastonsuojelutalkoisiin. 

Planetaarisen ruokasuositusten tavoite on ylläpitää kaikkien ihmisten hyvää terveyttä ja planeetan kantokykyä tuottaa ruokaa ympäristöä vahingoittamatta. Tavoitteeseen pyritään vuoteen 2050 mennessä kestävän ruoantuotannon ja kasvipainotteisen ruuan avulla. Siirtyminen kestäviin ruokiin on edellytys, jotta Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat.

Nyt on vuosi 2023, joten tuohon tavoitteeseen on vain 27 vuotta aikaa. Silloin ruokatuotannon pitäisi olla tasapainossa. Tällä hetkellä ruokatuotanto on hyvinkin epätasapainossa, sillä sitä tuotetaan valtavasti länsimaille ja sitä on niin paljon, että suuri osa menee kaatopaikoille tuottamaan lisää kasvihuonekaasuja hajotessaan. 

Ruoan ostaminen ja käyttäminen kannattaa järkiperäistää niin, että ruoasta viedään mahdollisimman vähän kaatopaikoille. Se ruoka, mikä hankitaan, se pitäisi myös syödä, joten ostetaan kerralla vähemmän ruokaa. Kirjasta löytyy ohjeita jäännösruokien muuttamiseen, esim. puuron lopusta voi tehdä sämpylöitä. 

Suomalaismiesten tulisi lisätä kasvisten syöntiä. Naisten ruokavalio oli ympäristöystävällisempi kuin miesten. Laskelmien mukaan, jos miehet vaihtaisivat optimiruokavalioon, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät lähes 30 prosenttia. Naisten tekemät ruokamuutokset pienentäisivät päästöjä vastaavasti 15 prosenttia.

Optimiruokavaliossa liha- ja maitovalmisteita korvataan viljoilla, juureksilla, perunalla, palkokasveilla ja pähkinöillä. Kirjoittajien mielestä muutos vaatii vielä sopeutumista ja totuttautumista, mutta pienillä askelilla muutokseen tottuu helpommin. 

Toistaiseksi noin 40 prosenttia maailman viljasadosta päätyy eläinten rehuksi. Kun väestön kasvu jatkuu, viljan tuotanto lisääntyy entisestään. Jos nykyiset viljelymaat valjastettaisiin ihmisravinnoksi tarkoitetun viljan kasvattamiseen, saataisiin miljardeille ihmisille ruokaa.

Kirjassa olevat tietoiskumaiset lokerot kertovat tehokkaan iskevästi, mitä tässä kirjassa halutaan painottaa ja mitä ihmiset voisivat tehdä. Surullisinta on, että suurin osa liharuoasta kulutetaan länsimaissa ja sitä menee valtavasti kaatopaikoille, kun taas köyhemmissä maissa ei kaikille ole ruokaa saatavilla. Kun vähennetään liharuoan syömistä, pelloilla voidaan kasvattaa viljaa ihmisille, joita on päivä päivältä enemmän.

Meidän perheessä mies syö lihaa ja minä lähinnä kasvisruokaa, toisinaan kalaruokaa. Salaattia, juureksia, marjoja ja hedelmiä syömme reilusti. Mies käyttää maitotuotteita, minä tosi vähän - smoothiessa ja vähän kahvissa. Ostamme vain sen ruoan minkä kulutamme. Toisinaan syömme jopa neljä päivää samaa keittoa, sillä mies tekee aina ison kattilallisen. Riisin olemme vaihtaneet ohrasuurimoihin.  Meillä on kerran viikossa puuropäivä, jolloin emme syö lihaa eikä kalaa. Mietin mitä muuta voisi tehdä, sillä omasta mielestä meillä on jo optimiruokavalio käytössä. Ehkä pitäisi itse kasvattaa enemmän vihanneksia ja juureksia sekä poimia enemmän marjoja metsistä. Sitten tarvittaisiin enemmän säilöntätiloja. Tällä hetkellä meillä on kolme pakastinta, jotka täyttyvät kesän mittaan marjoista ja hedelmistä ja toukokuuhun mennessä ne ovat tyhjiä. Kaikki syödään. Luulenpa, että näillä mennään tämä kesä - mansikoiden kypsymistä odotellessa ja liikkumalla luonnossa.

