Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja

 

Hidastan ja hengitän syvään, yritän kaikkoontua tai teleportata itseni, olla edes mielessäni jossain muualla kuin pyörätiellä, johon näkyy valkoinen kidutuskammio, toiselta nimeltään yläkoulu ja kuuluu koululaisten kimeät äänet.

Mari Kujanpään nuortenkirja Rumuuspäiväkirja kertoi 14-vuotiaasta Malvasta, joka koki itsensä rumaksi, sillä sitä hän oli saanut kuulla luokkatovereiltaan vuosia. Kukaan ei halunnut olla hänen kaveri ja kaikki karttoivat häntä. 

Mä olen Malva Mäkinen, 14 vuotta, kengännumero 42, pituus 175 senttiä, kuppikoko AA ja naama karmean ruma. Just kohta mun kuuluisi pakottaa hymy tyhmälle naamalleni yksittäiskuvassa ja luokkakuvassa. Mutta mähän en siihen suostu.

Malvan elämä sai uusia ulottuvuuksia, kun hän ystävystyi naapuriluokan Runon kanssa. Ystävän kanssa hän uskalsi kokeilla eri harrastuksia ja sitä kautta hän tapasi myös toisen ystävän. Ystävän, jolle hän uskalsi kertoa koulukiusaamisesta.

Maailma on kova paikka. Täällä pärjää, jos osaa huutaa lujaa ja saa toiset tykkäämään itsestään.

Malvalla ei ollut ollut mahdollisuuksia koulussaan siihen, että hänestä tykättäisiin. Ei hänellä ollut myöskään huutoääntä. Hänet oli nujerrettu totaalisesti. Lue kirjasta, miten Malvalle kävi kirjan tarinassa. 

Mari Kujanpää on nostanut tärkeän teeman nuortenkirjansa aiheeksi, koulukiusaamisen. Aihepiiri järkyttää aikuista lukijaakin. Aihepiiri on todella ykkösaihe tämän päivän koulumaailmassa. Miten alhaisia jotkut ihmiset ovat jo lapsesta ja nuoresta lähtien kiusaamalla muita. Kiusaaminen voi aiheuttaa uhreille jopa mielenterveysongelmia loppu iäksi. Onneksi kiusaaminen huomioidaan ja siihen puututaan monessa koulussa. Joistakin kouluista jopa kiusaajat erotetaan, kun yleensä uhrit ovat joutuneet vaihtamaan koulua.

Mari Kujanpään Rumuuspäiväkirja kertoi kiusatusta tytöstä.

 

Mari Kujanpää, Rumuuspäiväkirja *****

Otava 2023

s. 159

Nuortenkirja

Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat

 

"Te sovitte eläinlääkäriksi paremmin kuin moni muu."

Terhi Rannelan teos Niin kuin muutkin herrat kertoi Suomen ja Euroopan ensimmäisestä naisesta, Agnes Hildegaard Sjöbergistä (1888-1964), joka valmistui eläinlääkäriksi Saksassa. Hän oli myös maailman ensimmäinen  nainen, joka väitteli tohtoriksi eläinlääketieteestä. 

Erittäin kunnianhimoinen nuori nainen, joka ei varmasti olisi uskonut, kuinka naisvihamielisiä suomalaiset mieskollegat olivat häntä kohtaan opiskeluajoista lähtien. Joka tapauksessa Agnes Sjöberg oli huikea edelläkävijänainen miesvaltaisella alalla. Hän sai kokea elinaikanaan arvostusta ulkomailla, mutta ei Suomessa. Hänen ankarin vihamiehensä Suomessa oli eläinlääkäkäri Rainer Stenius, jolla oli mahdollisuuksia kyykyttää kolleegoitaan esim. toimiessaan Suomen Eläinlääkäriyhdistyksen puheenjohtajana.

Älä koskaan, milloinkaan, ikinä, luota toiseen ihmiseen. Se onneton, joka erehtyy luottamaan, joutuu aina pettymään. 

Agneksen opinnot alkoivat edetä kunnolla vasta ensimmäisen maailmansodan aikana, kun miesopiskelijat joutuivat rintamalle. Valitettavasti hänen professorinsa julkaisi omissa nimissään Agneksen tekemät tutkimustulokset. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen, jossa töitä riitti paljon, eikä asiakkaat vastustaneet sitä, että hän oli nainen. Kesti yhdeksän vuotta, ennen kuin seuraava suomalainen nainen valmistui eläinlääkäriksi. Nykyisin 90% valmistuvista eläinlääkäreistä on naisia.

