tiistai 3. syyskuuta 2019

Stina Jackson: Hopeatie




Ajomatkat pitkin Hopeatietä alkoivat sinä kesänä. Hän kohotti joka roskakorin kantta, penkoi paljain käsin jäteastioita, tutki hyllyviä soita ja lakkautettuja kaivoksia.

Ruotsalaisen Stina Jacksonin esikoisdekkari Hopeatie kertoo jokaisen vanhemman painajaisen, oma lapsi katoaa. Nuori Lina oli matkalla kesätöihin, kun hän katosi bussipysäkiltä, eikä noussut bussiin. Alkoi armoton etsintä, johon osallistui koko kylän väki, ja kauempaakin tuli etsijöitä mukaan, mutta sitten etsintä laantui ja jäljelle jäi vain yksi etsijä, joka ei antanut periksi, hän halusi löytää Linan. Katoamisesta oli kolme vuotta.

Hän istui kotona tietokoneen ääressä ja luki netin keskustelupalstojen pitkiä ketjuja, joissa uppo-oudot latelivat teorioitaan Linasta, kammottavia ehdotusten kudelmia: Lina oli karannut, murhattu, siepattu, pakotettu prostituutioon ja ties mitä painajaismaisia skenaarioita, joita hän ei kyennyt ajattelemaankaan mutta pakottautui kuitenkin lukemaan.

Samaan aikaan paikkakunnalle muutti uusi tyttö sekavan taiteilijaäitinsä kanssa. Pikkuhiljaa hän sosiaalistui ympäristöön, löysi poikaystävän ja tutustui hänen perheeseen. Lukiossa hän löysi keskustelukaverin opettajasta. Pienelle paikkakunnalle mahtui yllättävän paljon outoja tyyppejä, mutta eniten tyttö pelkäsi ympäröiviä metsiä, hän halusi palata kiihkeästi takaisin Tukholmaan.

Hän soitti miltei päivittäin poliisille ja komenteli heitä tekemään työnsä. Hän ei syönyt eikä nukkunut. Hän tuli kotiin pitkien etsintöjen jälkeen kädet likaisina ja kasvot ruhjeilla, muttei muistanut missä oli ne telonut.

Hopeatie on psykologinen jännityskirja kadonneen Linan etsinnöistä ja oudoista tyypeistä, joihin etsinnöissä törmätään. Synkät metsät piilottavat sisälleen rapistuneita rakennuksia, joihin on hyvä piilottaa kaikenlaista. Niissä asuvat tyypit eivät välttämättä halua, että heidän piilopaikkoja tullaan penkomaan. Linan kohtalosta tietävät kuitenkin kaikki. Sitten katoaa toinen nuori tyttö ja etsinnät aloitetaan uudelleen. Missä tytöt ovat? Piinaavaa jännitystä tiedossa lukijoille. Suosittelen.

Stina Jackson, Hopeatie
Suom. Jaana Nikula
Otava 2019
s. 285
Dekkari 

8 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja! Tämä on lukulistallani, kunhan vain joskus ehtisin siihen asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä. Jos jotain kritiikkiä pitää sanoa, niin epilogi on outo, mutta kuitenkin mahdollinen.
      Kirjailija pyöritteli näitä outoja tyyppejä siihen malliin, että jokainen olisi voinut olla rikollinen.

      Lukuiloa :)

      Poista
  2. Minusta tämä oli kelpo esikoisdekkari👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä. Sai itsekin miettiä Agatha Christiemäiseen tyyliin, että kuka se niistä oudoista hyypiöistä oli, joka vei tyttöjä. Lisäksi miljöönä oli pieni kylä, jossa ihmiset tunsivat toinen toisensa.

      Poista
  3. Kiitos kirjan mielenkiintoisesta esittelystä. Vaikuttaa todella kiinnostavalta, ihan uusi tuttavuus minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Tämä on tosiaankin kiinnostava esikoisdekkari. Stina Jackson asuu nykyisin Yhdysvalloissa, joten siellä nämä katoamiset ovat arkipäivää, mutta aina yhtä kauheita painajaisia. Maitopurkin tai mehupurkin kyljissä on kuvia kadonneista lapsista.
      Nykyään haetaan kadonneita somessa. Suomessakin katoaa satoja ihmisiä vuosittain.
      Lasten katoamisiin puututaan välittömästi. Ihmiset ovat valmiita etsimään kadonneita.

      Poista
  4. En ollut huomannutkaan tällaista uutta dekkaria. Aihe on hyvä, mutta ei kai ole liian pelottava?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä dekkarissa on jännittäviä elementtejä. Koska luen aika paljon dekkareita ja trillereitä, voin sanoa, että tämä tarina vie mukanaan, mutta ei pelota liiaksi. Tietysti se pelattavuus on jokaisen lukijan omassa mielikuvituksessa. Joku ei voi lukea minkäänlaisia jännityskirjoja. Sain jännityskipinän jo lapsena, kun luin Viisikoita ja siitä oli sitten hyvä jatkaa kirjastonhoitajan neuvoilla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoihin.

      Poista