Lue ihmeessä tämä upea tietoteos. Voi olla, että nappaat kirjasta muutaman ruokareseptin tai innostut muuttamaan elämäntapasi. Toivottavasti kirja valitaan Finlandia-tietopalkintoehdokkaaksi. 💚

 

Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen, Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

Ulkoasu ja kansi Emmi Kyytsönen Karppi Design

Kirjoittajien kuva: Vilja Harala

Kannen kuva ja muut ruokakuvat: Laura Riihelä

Muut valokuvat: Arttu Syrjänen ja Hanna Haveri

Piirroskuvat: Tiina Ripatti-Toledo

Duodecim 2023

s. 181+ Kirjallisuutta ja verkkosivuja + Hakemisto

Tietokirja

Vesa Vitikainen ja Tuomas Myllylä: Kalevala 3000

 

Kalevalan lopussa neitseestä syntynyt lapsi, Kaunomieli, syrjäyttää Väinämöisen. Vuonna 3000 kaunomielen johtama unioni on vallannut lähes koko maailman. Pieni joukko pakanallisia yrittää selvitä tässä maailmassa, jossa ihmiskunta unhoittaa teknologian osaamistaan. Edes Ilmarinen ei ole takonut mitään uutta. Kaleva ja Aino ovat juuri menossa naimisiin ja Väinämöinen on palannut. (Takakansi)

Mielenkiintoinen sarjakuvakirja tulevaisuudesta tuli luettavaksi, kun etsin Helmet-lukuhaasteeseen scifi-teosta. Kalevala 3000 sopii kyllä myös toiseen kohtaan haasteessa, sillä kirja pohjautuu myös myyttiin, taruun tai legendaan. 

Vesa Vitikaisen Kalevala 3000 pohjautuu Lönnrotin Kalevalaan. Kirjasta löytyy samoja henkilöhahmoja kuin Kalevalassa on mm. kirjan sivuilta voi nähdä yllä olevassa lainauksessa mainitut kalevalaiset henkilöhahmot. Miljöö on tietysti eri, kun Vitikaisen Kalevala 3000 miljöönä toimii avaruus ja Lönnrotin miljöönä toimi muinaiset kalevalaiset kankahat.

Kalevala 3000 on mielenkiintoinen sarjakuva juuri sen vuoksi, että siinä on kalevalaisia henkilöhahmoja. Tarina itsessään on hyvin sotaisaa ja tietysti sarjakuvasta löytyy pahis, joka johtaa omia joukkioitaan ja yrittää saada valtaansa kaiken. Pahis on nimeltään Rautapaavi.

Vesa Vitikaisen Kalevala 3000 kutoi menneen ja tulevan samaan sarjakuvaan.

 

Vesa Vitikainen, Kalevala 3000

kuvitus Tuomas Myllylä

Musta Ritari 2022

s. 100

Sarjakuvakirja

Tulevaisuus

Scifi

 

Simone Buchholz: Verikuu

 

Häkki on mustaa metallia. Siinä on paksut, todella vahvoilta näyttävät kalterit eikä se ole erityisen iso. Juuri ja juuri riittävän iso, että sisään mahtuu aikuinen mies kaksin kerroin taiteltuna.

Saksalaisen Simone Buchholzin kolmas suomennettu dekkari on nimeltään Verikuu. Muistutan lukijoita siitä, että suomennosjärjestys ei ole oikea, vaan ensimmäisen dekkarin jälkeen neljä dekkaria jätettiin suomentamatta. Verikuu on siis sarjan seitsemäs dekkari.

Kuuma rauta on valmiina, saha on valmiina, lankku on valmiina. Ruosteiset pihdit ja vanhan hammaslääkärin koko työkalupakki. Puukepit, pajunvitsat, vyöt. Enää yksi kysymys: kloroformilla vai ilman?

Sarjan päähenkilö on räväkkä syyttäjä Chastity Riley. Tällä kertaa tarinan pahis oli päättänyt häpäistä uhrinsa julkisesti tuomalla heidät eläinhäkeissä julkisille paikoille. Ensimmäinen uhri oli niin pahassa kunnossa, että joutui suoraan teholle. Syyttäjä ja muu tutkijaporukka tutkivat alkuun tietysti lähipiiriä ja työpaikan henkilökuntaa. Jotain muutakin löytyi mitä tutkia.

Viime kädessä en ole tehnyt mitään muuta kuin vähän valmistellut maailmaa. Ja nyt te voitte pidättää minut.