Agnes Hildegaard Sjöberg, sinä olit edelläkävijänainen, joka avasit eläinlääkäriuran naisille Suomessa ja Euroopassa. Kiitokset uskalluksestasi, rohkeudestasi ja päättäväisyydestäsi tehdä töitä eläinten hyväksi. 

Terhi Rannelan teos Niin kuin muutkin herrat kertoi ensimmäisestä suomalaisesta naisesta eläinlääkärinä.

 

Terhi Rannela, Niin kuin muutkin herrat

Karisto 2023

s. 216

Agnes Hildegaard Sjöberg  (1888-1964)

Eläinlääkäri

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

 

Purjevene keinahteli kapeassa lahdessa. Isopurjeen puomi kääntyili äänettömästi puolelta toiselle venee liikkeiden tahdissa. Äkillinen tuulenpuuska ravisteli etupurjetta ja vene kääntyi ankkuriköyden varassa.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin uusin William Wisting-sarjan suomennettu dekkari nimeltään Hiljainen meri uppoutui kansainvälisten rikosten tutkintaan, joita joku poliisissa selvästi peitteli. Syyskuinen meri Norjan Stavernissa oli kauneimmillaan, kun rikostutkija William Wisting löysi kalastuskaverinsa kanssa yksikseen jätetyn purjeveneen. Silminnäkijöiden mukaan, vene oli jätetty tuuliajolle. Jotain outoa veneessä oli tapahtunut, joten Wisting tilasi paikalle teknisen tutkinnan. 

Mies oli aseteltu portaille. Hän makasi kylkiasennossa, joka Wistingille oli opetettu vuosia sitten ensiapukurssilla. Miehen asento, käsi siististi posken alla, sai Wistingin hätkähtämään jo ennen kuin hän huomasi veren, jota alkoi tihkua siteenä käytetyn paidan läpi.

Stavern on pikkukaupunki, joten uusi rikostutkinta laajeni hetkessä niin suureksi, että rikostutkijoiden aika ei riittänyt millään selvitystyöhön. Lisäksi esimiehet vähättelivät rikostapahtumia, eivätkä muka nähneet yhtymäkohtia tapahtumien välillä. Mutta Wisting työkavereineen näki. Siispä he tutkivat rikoksia hiljaisuudessa ja täydellä teholla, kunnes mukaan otettiin uusi tutkinnan johtaja, ja Wisting passitettiin Espanjaan.

Parin päivän Espanjan reissu ei Wistingiä hidastanut, vaikka tutkittava kohde räjähti tuusan nuuskaksi. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ja Wisting ratkaisi rikokset, joita ylin poliisijohto oli peitellyt kaikin tavoin, mutta pahin oli vielä edessäpäin. 

Jørn Lier Horstin dekkarisarja on hurjan hyvä kaikkine juonenkäänteineen, ja Hiljainen meri on sarjan kirjoista parhaimpia. Tykkään tosi paljon kirjan poliisityön ja muun elämän yhteensovittamisen kuvauksista. Tykkään tosi paljon charmikkaasta päähenkilöstä, jolla ei ole ollut ongelmia esim. päihteiden kanssa. Tykkään varsinkin siitä, että kirjoissa syödään normaalisti. Jørn Lier Horst on itse poliisi, joten uskoisin, että rikostutkinta on aika todenperäisesti kuvattu. Ja mukana matkassa oli tietenkin, yhtä päättäväisenä kuin isänsä, toimittajatytär Line. 

Jørn Lier Horstin dekkarissa Hiljainen meri oli Norjan Stavernissa vauhtia ja vaarallisia tilanteita jälleen kerran.

Jørn Lier Horst, Hiljainen meri *****

suom. Päivi Kivelä

Otava 2023

s. 301

Når havet stilner 2006

Horst Jørn Lier: Hylkiöt 

Horst Jørn Lier: Tulikoe 

Horst Jørn Lier: Luolamies 

Horst Jørn Lier: Koodi 

Horst Jørn Lier: Avaintodistaja

Horst Jørn Lier: Pimeä laskeutuu 

Horst Jørn Lier : Kadonnut Felicia

 

 

Iida Rauma: Hävitys

 

Täydellinen uhri, siinä missä hän oli täydellinen todistaja, vaikka tosiasia oli, ettei yksikään uhri ollut täydellinen uhri, A sanoi, ja että ainoa täydellinen uhri oli kuollut.

