Anna Ekberg ja Thomas Rydahl: Merenneidon kuolema

 

Rakkikoira, murhaaja, hirviö.

Pää poikki! joku pauhaa ja muut yhtyvät huutoon. - Pää poikki! Pää poikki!

Tanskalaisten kirjailijoiden Anna Ekbergin ja Thomas Rydahlin historiallisen dekkarin Merenneidon kuoleman päähenkilö Hans Christian Andersen joutui kiperään tilanteeseen, kun hän sattui olemaan viimeinen henkilö erään huoratalon työntekijän luona ja kyseinen henkilö löydettiin sittemmin tapettuna kööpenhaminalaisesta kanavasta. Vuosi oli 1834.

Hänen poskensa punehtuvat, kyyneleet valuvat silmäkulmista. Hän on orapihlajan elegantista oksasta pullistuva omena, ja hän tuntee sen koko ruumiissaan. Hän on kaunotar, jolla on mitä sorein ulkomuoto ja sulokkaimmat rinnat, jotka naisella voi olla. Hän ei kykene käsittämään onneaan, tuuriaan.

Kirjan toinen päähenkilö oli madame Krieger. Madame oli aina siellä missä tapahtui. Hänen elämällään oli vahva suunta, joka vaati ikäviä ponnisteluja, mutta madame oli valmis mihin tahansa. Madame oli kotonaan joka puolella, hän oli jopa kuninkaallisten ystävä.

Molly haukkoo henkeään ja itkee.

Itkee itsensä ja hullun kirjailijan vuoksi, joka on ryhtynyt juttelemaan avaimille. Itkee Annan ja elämän tuskallisen epäoikeudenmukaisuuden vuoksi, joka pakottaa hyvän ihmisen polvilleen ja polkee häntä mutaan, kunnes ei enää saa henkeä. Mutta kaikista eniten Molly itkee pikku-Marien vuoksi. Miten tytön käy?

Kirjan kolmas päähenkilö oli Molly, joka auttoi Hans Christian Andersenia ratkaisemaan kirjan murhamysteerin. Mollyn sisko kuoli tarinassa ja siskon pieni tyttö jäi Mollyn hoitoon. Kirjan tapahtumissa asetellaan vastakkain köyhälistö ja hyvinvoivat ihmiset, jotka käyttivät säälimättä köyhää väestöä hyväkseen, joten kirjan murhamysteerin lisäksi siitä nousee valtavasti tietoa 1830-luvun ihmisten elinolosuhteista Kööpenhaminassa. Lisäksi tarinassa kerrotaan 1830-luvun jätteidenhoidosta, sairaalasta, vankilasta ja oikeudenkäynnistä.

Anna Ekbergin ja Thomas Rydalin Merenneidon kuolema on vertaansa vailla oleva jännitysmysteeri 1830-luvun Kööpenhaminasta, jossa hirttäjäiset ja teloitukset olivat ihmisten suurinta hupia.

Anna Ekberg ja Thomas Rydahl, Merenneidon kuolema *****

suom. Katarina Luoma

Minerva 2021

s. 470

Historiallinen jännityskirja 

Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut

 

Hän makasi lattialla vatsallaan, paljain jaloin, poski mattoa vasten. Olin kuullut hänen nasaalinsa puhelimessa, mutta hän ei enää koskaan sanoisi sanaakaan. Ukkosen takaraivo oli levällään kuin vastapyydetyn kalan vatsa, ja veri värjäsi vitivalkoista, upottavan pehmeää mattoa, joka näytti kalliimmalta kuin oman kotini kalut yhteensä.

Pete Suhosen dekkari Naiset kuin muuttolinnut aloittaa uuden Postinumeromurhat-kirjasarjan. Dekkarin päähenkilönä toimi toimittaja Mikael Kokkonen, joka mennessään jututtamaan erästä hyvin menestyvää kirjailijaa, löysi tämän kuolleena. Kokkonen käytti alkuun aikaansa siihen, että tutki asunnon, joten hän löysi kirjailijan päiväkirjan ja pokkana kaivoi kuolleen taskusta avaimet myöhempää tarkastusmatkaa varten pimeän turvin, ennen kuin soitti poliisituttavalleen. Aika ketku toimittaja.

Tutkin käsikirjoitusta lumoutuneena läpi viikonlopun. Yritin havaita kaiken tarkoituksella pois jätetyn, nähdä pinnan alle, koko jäävuoren. Minun kirjani, minä ajattelin ja taisin uskoa itseäni.

Kokkonen löysi yöllisellä tutkimusretkellään kirjailijan kotoa jotakin muutakin, jota aikoi käyttää hyväkseen, omaksi hyväkseen. Kokkonen halusi nimittäin kirjailijaksi. Hän kirjoitteli romaaniaan vapaa-ajallaan, mutta teos ei pahemmin edistynyt. Nyt tuli eteen mahdollisuus päästä kuuluisaksi ja arvostetuksi kirjailijaksi helposti ja vaivattomasti.

Lauttasaaren sillan puomin nokassa istui merilokki smokissaan. Se liikautti päätään, nosti räpyläänsä ja pohti lentämistä, mutta tyytyi ampumaan läjän jalkojeni juureen.

Kokkonen lähti siis heti tilaisuuden tullen rikollisten poluille, ja oli valmis kovempiinkin otteisiin. Pikkusen harmitti tämän muuten huumorintajuisen toimittajan joutuminen lain kouriin tai kuten kirjan nimestä voi päätellä, naisen viemäksi, tai sanotaanko näin, olisi kannattanut ajatella järjen ääntä. Mutta kirjahan on fiktiota, no hätä!

Pete Suhosen kesäiseen Helsinkiin sijoittuva dekkari Naiset kuin muuttolinnut ilahdutti huumorintajuisella tekstillään. 

 

Pete Suhonen, Naiset kuin muuttolinnut

Wsoy 2021

s. 311

Dekkari

Postinumeromurhat 

Lisa Jewell: Kaikista synkimmät salaisuudet

 

He asuivat luonamme yli viisi vuotta, ja sen myötä kaikki muuttui hyvin, hyvin synkäksi. Siskoni ja minun oli pakko opetella selviytymään.

Ja sitten, kun olin kuusitoista ja siskoni neljätoista, tyttö syntyi.

Brittikirjailija Lisa Jewell ihastuttaa kerta kerran jälkeen psykologisilla jännityskirjoillaan. Kirjoissa käsitellään joka kerta perhesuhteita, joissa esiintyvät lapset ja vanhemmat. Kaikista synkimmät salaisuudet teoksen kertojina toimivat Libby, Lucy ja Henry. Henry ja Lucy olivat kokeneet kovia lapsina ja nuorina, sillä heidän kotinsa oli muuttunut synkäksi ja pelottavaksi paikaksi, paikaksi, jossa yhdenkään lapsen ei olisi ollut turvallista asua.

Vauva, joka on ilmeisesti kymmenen kuukauden ikäinen tyttö, löytyi talon toisesta kerroksesta.

Libby sai asianajajalta kirjeen täytettyään 25 vuotta. Hän oli perinyt miljoonia maksavan talon Lontoosta Thames-joen varrelta. Hän oli tiennyt olevansa adoptiolapsi, mutta hänellä ei ollut aiemmin tietoa perheestään, eikä suvustaan. Hän uppoutui tutkimaan perheen synkkää menneisyyttä, sillä tietysti salaisuudet ja mysteerit kiinnostivat häntä. Sitäpaitsi heidän perheen salaisuuksista oli kerrottu lehdistössä enemmän kuin tarpeeksi.

Kun ovi viimein viikkoa myöhemmin avattiin ja sain taas liikkua vapaasti talossa, en ollut nujerrettu. Sisälläni riehui väärinkohdellun oikeutettu raivo.

Kaikista synkimmät salaisuudet jännityskirja kertoi palapelimäisesti rakentuvan tarinan Lambin perheen synkistä salaisuuksista 25-30 vuoden takaa. Talosta löydettiin kolmen aikuisen ruumiit ja pieni tyttövauva, joka oli elossa ja hyvinvoiva. Mihin katosivat muut talossa asuneet lapset ja aikuiset? 

Jännityksen mestari Lisa Jewell on punonut jälleen uskomattoman perhetarinan, Kaikista synkimmät salaisuudet, joka yllättää ja järkyttää, mutta jota on uskomattoman kiehtovaa lukea.

 

Lisa Jewell, Kaikista synkimmät salaisuudet

suom. Karoliina Timonen

Wsoy 2021

s. 420

The Family Upstairs 2019 

Psykologinen jännityskirja

 

Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa

Lisa Jewell: Löysin sinut

Lisa Jewell: Joka askel jonka otat 

Elina Backman: Kun kuningas kuolee

 

Koski vaatii omansa. Jotain, minkä se voi vetää syvyyksiinsä. Heidän sielunsa, heidän puhtautensa, heidän vaietut salaisuutensa. Kun uhri on annettu, he tanssivat ja odottavat. He odottavat pauhun yltymistä, vahvempia pyörteitä. He odottavat usvan hiipivää viileyttä ihollaan, kauneutta, jota ei voi nähdä silmin tai kuulla korvin, vain tuntea.

Elina Backmanin dekkarisarjan avauskirja Kun kuningas kuolee kulkee menneisyydessä ja nykyisyydessä sujuvasti kuin kiihtyvä koski, joka tulee tutuksi tarinan edetessä. Alussa tapahtumat olivat hiljaisempia, kun työttömäksi joutunut nuori toimittaja Saana Havas lähti viettämään kesälomaa tätinsä luokse Hartolaan. Pian hän kiinnostui 80-luvun loppupuolella tapahtuneesta mysteeristä, jossa paikallisesta koskesta löytyi nuori tyttö. Poliisi ei ollut sulkenut juttua, joten he eivät olleet varmoja siitä, oliko tapaus itsemurha vai murha. Saana päätti tutkia tapausta tarkemmin ja ehkä kehitellä siitä laajemmankin jutun.