Tutkijatiimi löysi aika vauhdikkaasti kirjan pahiksen. Sitten piti vain löytää kautta tutkia motiivit ja muut tarvittavat selitykset sun muut ja sittenhän homma oli paketissa. Simone Buchholzin dekkarissa, nimeltään Verikuu, oli vauhtia ja draamaa yllin kyllin. Ja entäs se uusi raamikas syyttäjän työpari? 

Simone Buchholz, Verikuu

suom. Anne Kilpi

Kustantamo Huippu 2020

s. 270

Beton Rouge 2017

Dekkari

Chastity Riley-sarja 7. osa

Simone Buchholz: Revolverisydän

Simone Buchholz: Krokotiiliyö

 

Mari Kujanpää: Minä ja Muro

 

Minulla oli syntymäpäiväjuhlat ilman vieraita, minulla oli kiukkuinen isä ja itkevä leikkikarhu Muro. Minulla oli kurjaa.

Mari Kujanpään lastenkirja Minä ja Muro tuli lukulistalle, kun luin ensin kirjailijan huippuhienon nuortenkirjan, nimeltään Rumuuspäiväkirja.  Huomasin kirjailijan tietoja lukiessa, että hän on saanut Minä ja Muro kirjasta Junior-Finlandia-palkinnon vuonna 2009. Voin ilokseni sanoa, että palkinto tuli oikeaan osoitteeseen. Minä ja Muro teos sisältää niin tärkeän sanoman, että suosittelen kirjan lukemista lapsille. Sanoma on yksinäisyys.

En pidä yhtään aikuisista. En kyllä pidä lapsistakaan mutta aikuisista pidän vielä vähemmän.

Lauha oli yhdeksän vanha. Hänellä oli pikkuveli ja vanhemmat. Lauhan ainoa ystävä oli hänen nallensa. Todella surullinen tarina yksinäisyydestä. Tämä tarina on niin totta monen lapsen kohdalla. Ystävystyminen on todella vaikea taito.

Lauhan luokalle tuli yläasteikäinen Heta tutustumaan työelämään. Heta sai Lauhan pikkuhiljaa avautumaan ongelmistaan. Kirjan loppu on ihanan onnellinen, juuri sellainen kuin lastenkirjan tuleekin olla.

Mari Kujanpääm Minä ja Muro herättää varmasti paljon keskusteltavaa lasten parissa. Kirja herättää varmasti kaikenlaisia kysymyksiä, joiden perusteella voi helpommin keskustella tunteista ja ystävistä, ystävyydestä, kiusaamisesta ja muista lapsia harmittavista asioista. Aina ei ole kivaa, eikä tarvitse ollakaan, mutta siitä kannattaa puhua jollekin ääneen. Lauha pystyi puhumaan Hetalle ja sai purettua pahan mielensä.

Mari Kujanpään Minä ja Muro on ihana ja tunteita herättävä lastenkirja.

 

Mari Kujanpää, Minä ja Muro *****

Kuvitus Aino-Maija Metsola

Otava 2009

s. 207 

Lastenkirja

Junior-Finland-palkinto 2009

 

Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja  

Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa

 

Petri Tolppasen kirjoittama ja Jussi Kaakisen upeasti kuvittama sarjakuvakirja Sarasvatin hiekkaa perustuu Risto Isomäen saman nimiseen ekologiseen trilleriin.

Sarjakuvan päähenkilönä toimii venäläinen tutkija Sergei, joka yrittää selvittää intialaisen kollegansa Amritan kanssa mereen vajonneen kaupungin arvoitusta. Kirjassa matkataan pitkin maapalloa, ollaan välillä lentokoneessa ja välillä sukellusveneessä syvällä merten alla tai sitten jäätiköiden alla Grönlannissa. Kirjan kuvioissa parin suhde muuttuu läheisemmäksi. Päähenkilöt ovat kirjan kansikuvassa.

 

Kirjan sivuhenkilönä toimiva Kari Alanen yrittää kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamiseen. Hän kehitti eräänlaisen laitteen, mutta se vaati vielä työstämistä. Kirjan kuvioissa laitetta käytettiinkin, mutta oliko siitä hyötyä, sen voit lukea kirjan sivuilta.

 

 

Sarasvatin hiekkaa on palkittu vuonna 2009 Sarjakuva-Finlandialla. Upean kuvituksen piirtänyt Jussi Kaakinen on kuvittaja, sarjakuvantekijä ja graafinen suunnittelija. Sarjakuvakäsikirjoituksen laatija Petri Tolppanen on sarjakuvakäsikirjoittaja ja -piirtäjä, graafinen suunnittelija ja vuorovaikutussuunnittelija. Alkuperäisen kirjan kirjoittaja Risto Isomäki on tieteiskirjailija, tiedetoimittaja ja ympäristöaktivisti.

