perjantai 1. maaliskuuta 2019

Mattias Edvardsson: Aivan tavallinen perhe

Tuomari antaa puheenvuoron asianajajalle. Vedän syvään henkeä. Sanomiseni tulee vaikuttamaan monien elämiin vuosien ajan. Lausuntoni saattaa ratkaista kaiken. En ole edelleenkään päättänyt, mitä sanon.

Mattias Edvardssonin toinen suomennettu dekkari Aivan tavallinen perhe on oikeussalitrilleri. Kirjassa on murhaoikeudenkäynti, ja siinä päätetään Adamin ja Ulrikan ainoan lapsen tuomiosta. Vanhemmat ovat hädissään siitä, että heidän 19v. lapsensa on tuomiolla, kukapa vanhempi ei olisi. Vanhemmat haluavat taistella lapsensa syyttömyyden puolesta jopa niin pitkälle, että ovat itse valmiita tekemään rikoksia, jotta lapsi ei joutuisi vankilaan. Vanhemmat sepittävät mm. valheita ja tuhoavat todisteita. Tämä siitä huolimatta, että he ovat ammateiltaan pappi ja asianajaja.

Puistosta oli löytynyt puukotettu mies, ja jäljet johtivat Adamin ja Ulrikan lapsen luokse. Myös yksi silminnäkijä oli nähnyt hänet. Adamia vaivasi tutkimuksen salailu ja hän oli varma siitä, että poliisi ei ollut tutkinut tarpeeksi tehokkaasti, ja oikea rikollinen pääsi kuin veräjästä ja heidän lapsensa joutuisi vankilaan moniksi vuosiksi. Siksi Adam oli valmis valehtelemaan, jotta lapsi vapautuisi syytteistä Adam aloitti oman salapoliisitutkimuksensa, sillä hänellä oli runsaasti aikaa, koska hänet oli vapautettu papin työstään tutkimuksen ja oikeudenkäynnin ajaksi. Ulrika kävi töissä ja yritti unohtaa kaiken ikävän. Hän muutti jopa toiselle paikkakunnalle töihin, jotta ei olisi ihmisten hampaissa koko ajan. Adam sitä vastoin halusi olla lähellä lastaan, vaikka ei päässyt tapaamaan häntä.

Käärme vääntyili taas mahassani. Vakuuttava tunne siitä, että tunkkaisessa kuulusteluhuoneessa ei itse asiassa istunut puhumassa kaikesta minä, vaan joku toinen. Ensimmäisessä timotealaiskirjeessä Paavali kirjoittaa, että se joka ei pidä omasta perheestään huolta, on luopunut uskostaan Jeesukseen. En ollut pitänyt perheestäni erityisen hyvää huolta. Tässä oli mahdollisuuteni korjata virheeni. Ajattelin, että niin perheissä tehdään. Suojellaan toinen toista.

Mattias Edvardsson on kirjoittanut hyvin aidonoloisen psykologisen perhe/oikeussalitrillerin. Kirjassa tarkastellaan tapahtumia, jotka johtivat siihen, että Adamin ja Ulrikan lapsi oli tuomiolla. Tapahtumia tarkastellaan perheen jokaisen henkilön näkökulmasta. Kirja tuo hyvin ilmi mitä murhasta vangitun henkilön lähipiiri joutuu kokemaan, tuntemaan ja muistelemaan tuona aikana. Samoin vangitun nuoren näkökulma tulee hyvin monipuolisesti esille. Media on koko ajan kimpussa, samoin ihmiset ympärillä tuomitsevat, töistä vapautetaan ja joutuu sairaslomalle. Nuoren tulevaisuus on vaakalaudalla ja hänet muistetaan ikuisesti henkilönä, joka oli epäiltynä murhasta, vaikka sitten ei saisikaan tuomiota. 

Kirjassa selvitetään myös miten raiskauksia ei ilmoiteta poliisille, mikä on uskomatonta, mutta mikä nyt on selvinnyt myös Suomessa. Lukuisat nuoret tytöt ja lapset eivät kerro kenellekään, että ovat joutuneet raiskatuiksi. Häpeä ja syyllisyys siitä, että on jutunut raiskatuksi, syyllisyys myös omasta käytöksestä, muiden tuomitseminen jopa vaatetuksesta jne. vaikuttavat siihen, että raiskatut eivät uskalla ilmoittaa poliisille raiskauksesta. Edvardsson on hyvin tuonut tämän teeman esille kirjassaan. Jotakin ikävää on tapahtunut, ja Adam ja Ulrika ovat huolissaan lapsestaan. Kirja on mahtava esimerkki vanhemmuuden ikävimmistä puolista, joihin jokainen voi joutua, sillä kukaan ei ole puhdas pulmunen, ei pappi, ei asianajaja. Perheen nuorella on sanansa sanottavana tässä tarinassa, mutta ovatko vanhemmat valmiita kuuntelemaan, ota selvää.

Mattias Edvardsson, Aivan tavallinen perhe ****
Suom. Taina Rönkkö
Like 2018
s. 473
oikeussalitrilleri

Edvardsson Mattias: Melkein tosi tarina

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja 


2 kommenttia:

  1. Mai, tämä kirja yllätti minut täysin eli huomasinkin teoksen vasta kun katalogiajat olivat tulleet ja menneet: Oli ihan pakko ostaa omaksi. Se oli Susa eikä Pirkka:) Susa kirjoitti muistaakseni tästä ja tajusin, että jotain on mennyt rankasti ohi. Sinäkin pidit! Tämä on hyvä jännitysromaani ja kertomus myös moraalista tai sen puutteesta, siinä vähän kuin Kochin Illallinen. Pidin paljon!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edvardssonin Ensimmäinen suomennos ei innostanut minua, joten tämä kakkonen ei alkuun kiinnostanut, kunnes luin muutaman kiinnostavan blogijutun. Onneksi luin tämän dekkarin, se on ihan erilainen kuin ykkönen. Paljon rosoisempi, ja minullekin tuli mieleen Illallinen. Kochin vanhemmat olivat mielestäni kierompia kuin Adam ja Ulrika. Adamilla oli omat epäilyksensä.

      Poista