keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Jenna Mäkelä: Kun pelihimo ottaa vallan - Peliriippuvuus ja siitä selviäminen




Kun ryömin elämäni pohjamudissa nettikasinosta toiseen, olisin tehnyt mitä tahansa, jos joku olisi kertonut minulle, että kaikki järjestyy vielä jonain päivänä.

Jenna Mäkelän tietoteos Kun pelihimo ottaa vallan on kertomus omakohtaisesta ongelmallisesta peliriippuvuudesta ja mihin se johti. Kirja on samalla monipuolinen tietoteos peliriippuvuudesta ja siitä selviämisestä. Jenna Mäkelä on antanut kasvonsa ja nimensä peliriippuvuudelle. Hän on ollut televisiossa, lehdissä ja netissä omassa blogissaan puhumassa kyseisestä ongelmasta. Katselin Maarit Tastulan ohjelmaa, jossa tämä nuori äiti kertoi reippaasti ongelmastaan ja siitä, minkälaisiin salailuihin ja petoksiin se hänet johti, ja lopulta masennukseen ja itsemurhaan. Kun kuulin hänen kertovan myös kirjastaan, päätin, että tämä kirja ansaitsee tulla luetuksi ja nähdyksi, sillä peliriippuvuus on todella ongelmallista nykypäivänä, ja se aiheuttaa mittaamattomasti ongelmia ja inhimillisiä kärsimyksiä jopa mielenterveysongelmia ja itsemurhia.

Olen käynyt läpi helvetin. Olen avannut jokaisen nettikasinotilin, kokeillut jokaista lottoa, pitkävetoa, monivetoa ja voittajavetoa. Raaputtanut sormet rakoilla Onnensanoja ja Ässä-arpoja. Olen tunkenut euron kolikkoja pelikoneisiin yhtä paljon kuin olen minuutteina elänyt tätä päivää.

Suomalaiset ovat pelihullua kansaa. Pelaamaan opetellaan nykyään jopa varhaiskasvatuksessa erilaisilla tableteilla ja lautapeleillä. Lapsille löytyy palapelejä ja korttipelejä moneen lähtöön. Vanhemmilla on kännyköissään pelisovellukset ja lapset saavat pelit käyttöönsä, jotta pysyisivät hiljaa ja rauhallisina. Hyvästä käytöksestä annetaan lisää peliaikaa, huonosta annetaan peliaikaa, jotta lapsi on hiljaa. Nykyajan lapset istuvat kuin zombit hiljaa kännyköiden ja tablettien ääressä, kunnes pitäisi lopettaa, ja silloin yleensä räjähdetään kiukuttelemaan.

Pelaaminen jatkuu kouluiässä omilla kännyköillä. Kouluilla on käytössä tableteilla opetukseen suunnattuja pelejä, joiden avulla opitaan uusia asioita. Välitunnit näpytellään kännykkäpelejä. Pelikulttuuri on räjähtänyt silmille. Kun olin eräänä iltana tutun 11-vuotiaan seurana, hän pelasi whatchupissa peliä 12 eri koulukaverinsa kanssa, ja sitä oli kestänyt jo muutaman tunnin ajan. Välillä kävimme ulkona, kun hän halusi kerätä Pokemoneja toisella kännykkäsovelluksella. Ulkoilukin tapahtuu nykyään näköjään pelaamalla. Sitten peli jatkui sisällä koulukavereiden kanssa kännykän välityksellä.

Nykyajan peliriippuvaiset kasvatetaan siis jo ihan pienestä lapsesta. Kukaan ei voi tietää, että kenen pelaamisesta tulee ongelmaista, sillä Suomessa pelikulttuuri on liiallisen positiivista. Digilaitteiden yleistyessä pelaaminen on muodostunut jokapäiväiseksi askareeksi jokaiselle, joka niitä käyttää. Jo digilaitteiden käyttäminen on eräänlaista pelaamista ja hyvin koukuttavaa, joten pelaamisen on palkittava pelaajaa jollakin tasolla. Rahapelaamisen rajoittaminen on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta yhteiskunnan pitäisi ottaa rahapelaamisesta suurempi vastuu. Lue Jennan rahapeliriippuvuudesta kirjasta. Kirja sisältää hyödyllistä tietoa mm. pelaamisesta, pelityypeistä, pelaajatyypeistä ja peliriippuvuuden kehittymisestä.

Kukaan meistä ei valitse peliriippuvuuttaan, mutta me itse päätämme, koska päästämme irti.

Kiitos Jenna tästä tärkeästä tietokirjasta. Toivon elämääsi runsaasti valoisampia päiviä.

