keskiviikko 9. elokuuta 2017

Michael Zadoorian: Viimeinen loma

Tämä meidän viimeinen matkamme suunniteltiin osuvasti viime tipassa, mikä on eläkeläisten ylellisyyttä. Olen iloinen siitä, että päätimme lähteä tälle matkalle, vaikka kaikki (lääkäri, lapset) kielsivät meitä. ”Olen ehdottomasti, ehdottomasti kaikenlaisia matkoja vastaan, Ella”, tohtori Tomaszewski, yksi minua paraikaa hoitavista sadoista (siltä minusta ainakin tuntuu) lääkäreistä sanoi vihjatessani, että saattaisin lähteä mieheni kanssa matkalle. Kun mainitsin tyttärelle ohimennen ajatuksen edes viikonloppumatkasta, hän käytti sävyä, jolla yleensä puhutellaan tottelematonta koiranpentua. (”Ei!”)

Amerikkalaisen Michael Zadoorian Viimeinen loma sisältää siis Ellan ja hänen miehensä Johnin roadripmatkan, jolle he karkasivat. Ella sairasti parantumatonta syöpää ja oli aika rähjäisessä kunnossa, John oli kehollisesti hyvässä kunnossa, mutta sairasti Alzheimeria. Johnilla oli vielä ajokortti tallella, siispä matkaan ja nopeasti ennen kuin kukaan nappaa kortin pois. Ella oli matkan aivot, kertoi minne ajetaan ja missä pysähdytään, milloin nukutaan jne. Ja John hoiti ajamisen asuntoautolla pitkin Route66:a kohti Tyyntä valtamerta ja Disneylandia.

Ja noin vain, entinen John katoaa. Näin se tapahtuu. Toisinaan saan pitää hänet muutaman minuutin ajan aamulla, muutaman suurenmoisen hetken ajan, kun hän on oma itsensä, aivan kuin hänen mielensä olisi unohtanut olla muistamaton. Sitten yhtäkkiä on kuin koko keskustelua ei olisi käytykään. Minun pitäisi tottua tähän, mutten totu.

Ella ja John ovat matkustaneet aina lomilla asuntoautolla, ensin kaksin tai ystävien kanssa, sitten lasten kanssa ja myöhemmin ystävien kanssa. Ella on tottunut kartanlukija ja Johnin on helppo ajaa, kun ohjeet tulevat napakasti. Ellaa surettaa kovasti miehensä Alzheimer, ketäpä ei surettaisi. Koko elämä unohtuu. Ella on ottanut matkalle mukaan vanhat diat ja he katselevat iltaisin kuvia matkoiltaan, joskus John muistaa jotakin, yleensä ei. Viimeinen yhteinen loma, viimeiset muistot, hauraat elämät, mutta sisukkaasti matka jatkuu paikasta toiseen.

Michael Zadoorianin Viimeisestä lomasta on tehty elokuva ja sen päähenkilöinä esiintyvät loistavat Helen Mirren ja Donald Sutherland. Haluan ehdottomasti nähdä tämän parin yhdessä valkokankaalla ja keskustelemassa tai inttämässä keskenään. Molemmat roolit ovat vaikeita, mutta näiltä näyttelijöiltä luonnistuu Ellan ja Johnin matka hienosti ja uskon, että he tekevät kirjan tunnelmasta poikkeuksellisen unohtumattoman. Muistisairaudesta tuli mieleeni eräs mielikuvituksellisen herkkä kirja, josta pidin todella paljon, Emma Hooperin Etta ja Otto, Russel ja James. Etta oli 82-vuotias muistisairas vanhus ja hän käveli Kanadan läpi valtamerelle. Viimeisessä lomassa pyritään myös matkustamaan pitkä matka ja saavuttamaan valtameri. Olen ollut muutaman kerran valtameren keskellä ja kieltämättä olo on ollut valtavan hieno. Valtameressä on jotakin uskomatonta alkuvoimaa, jonka pelkkä läheisyys antaa sisäistä voimaa.

Michael Zadoorian, Viimeinen loma ****
Suom. Virpi Kuusela
Harper CollinsNordic 2017
s. 288
The Leisure Seeker 2009

6 kommenttia:

  1. Kyllä nämä kirjablogit ovat niin mukavia kun täältä saa uusia kirjavinkkejä. Tämäkin kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta siitä huolimatta en aio tätä lukea. Olen tehnyt päätöksen että en lue syöpäkirjoja enkä katso syöpäelokuvia. Itselläni on ollut syöpä ja se on niin rankka asia vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa surullista kuulla, että olet sairastanut syövän. Voin vain kuuvitella miten rankkaa sen sairastaminen on ollut. Kirjan Ella on huonossa kunnossa, mutta siitä huolimatta haluaa toteuttaa vielä viimeisen matkan <3

      Poista
  2. En tiennytkään, että kirjasta on tehty myös elokuva. Olisi kyllä kiva nähdä elokuva, mutta toisaalta on pelko, pettyisinkö elokuvaan, koska pidin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että elokuva on vielä parempi, koska näyttelijät ovat huippuosaajia :)

      Poista
  3. Ilmeisesti heille sopiva ratkaisu johon muilla ei ollut sanomista. (Tai siis saahan mielipiteensä sanoa 🙂) Jäädäkö kotiin / sairaalaan kun loppu on lähellä vai yrittääkö ottaa jotain vielä elämästä irti? Eihän elämätön elämäkään hyvä juttu voi olla. Kunnioitettavaa tehdä jotain eikä jäädä tuleen makaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirja on älyttömän hyvä osoittamaan vanhusten omat oikeudet elämään. Nykyäänhänpitäisi tehdä etukäteen hoitotestamentit, hoitotahdot,keskinäiset testamentit avioparien kesken ja kaiken maailman tahtoja, mutta mitä se hoito sitten loppujen lopuksi on, jos ei ole rahaa korkeatasoiseen hoitoon korkeatasoisessa hoitopaikassa! Lukkojen takana,neljän seinän sisällä, pesu kerran tai kahdesti viikossa, säännöllinen ruoka, mutta joka on teollista laitosruokaa, ei ulkoilua tai askarteluja tai liikuntaa. Sukulaiset käyvät kerran kuukaudessa, puolessa vuodessa, vuodessa. Lopulta sidotaan sänkyyn ja tuoliin. Keho on jäykistynyt, toivottavasti muisti mennyt.
      Minusta on hyvä, että vanhuksista kirjoitetaan. Mielensäpahoittaja-kirjat ovat parhaimpia.
      Otetaan elämästä irti niin kauan kuin pystytään ;)

      Poista