Chi Zijian: Puolikuu

 

 

En suostu nukkumaan talossa, josta ei näe tähtiä. Olen syntymästäni asti viettänyt yöni tähtien kanssa. Jos heräisin yöllä ja näkisin sysimustan katon, tulisin sokeaksi.

Kiinalaisen Chi Zijianin teos Puolikuu lumosi minut uskomattomilla luontokuvauksilla vuoristossa Venäjän ja Kiinan rajaseuduilla Argunjoen lähistöllä. Kirjan kertojana toimi yhdeksänkymmentävuotias evenkinainen, joka oli jäänyt lapsenlapsensa kanssa Iso-Hinganin vuoristoon porojensa kanssa, kun muu heimo oli muuttanut heille rakennettuihin taloihin. Evenkit olivat paimentolaisia, jotka siirtyivät porojaan seuraamalla seuraavaan porojen ruokapaikkaan. Itse he metsästivät ja kalastivat ruokansa.

En ole kummoinen tarinankertoja. Mutta tässä hetkessä, nyt kun kuuntelen sateen suhinaa ja seuraan liekkien tanssia, minun tekee äkkiä mieli puhua. Tatjana on lähtenyt, Siban on lähtenyt, Ljuša ja Maksim ovat hekin poissa. Kenelle kertoisin tarinani? Antšaur ei ole puheliasta sorttia, eikä hän jaksa kuunnella. Kuulkoot siis sade ja tuli tämä tarinani. Sillä kuten ihmisellä, myös näillä toistensa perivihollisilla on korvat.

Kirjan kertoja aloitti tarinoinnin omasta syntymästään, joka tapahtui talvisaikaan. Kirjan edetessä aukesi koko suvun ja heimon henkilöiden tarinat auki. Heimolla oli myös oma šhamaani, joka tanssi tarvittaessa, kun joku sairasti tai he olivat saaneet hyvän metsästyssaaliin, jota kannatti juhlia jne. 

Kertojan isä oli heimon šhamaanin veli ja he molemmat olivat nuorena ihastuneet tulisesti kertojan äitiin. Lopulta jousinuolella ampuminen oli ratkaissut sen, kumpi heistä menisi naimisiin Tamaran kanssa.  Tästä seurasi veljesten vihanpito, joka kesti toisen kuolemaan asti. 

Kirjasta löytyi muitakin epäonnisia tai onnistuneita avioliittoja, ja muita ihmiseloon liittyviä tapahtumia, kuten synnytyksiä ja kuolemia. Heimon lukumäärä nousi ja laski. Heimot yhdistyivät ja erkanivat mm. avioliittojen vuoksi. Kirjan kertoja oli ollut naimisissa kaksi kertaa, ja kirjasta löydät vastauksen siihen, oliko avioliitot onnistuneet vai eivät kertojan mielestä.

Jos minua vertaa vanhaan puuhun, joka kaikista tuulista ja sateista huolimatta yhä seisoo pystyssä, silloin jälkeläiseni ovat oksat, joita kasvaa rungostani. Olinpa kuinka iäkäs hyvänsä, nuo oksat kukoistavat aina entiseen tapaansa. Antšaur on kaikista oksistani se, jota rakastan eniten.

Vuonna 1932 japanilaiset olivat valloittaneet alueen, jossa evenkkiheimo asusti. Japanilaiset vihasivat neuvostoliittolaisia ja sinisilmäisiä ihmisiä, joten heimoon kuuluvat sinisilmäiset pakenivat japanilaisia silloiseen Neuvostoliittoon. Japanilaiset pakottivat myös evenkkimiehet sotilaiksi ja armeijan koulutusleireille, joten naiset saivat selvitä kuukausikaupalla ilman miestensä apua vuoristo-olosuhteissa metsästäen ja kalastaen ilman ampuma-aseita, jotka miesten oli pitänyt ottaa mukaan koulutukseen.

Kohotan katseeni ylös kuuhun, ja minusta se on kuin meitä kohti nulkkaava poro. Kun siirrän katseeni takaisin lähestyvään poroon, ajattelen, että se on juuri näkemäni puolikuu, joka on pudonnut maahan.

Chi Zijianin Puolikuu kertoi hienosti polveilevan sukusaagan evenki-paimentolaisten elämästä vuoristoisella seudulla Kiinan ja Venäjän rajaseudulla, jossa luonto oli läsnä jokaisessa hetkessä.

Chi Zijian, Puolikuu *****

suom. Rauno Sainio

Aula & Co 2022

s. 351 + Suomentajan jälkisanat

Huangchao 2005

Evenki-paimentolaiskansa

Alkuperäisasukkaat

Kiina