sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Pauli Hanhiniemi: Kaukopuhelu



Minna selasi CD:t, ja Jani seurasi ilmeiden vaihtelua hyväksyvästä vilpittömään ihmetykseen. Onneksi Minna ei tutkinut tarkemmin DVD-valikoimaa. Jani ehti jo punastua, kun arveli sooloromanttisten harrastustensa tulevan ilmi. Jani päätti kätkeä eroottiset tallenteensa vastedes paremmin, vaikka ajan mittaan mokoma häveliäisyys olikin osoittautuva turhaksi. Minnallakin oli mielikuvituselämää.

Muusikko, sanoittaja Pauli Hanhiniemi on laajentanut osaamistaan kirjallisuuden puolelle, sillä häneltä on ilmestynyt ensimmäinen romaani nimeltään Kaukopuhelu. Aiemmin häneltä on ilmestynyt muistelmateokset Soitto on sanoja sekä Pauli Hanhiniemi – Kerran elettyä. Kaukopuhelu on veijaritarina vähän yli parikymppisistä nuorista miehistä, Janista ja Jykästä, jotka pitivät Kulma-Baaria Kuortaneella. Pauli Hanhiniemi on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Alavudelta, jonka rajanaapuri Kuortane on.

Jani ei tullut koskaan ajatelleeksi, että tämä kauppaopiston kesken jättänyt Halpa-Hallin kassalla työskentelevä hupakko oli ihan tavallinen nuori nainen: älykäs ja joustava gimma, joka jostakin syystä oli nyt lupaavasti retkussa Janiin.

Veijaritarinaan siis liittyy myös rakkaustarina. Tarina ei ole kolmiodraama, vaikka viitteitä siihenkin löytyy kirjan sivuilla. Tarina on nuorten kohellusta ulkomailla ja Suomessa, johon liittyy tragikoomisia piirteitä. Näin jälleen kirjan tarinan sieluni silmillä kesäteatterin lavalla yleisön nauraessa ja itkiessä tunteidensa vallassa.  Ainakin itse olen tunneherkkä ja eläydyn tarinoiden valtaan syvällisesti oli sitten kyseessä lasten tai aikuisten teatteri. Nukketeatteriesityskin oli kerran niin surullinen, että kyyneleet vain valuivat poskille.

Olen tottunut lukemaan käännöskirjallisuudessa huumeiden käytöstä, mutta kun luin Kaukopuhelun tarinassa päähenkilöiden normikäytöstä, olin alkuun ihmeissäni. Koheltava parivaljakko, Jani ja Jykä, olivat siis huumeiden käyttäjiä, pössyttelijöitä. Toinen heistä sai sitten suuren ahaa-elämyksen rikastua huumeilla ja loput voit lukea kirjasta.

Kaukopuhelun pääteemoja ovat rakkaus ja ystävyys, jota yrittäjyys ja muut värikkäämmät versus mustemmat teemat, jopa kuolema ja yliluonnollisuus värittävät hirtehishuumorin iskiessä silmää rivien lomassa.

Pauli Hanhiniemi, Kaukopuhelu
Docendo 2019
s. 191

6 kommenttia:

  1. Pauli Hanhiniemi on mielenkiintoinen biisintekijä. Aiemmin rokkareista/poppareista ovat ainakin julkaisseet kirjoja Juice, Anssi Kela, ja Kauko Röyhkä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauli Hanhiniemen sanoitukset ovat kiinnostavia. Kuuntelen mielelläni hänen pohdintoja eri asioista. Siksi olin vähän yllättynyt tästä kaverusten kohelluskirjasta. Ehkä odotukseni olivat erilaiset. Uskon kuitenkin, että tälle kirjalle on lukijoita ja tykkääjiä.
      Lyyrikoilla on sanomaa :)

      Poista
  2. Olin täysin unohtanut, että Pauli Hanhiniemeltä ilmestyy kirja. Postaustasi lukiessani mietin, että tämähän pitää lukea. Toisaalta jotenkin alkoi kylmätä tuossa pössyttelykohdassa. Jään harkitsemaan asiaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen tällä hetkellä Lucia Berlinin maailmankuuluja novelleja, jotka ovat alkoholinhuuruisia ja huumeita täynnä. Ehkä suomalaisissa kirjoissa ei olla totuttu lukemaan huumeista muuta kuin dekkareissa, joissa narkkarit vetävät huumeita. Käännöskirjallisuudessa ne ovat esillä sekä nuorten että aikuisten kirjoissa.
      En halua spoilata kirjaa, mutta sanon sen verran, että tarinaan liittyy mustuutta ja kuolemaa, mutta myös hirtehishuumoria.

      Poista
  3. Vai sellainen veijaritarina pössyttelijöineen! Kohellus voi olla hauskaa tai sitten ei. Tuo pössyttely minuakin epäilyttää. Koska asun Kuortaneen naapurissa, niin ihan siitä syystä tämä voisi kiinnostaa, ainakin teoriassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tarinasta tulisi hauska kesäteatteriesitys.

      Poista