tiistai 18. elokuuta 2020

Paul Heyse: Kaksi vankia


Hänen katseensa pysyi kääntymättä tuossa pienessä linnassa kirkon takana, ja mitä kauemmin hän katseli kastanjoiden ja jalavien auringon kultaamia latvoja, sitä alakuloisemmaksi muuttui ilme hänen kasvoillaan, ja jyrkkä pieni ryppy ilmestyi toiseen suupieleen.

Saksalaisen näytelmä- ja novellikirjailijan Paul Johan Ludvig von Heysen (1830-1914) novelli Kaksi vankia valikoitui lukukirjaksi kesäisen kansikuvan perusteella. Tietysti kirjan nimikin kiinnosti, mutta kirja ei kerro vankilassa olevista vangeista, vaan kahdesta ihmisestä, jotka kokivat olevansa tavallaan vankeja, kiinnittyneitä muiden ihmisten odotuksiin. Heyse on kirjoittanut myös runoja, joista osa on sävelletty liedeiksi ja hän käänsi runoja saksan kielelle. Heyse sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 1910.

He olivat kulkeneet ilman päämäärää ja saapuivat nyt, auringon vielä kullatessa kirkontornien ylimpiä huippuja, Sant Paulin esikaupunkiin, niin kutsutulle ”Hampurin vuorelle”, jossa, kuten tietty, harva se talo on tarkoitettu tyydyttämään merellä kulkevan väestön useinkin hyvin epäilyttäviä huvitushaluja.

Kirjan päähenkilöt olivat Josef ja Klara, jotka tapasivat toisensa teatterissa. Hyvin ennakoiva klassillinen murhenäytelmä ”Kavaluus ja rakkaus”, jota he olivat yhtä aikaa katsomassa, ennakoi heidän välilleen syntyvää suhdetta.

Kirja kertoi, miten nopeasti ja missä tahansa voi ihmissuhde syntyä, kuten Josefin ja Klaran tapauksessa. Yhteiset suunnitelmat muodostuivat keskusteluiden kautta. Tässä tapauksessa Josef houkutteli Klaraa suunnitelmiinsa. Klara meni hiukan sekaisin Josefin jutuista. Josef oli tottunut puhumaan työssään eri ihmisten kanssa, joten hän osasi houkutella Klaran mukaansa, mihin hän oli ylipäätään menossa.

Paul Heysen novelli Kaksi vankia kertoi 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvasta ihmissuhteesta, ihmisistä, jotka kokivat olevansa elämässään vankeja, mutta päättivät yhdessä pyrkiä vapauteen, irti näkymättömistä kahleista.

Paul Heyse, Kaksi vankia
suom. H.T.
Tiberiuskirjat 2020
s. 117
Ilmestyi ensim. kerran suomeksi 1907
Novelli
Nobel 1910

5 kommenttia:

  1. En ole koskaan kuullut Heysesta, vaikka hän onkin Nobel-kirjailija. Kuten sanoit, kirjassa on todella kaunis ja kesäinen kansi. Hyvä, kun tällaisista klassikoista otetaan uusintapainoksia. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nobelisteja on paljon. Olen yrittänyt lukea edes naisnobelistien teoksia. Heitä on vähän verrattuna miehiin. Valitettavasti tasa-arvo ei toteudu Nobelin jakamisessa.

      Poista
  2. Onpa mukava, että olet löytänyt vanhan nobelistin teoksen. Olen lukenut Heyseltä kaksi traagista novellia, mutta en tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin novelli oli lopulta traaginen, joten Hayes taisi kirjoittaa sellaisia.
      Ihan hyvä, että näitä vanhoja teoksia päivitetään ja julkaistaan.

      Poista
    2. Heyse. Tabletti kirjoittelee omiaan. Valitettavasti en huomaa tarkkailla virheitä.

      Poista