tiistai 29. tammikuuta 2019

Anne Seppälä: Topi löytöretkillä




Portilta päin hölkytti iloisen näköisenä, häntä vispaten pieni ruskea koira! Se näytti Topilta, mutta millaiselta Topilta! Koko koira oli yltä päältä vetelässä lehmänlannassa. Lantaa tippui pitkin kylkiä, sitä roikkui kuonon päältä ja pään päällä oli aikamoinen läjä kuin pieni myssy! Hirveä haju pöllähti ilmoille, kun koira alkoi lähestyä heitä.

Anne Seppälän hauska lastenkirja Topi löytöretkillä kertoo iloisesta cairnterrieristä Topista ja hänen perheestään. Perheen tyttö Siru on toinen päähenkilö ja hän on jo koululainen. Naapuriin muuttaa kaksostytöt Veera ja Vilma ja heillä on kettuterrieri Merri. Niinpä sekä Siru että Topi saavat uusia ystäviä, joiden kanssa on kiva leikkiä ja vaikka telttailla.

Topi löytöretkillä on Koirakaverit-sarjan toinen osa. Sarjaan kuuluu viisi lastenkirjaa ja kirjat sopivat hyvin eskari-iästä ylöspäin oleville lapsille luettavaksi. Anne Seppälä on tunnetumpi kirjailijanimellä Anneli Kivelä, jolla hän on kirjoittanut tunnettua Katajamäki-viihdekirjasarjaa.

Topi pyrähti heti kiivaaseen vauhtiin, pysähtyi ja ravisteli itseään, kiepsahti pari kertaa ympäri, pärskähteli ja ravisteli taas niin voimakkaasti, että oli kaatua. Se oli laihan ja surkean näköinen, kun karvat menivät pitkin pintaa ja jalat olivat säälittävän ohuet tikut. Se näytti häpeävän syvästi ulkonäköään.

Topi on niin mainio koirakaveri Sirulle, että uskoisin kirjan herättävän monelle oikein suuren koirakaipuun. Topi toimii hyvin sankarillisesti monessa tapahtumassa ja tuo turvaa yöllisellä telttaretkellä kolmelle tytölle. Kesä muuttuu pian syksyksi ja koulu alkaa. Tietysti Topilla on kaikenlaista yllätystä myöskin koulumaailmaan, mutta niistä voi lukea lähemmin kirjan sivuilta. Oikein mainio lastenkirja Topista ja Sirusta ja heidän kavereistaan.

Anne Seppälä, Topi löytöretkillä
Karisto 2015  3. painos
s. 128
Lastenkirja
ensimmäinen julkaisu 2009


Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja ja 17. Kirjassa on kaksoset

7 kommenttia:

  1. Mikä ihana aarrelöytö ja kannen vetoava, tunnistettava katse, joka osuu suoraan jokaisen koiranomistajan sydämeen!
    Teos kiinnostaa takuuvarmasti lapsia ja olisikin mielenkiintoista tietää, prosentuaalisesti kuinka monessa tapauksessa se päätyy yhtä vetoavin lapsensilmin esitettyyn pyyntöön:"Eiks mekin voitaisi hankkia Topi, pliiiiis??"

    Tuo lehmänlannassa yms. hajusteissa kieriminen on vinkeä juttu, jolle todennäköisin syy on evoluutiossa: kun koirat elivät villinä, raadossa kieriminen auttoi peittämään koiran oman hajun ja helpotti metsästämistä.
    Ikuisesti muistan salukeja kansainvälisestikin menestyksellisesti kilpailuttaneen työkaverini tuntemukset, kun juuri ennen näyttelyä koirat oli viety saarimökille vapaaseen liikuntaan, ja toinen kilpailijatar palasi emäntänsä luokse kuivahtanein huussinaluskuorrutuksin varustettuna...
    Mutta: ihmisen paras kaveri!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on - ihmisen paras kaveri ilman muuta. Koiraihmisille on varmasti monenlaisia kokemuksia koiransa kiinnostuksesta lantaa kohtaan. Koirat tietävät, että maha pysyy kunnossa, kun syö toisen eläimen ulosteet. Ozzy napsii ohimennen kaikki jänisten papanat, kun kuljemme lenkillä. Yrittää kyllä käydä herkuttelemassa koirien kakkaläjiä.
      Ihmisten mahanhoitoon on käytetty jo jonkin aikaa ulosteen vaihtoa. En tiedä miten kyseinen operaatio suoritetaan, mutta melkein kaikki ovat parantuneet, jolle se on tehty. Ihan järkevää hoitoa. Maha on ihmisen toinen aivo. Kun maha ei ole kunnossa, niin mikään elimistössä ei ole kunnossa.
      Koirat ovat niin ihania. Käyn lasten kanssa kirjastossa ja joka kerta he lainaavat muutaman koirakirjan, missä on oikeiden koirien kuvia.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Suorastaan hellyttävä kansikuva :) Koiraihmisenä en voi vastustaa tällaisia kansikuvia, vaan kirja on luettava. Kansikuvaa voi ihailla siinä samalla.

      Poista
  4. Luin nuorena paljon tällaisia koira -sarjoja, mutta tämä on jäänyt lukematta. Suloisen näköinen kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kiva kirja ja suosittelen sitä eskari-iästä ylöspäin. Oikein symppis kirja ja ihana koira. Meidän edellinen koira Andy oli cairnterrieri ja eli 17-vuotiaaksi. Topissa on tosi paljon samaa kuin meidän Andyssä. Andy oli myös kiinnostunut paikoista missä oli lantaa ja ilmestyi tutkimusmatkoiltaan haisevana ja yltäpäältä kaikenlaisissa epämääräisissä mönjissä :)

      Poista