Tuttu mielihyvä lämmitti rouva Blankaa, kun hän tunsi haukan painon vasemmalla käsivarrellaan. Hän silitti Auden sulkia ja mumisi linnulle helliä sanoja sointuvalla suomenkielellä.
Kaari Utrion historiallinen teos Haukka, minun rakkaani sijoittui 1370-luvulle. Blanka oli saanut Aude haukkansa kummitädiltään kuningatar Blanka Namurialaiselta. Kun Blankasta tuli leski, hän joutui poikapuolensa juonittelujen kohteeksi. Syynä oli tietysti se, että Blanka oli rikas, ja sen lisäksi hän omisti nyt myös puolet miehensä omaisuudesta. Poikapuoli aikoi naittaa Blankan uudelle aviomiehelle mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi hallitsemaan Blankan omaisuutta. Ritari Arent von Prenden, juonikas aviomiesehdokas, löytyikin pian, varaton aatelismies, joka itse puolestaan aikoi ottaa haltuunsa, sekä Blankan, että omaisuuden, hyvällä tai pahalla.
Haukka oli ollut Blankan sielu, ja nyt hänen sielunsa oli tapettu. Turhan vuoksi, sillä muukalainen olisi aivan hyvin voinut irrottaa Auden ja laskea sen menemään sen sijaan että taittoi linnulta niskat. Siksi miestä piti vihata.
Kun Blankalle esiteltiin tuleva aviomies, Blanka kieltäytyi kosinnasta. Poikapuoli oli kuitenkin päättänyt jo vihkimispäivän ja kihlajaiset. Kihlajaisjuhlien tiimellyksessä Blankan ei auttanut muu kuin karata haukkansa ja haukanhoitajan kanssa yön pimeydessä. Heidät pelasti ja auttoi Blankan isän luokse Lohjan herra Daniel Tulikilpi miehineen. Niinhän siinä kävi Tulikilvellekin, että hän ihastui Blankaan ja kosi nuorta ylhäisöleskeä, mutta jälleen Blanka kieltäytyi. Blanka oli päättänyt mennä luostariin.
Mies erottui ympäristöstään helposti, sillä hän oli ainakin päätään pitempi kuningas Albrektin hoviväkeä. Miehen vaalea tukka kimalsi soihtujen punaisessa valossa. Silmät olivat varjossa tuuheitten kulmakarvojen alla, mutta Blanka saattoi tuntea niiden katseen kuin kosketuksen ihollaan.
Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani nosti esille 1370-luvun elämää linnoituksissa ja kartanoissa. Naiset olivat miesten holhouksen alaisia, eikä heillä ollut päätäntävaltaa omissa asioissaan. Aika oli raakalaismaista taistelujen aikaa. Taisteluilla haettiin lisää maata ja vaurautta. Naapureilta poltettiin asumukset, ja otettiin orjia tai tapettiin, jos ei oltu sovussa. Sopu oli myös herkkä muuttumaan, mutta silti huomattiin välillä sen edukin.
Blanka oli oman aikansa nuori ylhäisönainen. Hänet oli kasvatettu alistuvaksi, uskonnolliseksi ja tottelevaiseksi. Blanka oli vihitty 13-vuotiaana, ja ensimmäinen aviomies oli karsinut Blankan luonteesta kaiken oma-aloitteellisuuden ja rohkeuden, hän oli kuin nukke. Poikapuolen vaimo oli pitänyt talon avaimet ja naisten komennon itsellään. Blankan tehtävänä oli ollut synnyttää lapsia. Blankan omaisuus oli ollut myös tarpeellinen lisä kartanon omaisuuteen. Aviomiehen kuolema herätti Blankan huomaamaan, mitä hän itse tahtoi ja halusi.
Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani esitteli rakkautta ja draamaa 1370-luvulta. Kaari Utrion keskiaikaan sijoittuva tarina oli tällaiselle historiaa rakastavalle lukijalle kuin hunajaa ja mettä. Suosittelen 💖
Kaari Utrio, Haukka, minun rakkaani *****
Tammi 1990
s. 458
Historia 1376-77
Kaari Utrio: Uhritulet
Kaari Utrio: Aatelisneito, porvaristyttö
Kaari Utrio: Rautalilja
Kaari Utrio: Yksisarvinen
Kaari Utrio: Vendela
Kaari Utrio: Vehkalahden neidot
Anna-Liisa Haavikko: Kaari
HYVÄÄ YStÄVÄNPÄiVÄÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti