maanantai 17. lokakuuta 2022

Ane Riel: Tiima

 

 

Se kävi. Alma ei enää kuullut kaappikellon rauhallista tikitystä, mutta hän pystyi edelleen tuntemaan sen sydämessään. Jokin hänessä sanoi, että ne kaksi kuuluivat yhteen. Kaappikello ja hänen sydämensä.

Tanskalaisen Ane Rielin Tiima kertoi ikääntyneen Alman surullisen tarinan. Alma asui edelleen omassa kodissaan, vaikka liikkuminen oli vaikeaa, eikä hän enää kuullut mitään, mutta pahinta oli, että hän ei enää muistanut mitään. Hän tiesi, että oli ollut jokin mies, mutta hän ei enää muistanut, missä mies oli. Mitä mies oli tehnyt? Mitä Alma oli tehnyt?

Alma jäi ikkunaan. Poika ei ollut ainoastaan yllättynyt nähdessään Alman, hän oli pelästynyt. Ikään kuin olisi nähnyt aaveen. Oliko Alma kuollut? Välillä tuntui siltä. Alma purskahti itkuun.

Alman tyhjiin päiviin tuli uusia tuulia, kun hän tutustui naapurin pieneen poikaan. Pian poika uskaltautui hänen luokseen kyläilemään koiransa kanssa. Touhuaminen pojan vierailuja varten sekä leikkiminen hänen kanssaan, alkoi aktivoimaan Alman muistia. Hän muisteli vanhoja menneitä asioita, tapahtumia ja ihmisiä.

Kun Alma näki pojan tiellä, hän tunsi niin suunnatonta iloa, että se melkein salpasi häneltä hengen. Samalla hän kiitti itseään, ettei ollut sittenkään tappanut itseään.

Alma oli uskomattoman hienosti selvinnyt omassa yksinäisyydessään. Mies oli ollut mikä oli ja siitäkin Alma oli selvinnyt. Ane Rielin Tiima pureutui muistisairaan Alman elämään huippuhienosti Alman omasta näkökulmasta. Miltä elämä näytti, kun elämänhallintataidot olivat kadonneet, kun ei enää ollut toivetta elää, vaan kuolla? Kun oli saanut anteeksiannon.

 

Ane Riel, Tiima *****

suom. Katriina Huttunen

Aula & Co 2022

s. 214

 

Ane Riel: Pihka

2 kommenttia:

  1. Hei Mai :) Ihailen tuota sinun kykyä lukea oikeasti erityylisiä kirjoja ja jotkut tarinat, näin oletan, ovat myös aihepiiriltään kovin raskaita. Minusta ei tuohon ole sen myönnän takki auki. Vältän kirjoja, jotka tiedän menevän vahvasti tunteisiin. Omaan ilmeisen vahva defensit.

    ps kommentoin vain tähän, vaikka asiani koskee kaikkia noita viimeisiä bloggaamisiasi kirjoja, minkä varmaan ymmärsitkin.

    Kaunista syyspäivän jatkoa sinullekin
    Terv.Tarja-Tuulia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarja-Tuulia :)
      Sille on syynsä, miksi luen psykologisia kirjoja ja ylipäätään terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Lapsuudessani meidän kotona oli vuokralla nuori nainen, joka masentui, kun miesystävä jätti. Hän alkoi käyttää lääkkeitä ja alkoholia masennukseen. Hän puhui meille lapsille, että hän tappaa itsensä. Vanhemmat olivat töissä ja me keskenään kotona, kun oli kesäloma. Eräänä päivänä hän näytti minulle, minkä viinapullon oli ostanut ja sanoi juovansa sen ja aikoi ottaa samalla lääkkeet. Me lapset oltiin ihan hermoina ja lopulta soitin ambulanssin meille. Sen jälkeen emme nähneet häntä.
      Luin jo lukioaikana psykologiaa ja jatkoin yliopistossa. Jonkun verran olen opettanut psykologiaa, sillä olen ammatiltani opettaja. Kuka vain voi sairastua mieleltään trauman ja kriisin sattuessa.
      Lukeminen on oma selviytymiskeinoni vaikeista asioista. Samoin liikunta ja ulkoilu.

      Lukuiloa syksyisiin päiviisi :)

      Poista