Tulin Mezquiteen etsimään Visitacion Salazaria, naista joka sittemmin hautasi lapseni ja opetti minut hautaamaan muiden lapsia. Kävelin maailman loppuun saakka, tai sinne mihin uskoin maailmani loppuvan.
Venezuelalaisen Karina Sainz Borgon teos Kolmas maa kertoi tarinan Angustiasta, joka etsi hautapaikkaa kaksosvauvoilleen. Vauvat olivat kuolleet heidän paetessaan kulkutautia, joka riehui heidän kotiseudullaan. Mezquite nimisessä rajaseutukylässä piti köyhien hautausmaata nainen nimeltään Visitacion. Hautausmaan nimi oli Kolmas maa.
Vainajan hautaaminen tuli tutuksi jo Sainz Borgon ensimmäisestä teoksesta, joka oli nimeltään Caracasissa on vielä yö, kun päähenkilö etsi äidilleen hautapaikkaa. Molemmissa kirjoissa oli myös pakolaisia ja sekasortoinen maa, jota hallitsi rikolliset ja sissit. Venezuelan tilanne on jo ollut pitkään sekasortoinen ja sitä ovat hallinneet diktaattorit, Nicolas Maduro vuodesta 2013 asti. Rikollisuus ja korruptio ovat räjähtäneet käsiin. Huumekartellit hallitsevat rajaseutuja.
Lapseni eivät heränneet kuolleista, ja kohtuni kuivui. Lakastuin kuin liaani ja juurruin siihen hiekkamaahan, jossa ainoat koskaan rakastamani olennot nukkuivat vuoratuissa kenkälaatikoissaan.
Visitacion hautasi Angustian kaksosvauvat hautausmaallensa ja Angustias halusi jäädä hautausmaalle töihin ollakseen lastensa lähellä. Visitacionilla ei ollut lupaa pitää hautausmaata, ja alueen halusi sekä eräs vallanjanoinen Abundia että sissijoukkio. Alueella siis vieraili kaikenlaisia epämääräisiä pyssynheiluttajia vaatimassa alueen luovutusta heille.
Poikkesimme valtatieltä etsimään suuhunpantavaa. Mezquiteen johtavan päätien reunat olivat siihen aikaan täynnä kaupustelijoita ja ruokakojuja, joilla väki lounasti siankamaralla täytettyjä arepoja ja lihasta ja kasviksista haudutettua, kaakaotaarolla ryyditettyä pataa.
Sainz Borgon kirjoista nousee hyvin esille venezuelalainen elämänmeno arkisine ruokailuineen ja juominkeineen. Eläminen sekasortoisessa yhteiskuntassa vaati nokkeluutta, oveluutta ja tietysti aseita. Sissejä ja rikollisia oli joka paikassa. Pelkoa ei kannattanut näyttää kenellekään.
Kylän suojeluspyhimys oli Kuollut Tyttö, neitsytruumis, joka varjeli tuon rikollisen markkinapaikan kauppiaita. Häntä kuvailtiin morsiuspukuun sonnustautuneeksi luurangoksi, jolla oli valkoinen tulikehä kruununaan. Hänestä käytettiin nimitystä Unohdettujen Neitsyt; häneen palkkatappajat uskoivat ja hänen nimeensä he manasivat ja rukoilivat.
Venezuelan pääuskonto on roomalaiskatolisuus, joten maassa on runsaasti suojeluspyhimyksiä. Angustinus oli menettänyt oman uskonsa, eikä ihme, sillä köyhyys, kurjuus ja kulkutauti, sekä omien lasten kuolema, olivat vieneet uskon antaman lohdun.
Karina Sainz Borgon teos Kolmas maa kuvasi rujosti ja kaunistelematta venezuelamaista elämänmenoa ja sekasortoista yhteiskuntaa.
Karina Sainz Borgo, Kolmas maa ****
suom. Satu Ekman
Aula & Co 2022
s. 272
El tercer pais 2021
Venezuela
Etelä-Amerikka
Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö
Olen lukenut Sainz Borgon edellisen romaanin, joka oli hyvin vaikuttava. Tämän uuden ilmestymistä en ollut huomannut. Kiitos tästä!
VastaaPoistaKolmas maa on mielestäni jälleen vaikuttava kirja Venezuelasta. Pidän Sainz Borgon vahvasta tyylistä. Mukana on myös mustaa huumoria mikä keventää jonkin verran kerrontaa, muuten rujous olisi liikaa.
PoistaMinulla on tämä lainassa, mutta en tiedä saanko luettua. Aika karuhan tämä on.
VastaaPoistaKaru kirja karusta aiiheesta. Äiti, jonka lapset kuolivat ja miljöönä sekava maa ja päälle kaikki muu.
PoistaOletpa ottanut kauniin kirjakuvan! Keltainen on lempivärini, joten tykkään myös keltaisista kukista.
VastaaPoistaNäissä kahdessa Sainz Borgon kirjassa näyttää tosiaan olevan samoja teemoja. Minuakin kiinnostaisi lukea myös tämä hänen toinen romaaninsa jossain vaiheessa. Etelä-Amerikka kiinnostaa aina!
Kiitos :) Keltainen väri kuuluu pääsiäisen aikaan ja kevääseen, keltainen on myös Ukrainan lipun toinen väri.
PoistaSuosittelen kirjaa.
Venezuelaan liittyviä kirjoja ei ole kyllä tullut luettua koskaan. Kuulostaa kuitenkin tähän hetkeen turhan pelottavalta.
VastaaPoistaTämä aika on todella vaikea ja pelottava koskien Ukrainassa käytävää sotaa. En pidä kirjoista, missä käsitellään aseita tai miehet uhittelevat naisille. Tästä kirjasta löytyy kuitenkin kaksi vahvaa naista, jotka eivät pelkää.
PoistaVenezuela ja Caracas minulle etäisesti tuttuja TV:n telenoveloista, romanttista hömppää jota olen seurannut espanjan kielen takia. Sekasorto, diktaattorit ja verilöylyt tänä päivänä kammottavan lähellä. Sankareita kaivataan 🌿
VastaaPoistaKiitos Rita kommentista :)
PoistaValitettavasti vallanahneus ja rahanahneus houkuttelee psykopaatteja valtioiden johtoon, niin naapurimaassammekin on tapahtunut. Se on tiedetty koko ajan, mutta ollaan oltu kuin ei huomattaisi mitään. Presidentti Niinistö osui oikeaan, kun sanoi, että naamiot on pudotettu pois.
Eräs entinen oppilaani asuu Venezuelassa. Nykyisin hän laittaa Facebookissa kivoja perhekuvia esille, ja kaikki näyttävät hyvinvoivilta. Käyvät jopa välillä Suomessa vierailulla, koska mies on suomalainen. Pitääkö heidänkin esittää, että kaikki on hienosti, eikä maassa ole ongelmia, en tiedä sitä, mutta luulen niin.