Vedenpaisumismyytit ovat kulkeneet ihmisten tietoisuudessa vuosituhansia. Jopa Raamatussa puhutaan vedenpaisumisesta ja sen tuomasta tuhosta. Vedellä on hurja voima. Kirjan kuvioissa veden sulamista tutkittiin  Grönlannissa, ja sulamisesta tehtiin koko ajan tutkimusta yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Grönlannissa oli tutkimusyksikkö, jossa toimi mm. Susan Cheng. Sulaminen alkoi vaikuttaa todella hälyttävältä. Miten maapallolle käy?

Sarasvatin hiekkaa on upea sarjakuva. Sarjakuva tuo tiivistettynä esille, miten hieno Risto Isomäen kirjoittama alkuperäinen teos onkaan. Meidän jokaisen ihmisen pitäisi tiedostaa ilmastonmuutoksen vaikutukset maapallolle. Jos jäätiköt sulavat, maapallo peittyy veden alle. Sarasvatin hiekan tarina ja kuvitus puhuttavat ja koukuttavat hälyyttäviin tunnelmiin. Onko mitään enää tehtävissä?

Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen, Sarasvatin hiekkaa *****

Alkuteos Risto Isomäki 

Teksti Petri Tolppanen 

Kuvitus Jussi Kaakinen *****

Into 2017 uusittu laitos

s. 76

Sarjakuvakirja

Alkuperäinen sarjakuva ilmestyi 2008

Perustuu Risto Isomäen romaaniin Sarasvatin hiekkaa, Tammi 2005

Ilmastonmuutos

Dystopia

Sarjakuva-Finlandia 2009

 

Satu Rämö: Rósa & Björk

 

 

Tämänpäiväinen keikka oli tuntunut oudolta, mutta tarjottu rahasumma oli ollut niin suuri, että hän oli vaimentanut epäilykset ja ottanut työn vastaan. Tyttöjä piti olla kolme, mutta hän näki vain kaksi. Missä se kolmas oli?

Satu Rämön dekkarisarjan toinen kirja on nimeltään Rósa & Björk. Kyseiset henkilöt olivat kirjan päähenkilön rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirin  pienenä kadonneet siskokset. Pian katoamisen jälkeen Hildurin vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Dekkarissa kerrotaan kadonneiden siskosten tarina ja vanhempien tarinat vuodelta 1994. 

Pian hetki olisi täällä. Hän kumartui katsomaan kiikaritähtäimen läpi ja odotti. Kului hetki, sitten toinen. Viimein kiikaritähtäimen läpi näkyi se, mitä pitikin.

Nykyisyydessä Hildur ja työharjoittelussa oleva Jacob joutuivat selvittämään erään kunnallispolitiikon murhaa. Oli koronataudin alkuvaiheet menossa, joten sekin sotki jonkin verran tutkimusten etenemistä.  Kunnallispoliitikko oli sekaantunut yhteen jos toiseenkin bisnekseen ja käyttänyt valtaansa väärin oveluudella ja juonittelulla. Useita vihamiehiä taustalla, mutta kuka heistä oli kaikista vihaisin. Kuka oli valmis murhaan jos toiseenkin, sillä Hildur alkoi epäillä erästä toista kuolintapausta myös murhaksi.

Enää ihan pieni hetki ja hän olisi kaukana täältä. Kaikki tarvittava oli nyt tehty.

Satu Rämön Hildur-dekkarisarja sijoittuu Islantiin. Sarjassa tulee tutuksi Länsivuonot, mutta myös muualla maassa matkataan. Hildur harrastaa uintia ja hän ui meressä jopa talvella. Jacob sitävastoin neuloi villapaitoja. Eräs tärkeä huomio liittyikin juuri villapaitoihin, sillä eräällä henkilöllä oli ollut Hildurin äidin villapaita. 

Islantilaista kulttuuria ja elämänmenoa tulee muutenkin selkeästi esille sarjan kirjoissa. Sarjassa juodaan todella paljon kahvia. Kuulostaa tutulta näin suomalaisesta, sillä suomalaisethan ovat todella persoja kahville. Islannissa syödään myös paljon jäätelöä ja tuoreita leivonnaisia ja leipää. Tykkään, kun tässä kirjassa kerrotaan maan tavoista ja nykypäivästä.