Iida Rauman Hävitys sai vuoden 2022 Finlandia-palkinnon. Luulenpa, että mitkään palkinnot tästä teoksesta eivät tuo lohtua, sillä tarinan taustalla on oikeat tapahtumat kirjailijan lapsuudesta. Kipeät kokemukset kiusaamisesta, johon osallistui opettajaa myöten koko kouluyhteisö. Kirjan tarina ei tuo lohtua kirjailijalle, eikä lukijalle. Tarina viiltää syvältä ja tuo pahan olon. Kirjailijan kokemukset olivat Kaarinan musiikkiluokalta todella kurjia. Niitä kokemuksia Iida Rauma kirjasi päiväkirjoihinsa pienenä kiusattuna tyttönä.

"Siis mut yritettiin hukuttaa ku mä olin ykstoista".

Kirjan päähenkilö oli traumatisoitunut nuori historianopettaja A. Hän oli ollut samassa koulussa kuin Ira.  Ira tuli Kaarinaan musiikkiluokalle, ja joutui heti tullessaan muiden silmätikuksi. A oli jo ollut pitemmän aikaa silmätikkuna. Valitettavasti he joutuivat myös musiikinopettajan silmätikuiksi.

Kuole pois

A näki Iran öisellä juoksumatkallaan. A kärsi unettomuudesta, joten hän juoksi pitkiä matkoja öisin. Kirjailija kuvaa öistä Turkua ja sen eri paikkoja, taloja ja tehtaita, myös menneitä taloja ja tehtaita. Historiallinen Turku tapahtumineen hahmottuu A:n ajatuksista.

Se oli järjetöntä ja luonnollista kuin unessa, A sanoi, ja kuin unessa, äkkiä hän tunsi kaiken ajan humahtavan ylleen, kuin sateen, joka tiheni juuri peltikattoa runtelevaksi massaksi, kuin aallon, joka pyyhkäisee rantaan kuolleen valaan luut takaisin mereen.

Öisellä juoksumatkallaan A  juoksi Iran luokse. Siitä alkoi Iran kiihtyvä yksinpuhelu. A oli sitä mieltä, että hänen koulukokemuksistaan ei saisi kirjoittaa. Iralla ei ollut oikeutta julkaista häneen kohdistuvaa koulukiusaamista. Muistot vain levisivät myrskyaaltojen lailla kirjan sivuilla. Teksti on vimmaista, eikä mikään muu ole mahdollista kuin hävitys. Mutta muistot eivät häviä. Ne kiertävät kehoa ja aiheuttavat ikäviä tuntemuksia, sairaskohtauksia, uupumista, ahdistusta, masennusta.

Kerro totuus

Kun Iida Rauman Hävitys ilmestyi ja kun tiesin, että kirja kertoo koulukiusaamisesta, ajattelin, että en pysty lukemaan sitä sen vuoksi, koska poikani joutuivat kokemaan ikävää koulukiusaamista. Toinen kaksospojistani koki kiusaamista samalla tavalla kotitalousopettajan taholta. Hän oli tunnetusti poikien vihaaja, ja oli ottanut CP-vammaisen poikani silmätikukseen. Opettaja koki, että kömpelö ja jäykkä poikani oli tahallaan sellainen. Opettaja antoi pojalleni stipendin keväällä, mutta se ei lohduttanut eikä poistanut ikäviä muistoja poikani mielestä. Niiden muistojen kanssa on vaan elettävä.

Joistakin opettajista ei vain ole opettajiksi. He eivät tunnista omaa käytöstään, eivätkä sitä, että toimivat totaalisen väärin opettajina, kun kaikkia oppilaita pitää tukea, kannustaa ja vahvistaa omilla opinpoluillaan, eikä poimia joukosta silmätikkuja, joiden elämän voi survoa kengänpohjansa alle. Iida Rauman opettaja oli pahin mahdollinen kiusaaja. Mitä tuhoa hän ehti tehdäkään opettajavuosiensa aikana.

Iida Rauman Hävitys viiltää terävästi jokaisella sivullaan.

 

Iida Rauma, Hävitys *****

Siltala 2022

s. 380

Finlandia-palkinto 2022

Luca Crippa ja Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

 

Tiikeri oli loukussa.