Jenna Mäkelä, Kun pelihimo ottaa vallan – Peliriippuvuus ja siitä selviäminen
Minerva 2018
s. 224
Tietokirja

9 kommenttia:

  1. Tärkeä kirja. Kun olen joskus katsonut esim. Eurosportia, olen laskenut mainostauon nettikasinoiden tms. mainosten lukumäärän. Niitä voi olla jopa kymmenen! Yhdellä tauolla! Jotkut tahot haluaisivat vapauttaa pelaamisen Suomessa näille kansainvälisille pelifirmoille. Nekö sitten ottaisivat vastuun peliongelmaisista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peliriippuvuus on aivan järkyttävä ongelma Suomessa, ja siitä ollaan hiljaa, koska valtiolla on monopoli pelaamiseen. Tämä Veikkauksen monopoli tuo valtion kassaan pelaamisesta syntyneitä rahoja, mutta samalla se luo niin pahoja peliongelmia, joista se ei halua kuullakaan. Kun asioista ei puhuta, niin niitä ei olekaan, se on Veikkauksen ja samalla yhteiskunnan tärkein motto. Veikkaus voitelee niin monia valtaapitävien rattaita hiljaiseksi, että he ottavat rahat ja varsinaista peliriippuvaisten ja -ongelmaisten tilannetta ei halua hoitaa kukaan. Yhteiskunta vaikenee!!!

      Mikä sitten tekee mahdolliseksi sen, että näitä pelifirmoja pyörii netissä pilvin pimein. Jos taustaa aletaan katselemaan, niin aina "rahaa pyörittää raha"!!! Ja johonkinhan se raha pitää piilottaa, ettei se tule verottajalle näkyviin, niinpä rahanpyörittäjät rahoittavat ulkomaista rahapelibisnestä. Kyllä näitä pelinsuunnittelijoita on pilvin pimein Suomessakin ja ei suinkaan he tyhjästä niitä kehitä, vaan kehittämiseenkin tarvitaan rahaa, joita he saavat sekä suomalaisilta että ulkomaisilta pääomansijoittajilta, joille on yksi hailee ihmisten riippuvuudet ja siitä seuraavat ongelmat, pääasia että rahaa tulee.

      Peliriippuvuus on järkyttävän suuri tragedia. Suomessa on aika havahtua tälle ongelmalle. Yhteiskunnan olisi ravisteltava Veikkauksen monopoliasemaa vielä reippaammin, ja otettava vastaan kyseisen firman aiheuttamat ongelmat. Ei riitä, että pelikoneita vähennetään, kun netissä pääsee kaikki vauvasta vaariin pelaamaan. Naurettaa edes yrittää tuommoista pintakosmeettista piilottelua, kun mätäpaiseet kehittyvät nettimaailmassa!!!

      Poista
    2. Hieno kirja, ja paha ongelma.
      Totta että on nettikasino, mutta kyllä ison suomalaisjoukon kritiikin kohteena on myös Main mainitsema Veikkaus, sekä kauppojen pelikoneiden että mainonnan vuoksi.
      Olen twitterissä seurannut Jenna Mäkelää ja muita, jotka yrittävät tuoda näkemyksiään esille.

      Poista
    3. Kiitos Jokke kommentista. Kaupoilla on myös vastuu siitä, että he ottavat pelikoneita tiloihinsa. Kymmenen pelikonetta tuottavat parinsadantuhannen euron vuokran kaupoille vuodessa, joten tottakai he ottavat pelikoneet vastaan, koska saavat siitä rahaa. Se ei vain ole eettisesti oikein houkutella asiakkaita pelaamaan, toisinaan jopa muiden ihmisten rahat, kuten Jennalle kävi. Pelaajille pitäisi olla jonkinlainen lukitus, mikä lopettaa heidän pelaamisen, kun se ylittää jonkin rahatason/aikatason, ja aina pelaaminen pitäisi olla tunnistautumisen takana. Sama juttu pikavipeissä, sillä niiden avulla moni päätyy peliriippuvaiseksi.

      Poista
  2. Meri valmistui nyt teologian maisteriksi, mutta hän suuntautunee just näihin juttuihin, jos käy kuten toivotaan. On ollut ennen grdua Sininauhaliitossa töissä. Gradukin oli pelimaailmasta ja uskonnoista. Joku niin hieno nimi, että en ikinä muista sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Meri. Onnea vaikealle alalle. Muiden auttaminen on kunnioitettavaa ja kiitettävää. Yllättävää liittää pelimaailma ja uskonnot, mutta uskon, että sekin on tätä päivää. Digimaailmassa kaikki on mahdollista.

      Poista
  3. Kirja tärkeästä aiheesta!
    Onneksi esimerkiksi kauppojen peliautomaattiongelmaan on nyt alettu puuttua. Tulonsiirtoa aivan väärään suuntaan.
    En ole koskaan ymmärtänyt, mitä hienoa on siinä, että koulutuksessa, työelämässä, verkkopalveluissa jne. aletaan pelata... :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että se on hienoa, mutta se on mielestäni vain pintaraapaisu vakavassa asiassa.
      Sara, pelaaminen alkaa jo hyvin varhain varhaislapsuudessa ja se kiihtyy koko ajan. Työelämä on siirtynyt nettiin, jossa kaikki on pelaamista. Ja koukuttavaa. Inarissa vanhemmat pyysivät koulussa kännytöntä viikkoa. Se sujui hienosti, lapset ja aikuiset tykkäsivät, että aikaa jäi ihan eri tavalla kavereille, harrastuksille, läksyille ja nukkumiselle. Olin ihan varma, että tämä kokeilu siirtyisi muihinkin kouluihin, mutta en kyllä ole nähnyt vastaavaa missään.

      Mukavaa viikonloppua :)

      Poista