Seuraava sarjan osa on nimeltään Jacob. Jacob valmistuu poliisiksi, ja saas nähdä jääkö hän Islantiin töihin vai minne jatkaa matkaansa.

Satu Rämön dekkari Rósa & Björk selvitti koukuttavasti menneisyyden ja nykyisyyden mysteerejä. Tykkäsin tosi paljon kirjan lopusta.

Satu Rämö, Rósa & Björk

Wsoy 2023

s. 357

Dekkari

Hildur-dekkarisarja 2. osa

Satu Rämö: Hildur

 

Brit Bennett: Äidit

 

Tyttö oli siihen aikaan seitsemäntoista. Hän asui merijalkaväessä palvelevan isänsä kanssa, ilman äitiään, joka puoli vuotta aiemmin oli tehnyt itsemurhan. Sen jälkeen tyttö oli saanut villikon maineen - hän oli nuori ja pelokas ja yritti peitellä pelkoaan sievyydellään.

Yhdysvaltalaisen Brit Bennettin esikoisteos Äidit kertoi nimestään huolimatta kolmen nuoren kasvukertomuksen.  Vain yhden nuoren, Luken, äiti oli mukana kirjan kuvioissa. Luke Sheppard oli papin poika, joka oli vammautunut pelatessaan amerikkalaista jalkapalloa. Luke oli jo 21-vuotias aloittaessaan salasuhteen 17-vuotiaan Nadian kanssa.

Luke Sheppard, rohkea ja röyhkeä kiharapää jenkkifutaajan hartioineen ja sirrisilmäisine hymyineen. Voi, meistä kuka vain olisi voinut kehottaa häntä karttamaan sitä poikaa. Ei tyttö tietenkään meitä olisi kuunnellut. Eiväthän nyt seurakunnan mammat nyt muutenkaan mitään tienneet.

Kolmas nuori oli Aubrey, joka oli muuttanut Kaliforniaan siskonsa luokse. Hän ei kestänyt olla kotonaan ja välit äitiin katkesivat. Monica-sisko oli hänen äitinsä. Aubreysta ja Nadiasta tuli hyvät ystävät. Ystävät, jotka jakoivat kaiken, mutta eivät salaisimpia salaisuuksia. 

Hän oli kätkenyt sen laatikon perälle, vanhojen muistikirjojen ja hiuslenkkien ja vuosia sitten isältään saamansa tyhjän korurasian taakse. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän kaivoi pinssin laatikon perältä ja piteli sitä kämmenellään, siveli kultaisia jalkapohjia, jotka kimmelsivät yhä hämärässä.

Kirjan ihanat kommentoijat ovat seurakunnan mammat, vanhemmat naiset, jotka kommentoivat ja ottivat kantaa nuorten elämään ja tietysti muidenkin seurakuntalaisten. Nadia lähti opiskelemaan yliopistoon ja kouluttautui lopulta asianajajaksi. Luke ja Aubrey jäivät paikkakunnalle ja heidän välinsä lähenivät. Sitten Nadia palasi.

Brit Bennett on vahvojen teemojen kirjailija. Hän uskaltaa ravistella mustien sisäisiä rakenteita ja sisäistä rasismia. Kolmiodraaman lisäksi kirjan vahvoiksi teemoiksi nousi abortti ja siihen liittyvät aihealueet. Miten asukkaat reagoivat klinikkaan, jossa tehtiin abortteja varsinkin nuorille tytöille? Kaksinaismoraali kukoisti varsinkin seurakunnassa, johon nuoret kuuluivat perheineen.

Kirjan tarinasta kehittyi nuorten aikuistuessa kolmiodraama. Salaisuudet eivät pysyneet enää salaisuuksina, vaan ne vyöryivät voimakkaina esille. Olivatko nykyiset tunteet niin voimakkaita, että ne muuttaisivat kaiken? Vai oliko menneisyys painolasti?

Me näemme hänen elämänsä keriytyvän värikkäiksi langoiksi ja yritämme saada ne kaikki kiedottua käsiimme sitä mukaa, kun niitä auki keriytyy. 

Brit Bennettin esikoisteos Äidit keskittyi menetyksiin ja selviytymiskeinoihin.

Brit Bennett, Äidit

suom. Maria Lyytinen

Tammen Keltainen Kirjasto 2023

s. 295

The Mothers 2016

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa