tiistai 17. joulukuuta 2019

The End of the Year Book Tag



Loppuvuosi on tällä hetkellä käsissä myös täällä kirjablogimaailmassa. Jokainen bloggari summailee ja mietiskelee mitä on vuoden aikana lukenut, niin minäkin. Tämä haaste pohtii, mitä kirjoja vielä haluaa lukea tänä vuonna. Todella vaiheessa-blogin Reta Anna Maria on suomentanut YouTubesta löytämänsä Ariel Bissetin englanninkielisen kirjahaasteen The End of the Year Book Tag kysymykset mukavaan muotoon.

LOPPUVUODEN KIRJAKYSYMYKSIÄ

Aloititko vuoden aikana jonkun kirjan, jota et ole vielä lukenut loppuun?

Aloitin aika montakin kirjaa, jotka lopetin jossakin vaiheessa, koska  en tykännyt kirjojen juonesta. Minua harmitti sangen suuresti, että en tykännyt eräästä kirjasta, joka blogimaailmassa on saanut paljon kiitosta. Kirja on Andrè Acimanin Kutsu minua nimelläsi. Kirja jäi kesken. Tällä hetkellä luen Torey Haydenin teosta Tiikerilapsi. Luen kirjan loppuun vielä tälle vuodelle.

Luitko loppuvuoden aikana syksyisen kirjan, joka sai sinut valmistautumaan kohti loppuvuotta?

Luin elo-syyskuun vaihteessa Johanna Valkaman Jäävuonon Ruusun, joka sijoittuu viikinkiaikaan. Kirjassa liikuttiin jäisellä merellä, ja kirjassa oli välillä talviset olosuhteet, jotka valmistivat tulevia talvitunnelmia sopivasti. Ilmastonmuutos on kuitenkin edennyt siihen malliin Etelä-Suomessa, että täällä ei ole vielä nyt joulukuussakaan lunta, jota ainakin toivoisin olevan edes jouluna. Syksy kestää nykyisin pitkään ja kevät alkaa aikaisin, joten talviaika jää valitettavan lyhyeksi.

Luin vuoden aikana kaksi ilmastonmuutokseen kantaaottavaa teosta; Emma Hooper: Koti-ikävän laulut  ja Emma Puikkonen: Lupaus , joille toivon kovasti lisää lukijoita. Toivon, että ilmastonmuutokseen otetaan enemmän kantaa myös kirjallisuudessa.

Odotatko vielä jotain vuoden uutuuskirjaa?

Minulla on kirjaston varauslistalla vielä aika monta tämän vuoden uutuuskirjaa. Odotan kovasti Marisa Rasi-Koskisen nuortenkirjaa Auringon pimeä puoli, joka voitti Junior Finlandian. Sitten odotan Antti Röngän esikoisteosta Jalat ilmassa. Kirja on ollut huippusuosittu vaikeasta aiheesta huolimatta.  Pari omaelämäkerrallista teosta on vielä tulossa ja tietysti dekkareita. Joulukirjaksi on sopivasti tulossa Jeffrey Eugenidesin Oikukkaat puutarhat.

Tämän vuoden uutuuskirjoista odotin eniten Pajtim Statovcin Bollaa ja Sofi Oksasen Koirapuistoa, kirjat ostin itselleni heti ilmestymispäivinä. Olin iloisen onnellinen Statovcin Finlandia-voitosta, sillä hänestä on tullut yksi lempikirjailijoistani.


Mitkä kolme kirjaa haluat lukea ennen uutta vuotta?

Hehkutan edelleen Jeffrey Eugenidesin Oikukkaat puutarhat teosta. Sen lisäksi Ulla Felcherin Rakas, tiesitkö, että olen psykopaatti, jännittää jo etukäteen niin paljon, että taidan lukea sen suht nopeasti. Kolmanneksi aion lukea loppuun Torey Haydenin kirjan Tiikerilapsi. Olen lukenut kirjan aiemmin 90-luvulla.
Torey Hayden kirjoittaa omaelämäkerrallisia teoksia omasta työstään erityisopettajana ja terapeuttina erityislasten parissa. Häneltä on tulossa uusi kirja ensi vuonna, joka on nimeltään Satutettu lapsi.

Tietysti toivon oikein kovasti, että kukaan ei ikimaailmassa satuta yhtään ainokaista lasta, mutta se on aika utopistinen haave. Jostakin syystä vanhemmat ja lasten läheiset satuttavat lapsia eniten. Sitten tulevat pedofiilit, joiden tuomiot saisivat olla mielestäni paljon korkeammat Suomessa. Sodat satuttavat lapsia, ja jos he jäävät eloon, vammoja löytyy ainakin tunne-elämän puolelta.
Mari Mörön Kiltin yön lahjat  kertoo pienestä tytöstä, joka yritti selvitä yksin ilman turvallista aikuista.

Voiko joku loppuvuoden kirjoista nousta vielä yhdeksi vuoden 2019 lempikirjaksesi?

Vielä on liian aikaista sanoa, että nouseeko jokin lukematon kirja tämän vuoden lempikirjakseni. Pidän valtavan paljon Mikko Kamulan historiallisesta Metsän kansa-kirjasarjasta, johon on tulossa jatkoa. Olen lukenut kolme ensimmäistä kirjaa Ikimetsien sydänmailla, Iso härkä ja Tuonela, ja jokainen niistä on ollut mielestäni ilmestymisvuotensa paras suomalainen kirja.

Ulkomaisista kirjoista olen pitänyt kovasti Margaret Atwoodin Testamentit teoksesta, joka on jatkoa Orjattaresi teokselle. Näiden kirjojen ylitse on vaikea päästä, mutta toivon tietysti kovasti uusia lempikirjoja. Niitä olisi kiva saada myös joululahjaksi!

Joko olet tehnyt lukusuunnitelmia vuodelle 2020?

Olen tehnyt aika paljon lukusuunnitelmia ensi keväälle, sillä kustantamot julkaisivat jo hyvissä ajoin kirjakatalogeja, ja varasin niiden mukaan kirjoja kevääksi kirjastosta. Olin kyllä kohtuullinen varatessa kirjoja, sillä jatkan omien kirjojen lukemista kirjahyllystäni.

Tänä vuonna aloitin pitkästä aikaa oman kirjahaasteen blogissani nimeltään Kirjahyllyn aarteet. Tämän haasteen tavoitteena oli lukea oman kirjahyllyn kirjoja, niitä kirjoja, jotka sinne on joskus hankkinut, mutta ne ovat jääneet hyllylle vain keräämään pölyjä. Olen ollut ahkera ja uskon, että saan täyteen tämän vuoden tavoitteeni. Ensi vuonna jatketaan omien kirjojen pölyyttämistä.


Lukuiloa sinulle, ja toivottavasti nappaat haasteesta kiinni!

8 kommenttia:

  1. Ahkerointisi on tuottanut oivaa tulosta tämän kiintoisan postauksesi muodossakin!
    Noille kirjahyllyn aarteille pitäisi todella tehdä pölytysoperaatio, aina silloin tällöin tulee johonkin tartuttua, muutoin vain katse haikeana rivistöjä hyväilee...

    Eugenideksen oikukkaissa Sinulla on mitä mainion joululahja tulossa: hän on ilman muuta novellien raskassarjalainen ulottuvine aihekirjoineen, ilmaisuvoimineen ja tekstin elävyyden suhteen. Arto Schroderuksen suomennos on laatuluokkaa. Mukavia joulunaluspäiviä ja pysytään hyvissä kirjoissa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Takkutukka :)
      Minulla on yksi keino kirjoille: järjestän hyllyn kerrallaan. Jatkan sitten joskus myöhemmin kirjahyllyn järjestämisoperaatiota. Aloitin sen niin, että otin kirjahyllystä pois kaikki sellaiset luetut kirjat, jotka ajattelin sijoittaa muualle, lahjoittaa jne. Tulipa paljon tilaa.

      Oikukkaat puutarhat on joulukirja kirjastosta. Voi tuota ihanuuksien laitosta, kirjastoa. Siellä niitä kirja-aarteita säilytetään.

      Poista
  2. Minäkin olin tosi pettänyt Kutsua minua nimelläsi -kirjaan. Luin sen loppuun väkisin, vaikka kesken se olisi kannattanut jättää.

    Kirjahyllyn aarteita -haasteita kuulostaa hauskalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että en ollut yksin tuntemukseni kanssa. Se ei ollut meidän lempparikirjamme.

      Hyvä, että sinuakin kiinnostaa omien kirjojen pölyytys. Mistä näitä kirjoja oikein tulee omaan hyllyyn?

      Poista
    2. Mai, minultakin se jäi kesken. Kerroin siitä yhdelle joka ylisti elokuvaa. Se elokuva oli paljon siistimpi. Kirjan tarinassa korostukset olivat minulle liikaa ja niitä ei ollut tuossa sositussa leffassa.

      Poista
    3. Onpa hyvä kuulla Leena, että sinäkin jätit kirjan kesken. Minusta se oli tosi outo.
      En ole katsonut elokuvaa, mutta voin tietenkin yrittää katsoa jossakin vaiheessa. Olen kyllä kuullut elokuvastakin ylistäviä kommentteja.

      Poista
  3. "Jostakin syystä vanhemmat ja lasten läheiset satuttavat lapsia eniten" Nin se menee ja vakuutan, että ikinä en toivu Eerikan murhasta. Ihmettelen edelleen, miksi erään kolmannen osapuolen osuutta ei tuoda julkisuuteen.

    Sinä olet ollut jäkryttävän ahkera. Minä enemmänkin uupunut. Jaksan lukea, mutta postaaminen vaatii yhä enemmän itsensä painostamista.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Eerikan tapauksesta ei toivuta ikinä, lapsiraukan elämä oli kärsimystä, jota ei voi sanoin kuvata, se tuntuu syvällä sydämessä. Tarkoitatko isän vanhempaa? Poika joutui vankilaan, lapsenlapsi hautaan ja toinen lapsenlapsi huostaanotettiin? Varmasti hirvittävä tapahtuma kaikille läheisille. Tapahtuma, jota ei voi uskoa todeksi. Ihmiset tekevät lapsille julmia tekoja. Henkisiä ja fyysisiä.

      Oma hyvinvointi on tärkeä asia. Tämä vuodenaika väsyttää, mutta uskon ja toivon, että vuodenvaihteen jälkeen elämä näyttää valoisammat puolet <3

      Poista