maanantai 7. elokuuta 2017

Gard Sveen: Raskaat varjot


Norjalaisen Gard Sveenin esikoiskirja Raskaat varjot nappasi vuonna 2014 parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon. Kirja sisältää osittain dokumentaarisen pohjan, sillä Sveen oli kiinnostunut tunnetusta vastarintaliikkeen taistelijasta Kai Holstista ja hänen kohtalosta. Dekkariin on sisällytetty Holstin tarinaa ja dekkari kulkee vuoden 2003 ja vuoden 1942-45 välillä. Kirja olisi toiminut hyvin myös molemmissa aikatasoissa yksistään, mutta tällaisenaan todella hyvä ja toimiva, suorastaan pelottava, ainakin sota-aikana.

Uskomatonta. Että kaikista ihmisistä juuri hän oli saattanut tehdä jotain tällaista. Tämä lyhyt selonteko oli väärennetty asiakirja, ja silti hän tunsi vain pienen piston omassatunnossaan kuin hänen oma uransa muka olisi arvokkaampi asia kuin edesmenneen, luultavasti surmatun, ihmisen oikeamielinen kohtelu.

Vuonna 2003 löydetään kolme sota-ajalta peräisin teloitettua ihmistä, joiden tutkimus kiinnostaa kovasti yksinäistä keski-ikäistä rikostarkastaja Tommy Bergmannia. Teloitettujen henkilöiden nimet selviävät yhden henkilön esineen avulla. Pian lähiseudulla tapahtuu todella väkivaltainen ja raaka teloitus natsipuukolla. Tommyn päivät ovat kiireisiä ja tutkimuksen vaiheissa hän lentää Tukholmaan ja Berliiniin haastattelemaan tutkimuksissa esille tulevia henkilöitä. Liittyvätkö menneisyyden ja nykyisyyden henkirikokset toisiinsa, paljon mahdollista. Tommyn oma elämä on ikävässä vaiheessa, asiat voisivat olla paremminkin. Kirjailija on kirjoittanut uudelle sarjalleen erikoisen tyypin. Jos dekkari kertoisi vain Tommysta, olisin jättänyt kirjan kesken, mutta sota-ajan kuvaukset olivat niin vahvoja ja veivät mennessään, ja yritin sinnitellä nykyajan kuvausten kanssa.

Luoja armahtakoon  sieluasi, Agnes kuiskasi.
Ei auttanut. Askeleet lähestyivät vääjäämättömästi.
Enää yhdeksän porrasaskelmaa. Hän tiesi, koska oli laskenut. Ei voinut olla enempää kuin yhdeksän.
Enää yhdeksän askelmaa jäljellä hänen elämästään.
Myrkkykapseli painoi ikeniä. Nyt, se täytyy tehdä nyt.

Nuori nainen, vastarintaliikkeen vakooja Agnes, eli natsimiehityksen vuosina jatkuvasti kauhun hetkiä. Hänet oli koulutettu eliminoimaan natseja, mutta jostakin syystä hänen kauneuttaan ja naisellisia avuja käytettiin hyödyksi vain natsien seuralaisena. Ajat olivat raastavan kireitä ja arvaamattomia. Jokainen ilmiantoi ihmisiä ja vastarintaliikkeen henkilöitä teloitettiin koko ajan. Kuka oli ilmiantaja. Joko oli Agneksen vuoro joutua teloitusryhmän eteen. Todella hyvä dekkari, enkä ihmettele yhtään, että kirja voitti Lasiavain-palkinnon. Kirjassa syvennytään Norjan miehitykseen ja vaiettuihin teloituksiin, joilla oli yhteyksiä vuoteen 2003. Huippudekkari, jonka juonenpunonta onnistui uskomattomalla tavalla.

Gard Sveen, Raskaat varjot ****
Suom. Arja Kantele
Bazar 2015
s. 557
Den siste pilegrimen 2013

8 kommenttia:

  1. Gard Sveen on tosiaan mielenkiintoinen tuttavuus ja nämä varjot Lasiavaimensa ansainneet! Teos kiertyy kerälle varsin mainiosti ajanmukaistetuissa, historiallisissa raameissa norjalaisten kipupisteitä säästämättä tai säälimättä ja esiinkumpuavasta pengonnan ja kytkyjen peräämisen aiheuttamasta vastarinnasta piittaamatta. Rauhallispoljentoinen laatudekkari:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin varma, että olet lukenutdekkarin, mutta en löytänyt linkkiä. Täytyypä etsiä tarkemmin. Gard Sveenin uusin dekkari oli kirjaston hyllyssä ja huomasin, että esikoinenkin oli ja vieläpä Lasiavaimen voittanut.Halusin sitten lukea tämän ensin ja voi hyvät hykkyrät sentään, olihan hyvä dekkari. Just nuo historialliset sota-aikaiset osat tekivät vaikutuksen. Minulle tämä ei ollut rauhallinen, vaan hiipivän kauhun kirja. En kyllä tiennyt murhaajaa!

      Poista
  2. Onpa mielenkiintoisen tuntuinen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Suosittelen. Historia tuo laadukkuutta tähän dekkariin. Ja seuraava osakin on jo julkaistu.

      Poista
  3. Tämä oli todella hyvä! Tykkäsin erityisesti historiaosuuksista, ne olivat vetävää luettavaa. Sarjan toinen osa oli vähän erilainen, mutta aika hyvä sekin. Oikein hyvä dekkarituttavuus. :) Kyllä meni Lasiavain oikeaan osoitteeseen minunkin mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin olet lukenut tämän dekkarin, en nimittäin löytänyt netistä linkkiä. Minustakin on hyvä uusi kirjailijatuttavuus ja dekkarihan on kovaa kamaa, taatusti jännitys pysyy loppuun asti. Ja seuraava osa odottaa kotona :)

      Poista
  4. Mai: huippudekkari - kyllä vaan! Kaikki tapahtuu varsin mainiosti ajanmukaistetuissa, historiallisissa raameissa norjalaisten kipupisteitä säästämättä tai säälimättä ja esiinkumpuavasta pengonnan ja kytkyjen peräämisen aiheuttamasta vastarinnasta piittaamatta. Rauhallispoljentoinen ja uskottava dekkari:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkäsin historiaosuudesta. Olisin voinut lukea kokonaan historiallisen dekkarin, sillä en tykännyt päähenkilöstä. Kaikenlaisia ongelmia on päähenkilöille riittänyt, mutta nyt on kyllä taas iljetys asialla.Mutta eiköhän siihenkin tarinaan löydy jotain lapsuustraumoja.

      Poista