sunnuntai 27. elokuuta 2017

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli


Sama enkeli, joka oli tuonut Margaretin ja kaksoset, tulee taas käymään ja tuo uuden veljen, Michaelin. Isä sanoo löytäneensä Michaelin Italiaan johtavien portaiden seitsemänneltä askelmalta. Hän sanoo, että jos toivoo uutta lasta, on käännyttävä seitsemännen portaan enkelin puoleen.

Pulizer-palkitun Seitsemännen portaan enkeli teoksen kirjoittaja Frank McCourt (1930-2009) eli ensimmäiset vuotensa Brooklynissa, josta vanhemmat halusivat palata takaisin Irlantiin. Kirja on muistelmallinen teos, mutta uskoakseni siinä on käytetty runsaasti kirjailijan vapauksia perheen lapsuus- ja nuoruuskuvauksissa, jossa isä joi kuin pesusieni ja äiti yritti pitää perheensä koossa. Elämä oli köyhääkin kurjempaa, mutta eipä naapuristossa juuri kovin rikkaita näkynyt. Kun luet kirjan, tiedät mitä nälkä on ja miten sukulaiset, naapurit, opettajat, papit, viranomaiset ym. kohtelivat huono-osaista McCourtin perhettä. Frank oli perheen vanhin lapsi ja kaikesta kurjuudesta huolimatta hän selviytyi sairauksien ja nälkäkuoleman partaalta hengissä, ja muutti takaisin Amerikkaan, ja on siellä kirjoittanut pitkän liudan kirjoja. Seitsemännen portaan enkelistä on tehty myös samanniminen elokuva.

Opettajamme herra Benson on hyvin vanha. Hän karjuu ja pärskii sylkeä päällemme kaiket päivät. Eturivin pojat toivovat ettei hänessä ole tauteja, koska juuri syljen mukana kaikki sairaudet leviävät ja hän saattaisi aivan hyvin kylvää keuhkotautia oikeaan ja vasempaan.  Hän sanoo että meidän pitää osata katekismus etuperin ja takaperin ja sivuperin.

Frank oli hyvä oppilas, ja opettaja olisi toivonut hänen jatkavan jopa yliopistoon opiskelemaan, mutta köyhiä ei otettu oppikoulun oppilaiksi. Niinpä Frank lopetti koulunsa ja meni aluksi lähettipojaksi. Isä oli kadonnut Englantiin töihin, mutta hän joi sielläkin palkkansa, joten hänestä ei ollut mitään apua. Lasten äiti joutui kerjäläiseksi ja äiti ja lapset asuivat sukulaisten nurkissa ja hyväntahtoisuuden armoilla. Äidin ollessa sairaana Frank piti sisaruksensa hengissä varastamalla heille ruokaa. Välillä Frank vei sisaruksensa pelloille ja lypsi lehmistä maitoa. Siitä huolimatta lapset olivat luurangonlaihoja ja likaisia ryysyläisiä, joihin taudit iskivät helposti kyntensä.

Päivää ennen neljättätoista syntymäpäivääni katson itseäni mummon vanhan peilipiirongin peilistä. En kai minä voi tämän näköisenä mennä postiin töihin? Kaikki vaatteet riekaleina – paita, pusero, polvihousut, sukat ovat pelkkiä rääsyjä ja kengät niin rikki, että putoavat pian itsestään jalasta. Muinaisjäännöksiä niiltä ajoilta, kun vielä oli jotain päälle pantavaa, sanoisi äiti. Ja jos ovat vaatteet kehnossa kunnossa niin vielä kehnommalta näytän itse. Tukka harottaa joka suuntaan, vaikka sitä kuinka kastelisi kraanan alla. Harottaviin hiuksiin tepsii parhaiten sylki, mutta on aika hankala sylkeä omaan päähänsä. Pitäisi sylkäistä oikein mojova latinki ilmaan ja tyrkätä sitten pää alle. Silmäni punoittavat ja niistä tursuaa keltaista mähnää, naamani on punainen ja keltaisten finnien peitossa ja etuhampaani ovat niin mustat ja lahot, etten kehtaa ikinä hymyillä kenellekään.

Frank McCourt kirjoittaa rehevää ja rehellistä tekstiä mitään salaamatta, mutta lisäämällä huumoria runsaasti muistelujensa sekaan, sillä muuten kirja olisi surullista luettavaa koko ajan. Kirjailijalla on taito kertoa tarinaansa tragikomiikan avulla. Aika on antanut perspektiiviä ja selättänyt köyhyyden, nälän ja kurjuuden, jonka varjosta lapsuuden ja nuoruuden muistoja on väritetty niin överisti, että ainakin minä nauroin ja itkin vuoronperään.
Kirja on kuvaus rutiköyhästä perheestä. Kirjan muisteluiden lomasta nousee kuvaukset Irlannin yhteiskunnan tilasta toisen maailmansodan aikana. Historia, kulttuuri sekä katolisuus värittävät perheen elämänmenoa. Koulunkäynti ja opettajat olivat uskomattomia väriläiskiä ja todella ilkeitä. Kirja on todella tämän vuoden lukuhelmi, paras lukemani kirja tänä vuonna. Olen odottanut pitkään, että voin sanoa, että suosittelen kirjaa lämpimästi, nyt sen voin sanoa. Frank McCourt, toivottavasti olet siellä, missä tähdet kimaltelevat, sillä Seitsemännen portaan enkeli on tähtikirjallisuutta.