Ensimmäinen räjähdys oli tuhonnut sen tarhan kävelyreitin, ja siitä lähtien eläin kiersi yhtä ja samaa kehää, tamppasi yhä kiihtyvällä vauhdilla polkua lumeen. Se päästi surumielisen, kumean jylinän, tuskaisen valituksen, joka kumpusi kuin syvältä maan uumenista ja sekoittui hälytyssireenien kumuun ja ulinaan. 

Luca Crippan ja Maurizio Onnisin teos Tyttö Kiovasta kertoi Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Teoksen keskiössä oli perhe, johon kuului 10-vuotias Alisa, isä, äiti ja ukki. Perhe asui Kiovassa, mutta sieltä oli lähdettävä pian pakoon yltyviä pommituksia. Matkalle lähtivät Alisa, äiti ja ukki. Lopulta pakomatkaa tekivät Alisa ja ukki. Tyttö Kiovasta on hyvin traaginen kertomus pienestä perheestä sodan jaloissa. 

Toinen raketti oli osunut merihanhien häkkiin, lintupaviljonkiin, joka oli ollut koko Euroopan ylpeys. Nyt rakennuksen seinustaa koristi rivi rypälepommeja.

Alisa ja ukki matkasivat kävellen kohti Puolaa. Matkan varrelle oli perustettu yöpaikkoja pakolaisille. Hekin olivat pakolaisia ja tarvitsivat yöpaikkoja, ruokaa ja peseytymispaikkoja. Matkan varrella he näkivät ihmisiä, joita sota ei ollut vielä koskettanut, mutta se läheni uhkaavasti ja saavutti heitä. Pommikoneet lähenivät. Joka puolella oli merkkejä sodan läsnäolosta. Pakolaisia oli joka puolelta Ukrainaa liikkumassa kohti turvaa. Myös syöpäsairaat ja muut vakavasti sairaat liikkuivat kohti turvaa, sillä Venäjä tuhosi järjestelmällisesti myös Ukrainan sairaalat.

Pommitusten varjossa oselottinaaras synnytti poikasen, ja hetkeä myöhemmin myös pikkuinen sarvikuono näki päivänvalon. Se sai nimekseen Kiova. 

Luca Crippan ja Maurizio Onnisin teos Tyttö Kiovasta on tositapahtumiin pohjautuva koskettava tarina pienen tytön vaelluksesta sodan keskellä kohti turvaa. 

 

Luca Crippa ja Maurizio Onnis, Tyttö Kiovasta

suom. Katja Kärkkäinen

Like 2023

s. 254

La bambina di Kiev 2022

Ukraina

Sotapakolaiset 

 

 

Mirkka Lappalainen: Smittenin murha - Katoamistapaus 1600-luvulla

 

Ruumiin löysivät kartanon työmiehet. He olivat aloittelemassa muuraustöitä ja tarvitsivat vettä laastin sekoittamiseen. Palaneen talon raunioiden lähellä ryteikössä oli vanha kaivo, joka oli tukittu isoilla kivillä.

Mirkka Lappalaisen historiallinen true crime-teos Smittenin murha kertoi 1600-luvulla tapahtuneesta murhasta, jossa säätyläistalon isäntä löydettiin oman talonsa kaivosta kivien alle piilotettuna. Talon palvelijat olivat sujuvasti kertoneet isännän lähteneen matkoille vuonna 1673, kunnes vuonna 1680 uuden talon rakentajat avasivat kaivon ja tekivät karmean löydön. 

Sköldvikin tapauksesta käytiin oikeutta kaksi kertaa: ensin toukokuussa 1681 järjestettiin ylimääräiset käräjät, ja myöhemmin saman vuoden elokuussa käsiteltiin uudestaan Porvoon kihlakunnan syyskäräjillä. Näistä oikeudenkäynneistä säilyneet pöytäkirjat ovat tämän tarinan tärkeimmät lähteet.

Smittenin murha eli Nils Rosenschmidtin murha tapahtui Porvoossa Sköldvikin kartanossa. Tuolla alueella sijaitsee nykyisin Porvoon öljyjalostamo. Nils Rosenschmidt oli aatelinen, mutta vähäistä aatelia ja syrjäytynyt suvustaan ja muusta yhteiskunnasta. Hän eli syrjässä suvun kartanossa, josta lankomies kävi veristä oikeudenkäyntiä syytellen mm. että Smitten ei kuulunut sukuun. 

