sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija



Lale painaa neulan tytön vasempaan käsivarteen ja tekee numeron 3 niin varovasti kuin osaa. Verta tihkuu, mutta neula ei ole painunut tarpeeksi syvälle, joten hänen on piikitettävä numero uudestaan. Tyttö ei värähdäkään kivusta, jota Lale tietää tuottavansa. Heitä on varoitettu – älkää sanoko mitään. Lale pyyhkäisee veren pois ja hieroo haavaan vihreää mustetta.

Uusiseelantilainen kirjailija Heather Morris kirjoitti holokaustista selvinneen Lale Sokolovin tarinan aluksi elokuvakäsikirjoitukseksi, mutta kirjoitus laajeni lopulta myös romaaniksi nimeltään Auschwitzin tatuoija. Yksi syy miksi hän juuri selvisi yli kaksi vuotta pahamaineisella keskitysleirillä, oli työ tatuoijana. Auschwitziin ja Birkenauhun saapui jatkuvasti kymmeniä tuhansia vankeja, joiden käsivarteen tatuoitiin numerosarja. Nämä numerosarjat taltioitiin, joten niiden perusteella tiedettiin mitä kenellekin ihmiselle oli tehty kyseisillä keskitysleireillä. Lale Sokolov ei tatuoinut lapsia, joten en tiedä miten lasten kohtelu on kirjattu virallisesti.

Kun hän on valmis, hän pitelee tytön käsivartta hetkisen kauemmin kuin on tarpeen ja katsoo tätä taas silmiin. Hän pakottaa esiin pienen hymyn. Tyttö vastaa vielä pienemmällä hymyllä. Hänen silmänsä kuitenkin tanssivat Lalen edessä. Katsoessaan niihin hänestä tuntuu, että hänen sydämensä samalla pysähtyy ja alkaa lyödä ensimmäisen kerran, jyskyttäen, ja uhkaa melkein purskahtaa ulos rinnasta.

Auschwitzin tatuoija on selviytymiskirja, mutta samalla se on rakkauskirja. Lale ja Gina rakastuivat tulisesti toisiinsa ensimmäisestä katseesta. Se miten he selvisivät noista kamalista vuosista kannattaa lukea tästä kirjasta, sillä he selvisivät ja jatkoivat elämäänsä holokaustin jälkeen avioparina ja muuttivat lopulta asumaan Australiaan.

Mietin aika pitkään sitä, että pystynkö vielä lukemaan yhden kirjan Auschwitzista, sillä tuohon paikkaan kuuluu niin paljon ihmiskunnan kauheimpia raakuuksia ja hirmutekoja mitä vain ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle. Tämän kirjan tarinat ovat sitä paitsi totta. Lale ja Gina Sokolov viettivät nuoruutensa keskitysleirin hirvittävissä olosuhteissa, selvisivät vaarallisista kulkutaudeista ja jatkuvasta nälkiintymisestä. He selvisivät vartijoiden ampumista luodeista vankeja kohtaan, ja välttivät Mengelen hirmutyöt. He joutuivat nöyrtymään, alistumaan, selviytymään jatkuvista lyönneistä, elämään pelossa ja pelottelun alla, he joutuivat syömään hometta ja elämään aliravittuina selvitäkseen elossa. He selvisivät. Jokainen meistä lukijoista on nähnyt keskitysleirikauhut elävistä luurangonlaihoista ihmisistä, kuvista ja dokumenteista, jotka on otettu Auschwitzista, silti tänäkin päivänä on ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka sanovat, että holokausti on propagandaa, sitä ei ole tapahtunut.

Hän kuulee yhä uudestaan äänen, kun ovet lyödään kiinni ja salvataan, lyödään kiinni ja salvataan.

Lale Sokolov eli pitkän elämän. Ginan kuoleman jälkeen hän oli halukas kertomaan kokemuksistaan Auschwitzissa, sillä hän halusi, että holokaustia ei unohdeta. Lale Sokolov joutui keskitysleirille siksi, että oli juutalainen, mutta siellä oli paljon muitakin ihmisiä mm. mustalaisia, joiden kanssa hän jakoi jonkin aikaa parakin ja ystävystyi heidän kanssaan. Leo Sokolov näki paljon pahaa. Hän näki miten natsit surmasivat ihmisiä yksittäin ja ryhmissä. Pahuus oli hirvittävää ja sanoinkuvaamattoman kauheaa. Natsien tarkoitus oli mm. hävittää kaikki juutalaiset, joten he olivat erittäin suunnitelmallisia etnisissä puhdistuksissaan.
Kärsin suunnattomasti, kun luen todellisuudessa tapahtuneista hirmuteoista ja raakuuksista ihmisiä kohtaan, mutta tiedän, että oma kärsimykseni on pientä verrattuna niiden ihmisten kärsimyksiin, jotka ovat kokeneet sen kaiken itse. Joku selviää raakuuksista. Auschwitzin tatuoija oli yksi selviytyjistä. Ei unohdeta holokaustia.

Heather Morris, Auschwitzin tatuoija
Suom. Pekka Tuomisto
Aula & Co 2019
s. 270 + Lisätietoja + Jälkisanat + Tekijän kiitokset +Kartta 1942-45 + Kartta keskitysleiristä +  Lalen ja Ginan valokuvia
The Tattooist of Auschwitz 2018
Elämäkerta

Kirjoja keskitysleireiltä:

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja on ollut paljon esillä somessa. Varmasti hyvä, mutta epäröin silti. Aika rankkoja teoksia on näet viime aikoina tullut luettua; ehkä myöhemmin. Jotain kevyttä on saatava väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta kommentista. Raakuus vaatii vastapainoa, joten lue rauhassa kevyttä kirjallisuutta. Olen huomannut saman itsessäni, ja siksi haluan lukea lasten- ja nuortenkirjoja ja palauttaa ajatusmaailmani pois raakuuksista.
      Auschwitzin tatuoija on myös rakkauskirja ja kirjan pari selvisi kauheuksista. Siksi on ihan oikein, että kirja on julkaistu, jotta ihmiskunta ei unohda holokaustia ja keskitysleirejä.

      Poista