keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Amanda Hellberg: Krinoliinijoulu

 


Suuhun levisi miellyttävä maku, virkistävä kuin auringonkypsyttämistä marjoista puristettu kirkkaanpunainen mehu. Kun makeisen hento kuori rapsahti rikki, Lovisa tunsi sen alle kätketyn ihanan pehmeän täytteen.

Amanda Hellbergin historiallisessa teoksessa Krinoliinijoulu elettiin vuotta 1870. Kirjan päähenkilö oli nuori Lovisa Lind, joka oli elänyt kovan lapsuuden ja nuoruuden nälkävuosien aikaan. Hän oli päässyt jossakin vaiheessa Rouva Braskin hoiviin, ja töihin tämän ihanaan herkkupuotiin, jossa kaikki makeiset ja suklaat tehtiin itse. 

Rouva Braskin herkkuluomuksista Lovisan suosikkeja olivat vaatimattomat makeistruutut, joissa oli täydellinen sekoitus makeaa ja hapanta. Rispaantuneet ja epäonnistuneet "rumilukset" pakattiin koreisiin paperipusseihin, mutta myytiin reilulla alennuksella puodin nurkassa olevasta laatikosta kaupungin lasten suureksi riemuksi.

Lovisan suunnitelmissa oli lähteä Amerikkaan ja matkarahatkin olivat melkein koossa. Lovisa halusi kadota ja muuttaa nimensä, sillä hänen menneisyydessään oli tapahtunut paljon ikäviä  asioita nalkävuosien aikana. Herkkupuodin työt ja herkut olivat ihania, niitä tulisi ikävä. Sitten Lovisa sai kutsun erääseen kartanoon, jonne haluttiin tarjolle konvehteja.

"Neiti ei ole tervetullut. Neiti on kaikkea muuta kuin toivottu niin minun kuin keittäjättärenkin mielestä. Totean vain, että on hulluutta kääntyä putiikin puoleen, jota johtaa rouva Braskin kaltainen arveluttava hameniekka, ja ne niin sanotut praliinit olivat kaukana laadusta, jota vaaditaan täällä järjestettävään ensiluokan tapahtumaan. Joten neidin ei sovi odottaa paljoakaan apua meiltä täällä kartanolla ollessaan. Onko asia ymmärretty?" 

Kartanossa oli äkäinen hovimestari. Lovisa ei vähästä säikähtänyt, ei edes kummituksista, eikä kartanon omistajastakaan.  Krinoliinijoulu on oikea herkkukirja kaikille kartanoromaaneista pitäville lukijoille. Luvassa on siis romantiikkaa 1870-luvun Ultunan kartanomiljöössä pakkasen paukkuessa ulkona.


Amanda Hellberg, Krinoliinijoulu

suom. Nina Mäki-Kihniä

Tammi 2022

s. 294

Jul i krinolin 2020

Feelgood

1870-luku

Ultuna-sarja 1.

 

2 kommenttia:

  1. Tää kirja on aivan ihana <3 odotan jo innolla jatko-osaa. tykkäsin myös siitä kun kirjasta löytyi yhdestä kohtaa viittaus Lovisan asuun, joka kansikuvan neidolla on päällään. Eikä minusta tää ollut yhtään outokirja eikä lopussa juoni pomppinut. Kappalejakoja kyllä riitti kun oli se 60. tekstin olisi kyllä voinut paremmin jakaa. ja joo jotkut sanat olivat vähän outoja. Äitimuori.... onko se suomentajan laittamaa? Hipsuttelu-sana oli kyllä itsestänikin outo..miksei vaikka sormet koskettelivat viettelevästi/houkuttelevasti. Hipsuttelu sana tuo mielleen tonttu_ukot ja varpaat! Kummitukset olivat hyvä lisä ja olisin kaivannut niistä lisää. Alku oli ehkä vähän tylsän puoleinen ja Lovisan menneisyys joo pomppasi joka välissä esille. (siltä tuntui) se rakkausjuttu oli aika kiva, mutta tarttikos sitä seksiä kertoa niin yksityiskohtaisesti. Se toi mielleen Nora Robertsin kirjat. tosin se että Valdemar `´valle`´ avasi sen majan oven ilkosen alasti oli niin hassua kun olla voi. Hym... joo tästä tunnisti paljonkin Kaunotar ja hirviö viittauksiakin. tosin kirjan alkupäässä ajattelin Valdemarin Gastonin rooliin. Sudetkin olivat tuttuja kys. leffasta. Eniten nessuja tartti siinä, kun Valdemar lähti tyttönsä kanssa Lovisan perään ja sai ``paenneen`´ palaamaan. Kotiin. voi kyynel. Ei minusta romanssi ollut ollenkaan pintapuolista eikä heti syttyvää. Molemmathan kipuilivat sen kanssa. Myös lesbopari mainittu, johan suhtauduttiin todella hyvin. Ihmeen hyvin ottaen huomioon mitä vuotta elettiinkään. (Beata ja Fredrika) Ja se miten mekon kanssa pissaa juttu oli niin hauska! Kuten sanottua haluan lisää. Nämä pitäisi olla myös elämänhallintaoppaissa koska tän kirjan kanssa ei voi kiirehtiä, jos kiirehtii unohtaa mitä tapahtui, kuka mitä ja missä. saa palata sivun verran taakse päin. Tämä on sellainen kirja että luet sitä etkä ajattele mitään muuta. Sellaisia tämä maailma(kiireinen maailma) kaipaisi kovasti lisää. Mietin että kertookohan 2 osa sitten Beatan ja Fredrikan tarinan.....
    ja karkkijutut olivat ihania.
    punainen hevosenkenkä (heppa+kirjablogi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Olet poiminut tosi kivoja juttuja tästä kirjasta ja samoin sitä kritiikiäkin, mikä on ihan hyvä juttu. Itsekin huomasin nuo samat sanat tekstissä, mutta ihan positiivista, että käytetään vähän erikoisempiakin sanoja, jos alkuperäisessäkin tekstissä on käytetty. Suomentajista varsinkin Outi Menna on mahtava keksimään uusia sanoja. Niina Mäki-Kihniä, joka on suomentanut Krinoliinijoulun, on tehnyt hyvää työtä suomennoksessa.
      Minustakin sänkyhommat olivat liian tarkkaan kerrottuja, sillä lukijan mielikuvituksellekin voi jättää arvattavaa, että mitä tapahtuu.
      Minäkin tykkään kummituksista ja tässä kirjassa oli mainio kummitus.
      Karkkijutut olivat ihania, tunsin melkein karkkien sulavan suussa, kun luin tätä.
      Kakkososaa saakin sitten odottaa joulukuulle asti.
      Valoisaa kevättalvea ja lukuiloa :)

      Poista