Sukujen väliset riidat olivat tuohon aikaan yleisiä, ja niistä on jäänyt oikeudenpöytäkirjoja tähän päivään saakka.  Mirkka Lappalainen on tutkinut kirjaa varten oikeudenpöytäkirjoja, joissa Nils Rosenschmidt oli mukana. Niistä nousi esille syrjäytynyt mies, joka eli elämäänsä syrjässä, mutta sitten hänen elämäänsä kävi kiinni kirkko, lankomies, eri velkojat jne. Elämä kävi entistä yksinäisemmäksi, kun hän joutui lähettämään elämänkumppaninsa ja lapsensa turvaan. Mitä sitten tapahtui? 

Kirjan kansikuvassa on flaamilaisen taiteilijan Ferdinand van Kesselin maalaus 1600-luvulta, nimeltään Rottien tanssi. Rottien tanssi voisi suomentaa: Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. Hyvin osuva kansikuva tälle kirjalle. Voit itse päätellä, keitä nuo hiiret tai rotat olivat Smittenin murhatapauksessa.

Mirkka Lappalaisen historiallinen true crime-teos Smittenin murha sijoittui 1600-luvulle.

 

Mirkka Lappalainen, Smittenin murha - Katoamistapaus 1600-luvulta

Siltala 2022

s. 244 + Lähteet

True crime

1600-luku 

 

 

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain

 

Ikävöin isää niin että sydäntä kouristi. Menin lukkojen taakse vessaan, istuin alas ja itkin ensimmäisen kerran hänen kuolemansa jälkeen. Itkin tuntien ajan, siinä tulivat kerralla viiden vuoden kyyneleet.

Ruotsalaisen Alex Schulmanin teos Kiirehdi rakkain kertoi jälleen autofiktion keinoin Schulmanin perhesuhteiden kipeistä asioista. Niistä asioista, jotka olivat jääneet hankauksiin, niistä asioista, joista kirjailija puhui myös terapeutilleen. Kiirehdi rakkain kertoi isäsuhteesta. Unohda minut teos kertoi äitisuhteesta ja teos Polta nämä kirjeet kertoi isovanhemmista.

 

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,

nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.

Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,

mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

 

Kirjassa oli syksy ja kirjailija matkasi isää ikävöidessään perheen kesämökille, jossa ei ollut käynyt sen jälkeen, kun isä kuoli vuosia aiemmin. Kirjailija teki matkaa isää muistellen eri paikkoihin, missä hän muisteli tapahtumia, joista hän nosti esille sekä hyviä että niitä huonoja tapahtumia. 

Kirjailijan isä oli tunnettu suomenruotsalainen aatelissukuun kuulunut Allan Schulman, joka toimi Ruotsissa tv-tuottajana. Perheen elämä on vaikuttanut olevan hyvin hektistä isän työn vuoksi, ja myös lapset ovat saaneet tottua julkisuuteen lapsesta lähtien lehtien sivuilla ja tv:ssä. Julkisuus ei ole ollut pelkästään hyvä asia, vaan se toi mukanaan mm. koulukiusaamista ja tungettelevia ihmisiä. 

Kirjailijan isä oli jo yli kuudenkymmenen perustaessaan toisen perheensä, johon syntyivät pojat Niklas, Alex ja Calle. Isä jäi siis eläkkeelle poikien ollessa pieniä, mutta hän teki kuitenkin töitä siinä sivussa. Haastatteluja riitti myös siinä vaiheessa, kun isä oli jo hoitolaitoksessa. 

Pojat elivät siis isän kanssa, joka oli vanhenemassa, ja jonka kunto huononi ja joka tarvitsi apua. Yleensä asiat ovat perheissä toisinpäin ts. vanhemmat ovat lastensa tukena ja apuna, mutta Schulmanin perhekuviot poikkesivat tavallisesta perhe-elämästä joka tavalla. Mitä isäsuhteen takana oli, sen voit lukea tarkemmin tästä kirjasta.

Alex Schulman syventyi muistelemaan isäsuhdettaan teoksessa Kiirehdi rakkain.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Alex Schulman, Kiirehdi rakkain

suom. Jaana Nikula

Nemo 2023

s. 228

Skynda att älska 2009

Tove Janssonin Höstvisa/ Syyslaulu suom. Esko Elstelä. Levyllä esiintyy Erna Tauro ja Bo Andersson.

 

Alex Schulman: Unohda minut

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Alex Schulman: Eloonjääneet

Alex Schulman: Malman asema