Hän makasi lattialla vatsallaan, paljain jaloin, poski mattoa vasten. Olin kuullut hänen nasaalinsa puhelimessa, mutta hän ei enää koskaan sanoisi sanaakaan. Ukkosen takaraivo oli levällään kuin vastapyydetyn kalan vatsa, ja veri värjäsi vitivalkoista, upottavan pehmeää mattoa, joka näytti kalliimmalta kuin oman kotini kalut yhteensä.
Pete Suhosen dekkari Naiset kuin muuttolinnut aloittaa uuden Postinumeromurhat-kirjasarjan. Dekkarin päähenkilönä toimi toimittaja Mikael Kokkonen, joka mennessään jututtamaan erästä hyvin menestyvää kirjailijaa, löysi tämän kuolleena. Kokkonen käytti alkuun aikaansa siihen, että tutki asunnon, joten hän löysi kirjailijan päiväkirjan ja pokkana kaivoi kuolleen taskusta avaimet myöhempää tarkastusmatkaa varten pimeän turvin, ennen kuin soitti poliisituttavalleen. Aika ketku toimittaja.
Tutkin käsikirjoitusta lumoutuneena läpi viikonlopun. Yritin havaita kaiken tarkoituksella pois jätetyn, nähdä pinnan alle, koko jäävuoren. Minun kirjani, minä ajattelin ja taisin uskoa itseäni.
Kokkonen löysi yöllisellä tutkimusretkellään kirjailijan kotoa jotakin muutakin, jota aikoi käyttää hyväkseen, omaksi hyväkseen. Kokkonen halusi nimittäin kirjailijaksi. Hän kirjoitteli romaaniaan vapaa-ajallaan, mutta teos ei pahemmin edistynyt. Nyt tuli eteen mahdollisuus päästä kuuluisaksi ja arvostetuksi kirjailijaksi helposti ja vaivattomasti.
Lauttasaaren sillan puomin nokassa istui merilokki smokissaan. Se liikautti päätään, nosti räpyläänsä ja pohti lentämistä, mutta tyytyi ampumaan läjän jalkojeni juureen.
Kokkonen lähti siis heti tilaisuuden tullen rikollisten poluille, ja oli valmis kovempiinkin otteisiin. Pikkusen harmitti tämän muuten huumorintajuisen toimittajan joutuminen lain kouriin tai kuten kirjan nimestä voi päätellä, naisen viemäksi, tai sanotaanko näin, olisi kannattanut ajatella järjen ääntä. Mutta kirjahan on fiktiota, no hätä!
Pete Suhosen kesäiseen Helsinkiin sijoittuva dekkari Naiset kuin muuttolinnut ilahdutti huumorintajuisella tekstillään.
Pete Suhonen, Naiset kuin muuttolinnut
Wsoy 2021
s. 311
Dekkari
Postinumeromurhat
Ja taas uusi dekkarisarja! Sorry, ei ehdi. Jotenkin tuntuu, että uusien kirjojen (ja dekkareiden) tulva kasvaa vuosi vuodelta. Mietin mistä kaikki löytävät lukijansa.
VastaaPoistaEi näitä sarjoja ehdi millään lukea, kun koko ajan ilmestyy uusia.
PoistaJossakin vaiheessa tulee stoppi ja pitää lukea välillä muutakin kuin rikostarinoita.
Olen muuten itsekin miettinyt, että onko kaikille tarinoille lukijoita ja mistä lukijat löytyvät.
Minäkin tykkäsin tästä. Kiva oli lukea hyvin kirjoitettua huumoripitoista tekstiä.
VastaaPoistaSamaa mieltä Anneli :) Huumori oli kyllä vetävää. Piti jopa ääneen nauraa monessa kohdassa.
PoistaOnpas melkoinen päähenkilö! Tämän voisi lukea.
VastaaPoistaSuosittelen, eikä tarinaa tarvitse ottaa kovin vakavasti ;)
Poista