Frank McCourt, Seitsemännen portaan enkeli *****
Suom. Juhani Lindholm *****
Otava 2017
s. 398
Angela´s ashes 1996
Ensim. suomenkielinen teos 1997

13 kommenttia:

  1. Mai, tämä on aivan mahtava kirja. Lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan,että tämän kirjan takia innostuin muustakin McCourtin tuotannosta. Kun aika on, luen tämänkin uudelleen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Ostin pokkariversion lentokentältä matkalukemiseksi. Luin kirjaa hellyydellä ja hartaudella ja nauraa räjähtelin välillä. Mieskin sai kuulla kirjasta useamman otteen. Tosi hyvä matkakirja, paitsi että en ehtinyt kovin paljon lukemaan, kun oli niin paljon tekemistä.
      Aion ihan varmasti lukea kaksi muutakin suomennosta.

      <3

      Poista
  2. Tämä on kyllä positiiivisimpia kirjoja mitä on kirjoitettu.
    Jos et ole lukenut Amerikan ihmemaassa ja Liitupölyä, niin suosittelen. Molemmat ovat elämäkerrallisia romaaneja.
    Kävin Googlen kuvasivuilla katselemassa McCourtin kuvia, on kyllä iloisen näköinen useimmissa.
    Tämän kirjan kannen kuva on myös tyyliin sopiva.
    Tuli mieleeni, että McCourt tarkastelee lapsuuden vaikeita hetkiään samantyylisesti lempeällä huumorilla kuten Hannu Väisänen ja Marco Bjurström omiaan, tai vielä asteen hulvattomammin. Tämä on minusta hieno elämäkertatyyli. Ruikutus saisi lukijan vaivautuneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta <3
      Olen samaa mieltä kanssasi. Aiheesta olisi voinut tehdä herkemmänkin kirjan, mutta uskoisin kirjailijan olleen aika hauska velikulta, kun katselee hänen valokuviaan netistä.
      Kirjailija on selvästi päässyt yli vanhoista ongelmista ja katselee niitä huumorinpilke silmäkulmassa, välillä kyllä kritisoiden reippaasti, mikä oli oikein.

      Poista
    2. Taas sekoitin Marco Bjurströmin ja Mark Levengoodin. Ei se mitään, mutta valoisa on Marcokin, mutta ei ole kai kirjoittanut lapsuudestaan. :)

      Elegia kertoo, että häneltä jäi Amerikan ihmemaa kesken. Jatko-osat ja aikuisuus aiheena ovat yleensä aina laimeampia kuin se ensimmäinen lapsuudesta kertova kirja.
      Liitupölyä, Teacher Man, kertoo miten McCourt oppi opettajaksi ja hänen opettamisensa filosofian. Siitä pidin niin paljon, että olen ihan tallentanut jonnekin tekstinpätkän.

      Poista
  3. Varmasti yksi parhaimmista kirjoista joita olen lukenut. Kiva oli palauttaa kirjan sisältöä mieleen; omasta lukemisestani on jo 15 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Kyllä tämä nousi lempikirjojeni joukkoon. Aivan uskomaton selviytymistarina kurjuudesta, nälästä js sairauksista. Tuollaisen lapsuuden kokenut ihminen voi sortua, mutta se voi myös vahvistua. Huumori on auttanut ja rakkaat sisarukset.

      Poista
  4. Minäkin olen lukenut tämän, siitä on tosin aikaa tosi kauan. Muistan kyllä kirjan tehneen vaikutuksen. Sen sijaan jatko-osa (Amerikan ihmemaassa) jäi minulta kesken: sitä en muista jäikö siksi että aika oli väärä sen lukemiselle vai jostain muusta syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ele <3
      Minulla kävi mielessä, että sinä olet varmasti lukenut tämän kirjan. Hienoa, että kirja teki vaikutuksen myös sinuun.
      Minulla olisi aikomus lukea myös jatko-osat, mutta annetaan ensimuistelmien hieman hautua, kunnes jatketaan Amerikassa.

      Luulen, että kirjoille on se oma sopiva lukuaikansa, jolloin kirjoista nauttii eniten.

      Poista
  5. Tämä on ihana kirja! Olipa kiva lukea postauksesi. Mukavaa alkanutta viikkoa! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu :)
      Kirja on ihana ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille lukijoille :)
      Käynpä katsomassa blogiasi :)

      Poista
  6. Luulen, että suuri osa kirjan viehätystä on juuri tuo äärimmäisen kurjuuden keskellä selviytyminen ja huumori, jonka varjolla McCourt siitä pystyy kertomaan. Kuten Elegialla, minullakin jäi jatko-osa kesken. Mutta Seitsemännen portaan enkeli säilyy kyllä korkealla koskettavimpien kirjojen listalla, vaikka lukemisesta on iät ja ajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nellu :)
      Onhan tämä niin huikea lukukokemus, että säilyy varmaan pitkään mielessä. Kaikki kurjuus, vaikka se oli huumorilla kirjoitettu, ei hymyilyttänyt. Olen edelleenkin järkyttynyt isän juomisesta. Kirjailija kertoi isästään oikeastaan aika hienosti, vaikka isä oli juoppo. Isällä oli myös omat hyvät puolensa tarinankertojana ja laulajana.

      Poista