Älä sotkeudu asioihin, jotka eivät sinulle kuulu. Anna Helenan levätä rauhassa, lapussa lukee.

Saana innostui kovasti mysteerijutusta, joka alkoi edetä nopeasti. Hukkunut tyttö oli nimeltään Helena, ja varsinkin tytön äidiltä Saana sai paljon aineistoa, jonka perusteella juttu eteni. Pian kävi niin, että paikkakunnalle saapui helsinkiläispoliiseja erään nykyisyydessä tapahtuneen rikoksen perässä. Ja tietysti rikostarinat yhtyivät jossakin kohtaa yllättävällä tavalla, joten Saanan omasta tutkimusaineistosta oli loppujen lopuksi apua oikeassa rikostutkinnassa. Tosin kaikki paikkakuntalaiset eivät pitäneet siitä, että Saana kaiveli vanhoja asioita, asioita, jotka olisi ollut parempi pitää salaisuuksina.

Jan katsoo vedestä nostettua palanutta veneen raatoa. Tuli on tehnyt tehokasta tuhoa, he tuskin saivat mitään jälkiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun arvasin, miten olet toiminut, Jan miettii. Murhaaja oli todella päätynyt polttamaan veneen. Mitä aiot seuraavaksi? Oletko nyt valmis vai onko uhreja luvassa lisää?

Elina Backmanin dekkarisarjassa on ilmestynyt toinenkin dekkari nimeltään Kun jäljet katoavat. Toivottavasti rikoskomisario Jan Leino, joka toimi rikostutkijana avausdekkarissa, jatkaa, kuten myös Saana. Avausjaksossa heidän välilleen virisi helliä tunteita, joten pääsin jälleen nauttimaan dekkarista, jossa oli rakkautta ja rikoksia, joka mielestäni toimi hyvin tässä dekkarissa.

Viha juurtui hänen sisäänsä, eikä hän saisi sitä ikinä pois.

Kun kuningas kuolee on juonivetoinen jännityskirja, joka sai alkunsa 80-luvun lopussa Tainionjoessa, ja joka päättyi samaiseen jokeen 30 vuotta myöhemmin. 

 

Elina Backman, Kun kuningas kuolee

Otava 2020

s. 493

Dekkari

Tomas Gads: Hymytyttö

 

Nainen puristi sormillaan rajusti. Peili särkyi käsissä ja samanaikaisesti hän tunsi mielessään jonkin menevän säröille. Hän seurasi katseellaan, kuinka peukalon päähän syntyi haava ja kuinka sieltä hetken kuluttua pulpahti esiin tummanpunainen veripisara. Oli vain mentävä.

Tomas Gadsin kolmas dekkari Hymytyttö kertoo Turusta kotoisin olevan valokuvamallin kuolemasta ja sen tutkimuksista. Ryhmä Halme-dekkarisarjan aiemmin ilmestyneet dekkarit ovat nimeltään Pirulainen ja Luopiot. Kirjassa eletään  keväistä vapun aikaa ja tutkimusta johti rikoskomisario Ann-Mari Forsman, sillä Halme oli vapaalla. Mukana tutkimuksissa olivat aiemmista dekkareista tutuksi tulleet Niklas Lindholm, Magnus Mehtonen ja Sergei Petrov. Tällä kertaa lähempään tarkasteluun tuli Magnus Mehtosen yksityiselämä.

Kummallista, että töissä hän ei ollut kokenut lainkaan niin usein olevansa pätevä. Tilanne tuntui pysyvän muuttumattomana, vaikka maailma ympärillä muuttui ja tutkittavat jutut vaihtuivat. Jo pinnalla pysymisen kanssa joutui sinnittelemään. Hän oli merellä ollessaan pohtinut sitä, että ehkä häneltä vain puuttui selvä suunta. Tiimissä muilla oli suorat etenemispolut.

Magnuksen  kotielämässä oli suuria vaikeuksia, jotka vaikuttivat myös työelämään. Jommassa kummassa tai kummassakin oli tehtävä suunnanmuutoksia, kuten yllä olevasta lainauksesta voi huomata. Magnus oli psykologi, joten hänellä oli ainakin koulutuksen puolesta mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, mutta kuten jokainen on huomannut omasta elämästään, niin niitä ylimääräisiä muuttujia tulee ympäriltä, ja nekin pitää ottaa huomioon.

Vappujuhlien jälkeen löytyy uusi kuollut nuori nainen. Uhrin asettelussa oli samaa kuin aiemman uhrin asettelussa. Oliko kyseessä kopio vai sarjamurha ts. etsittiinkö kahta vai yhtä murhaajaa? Ryhmä Halmeella oli siis kiireitä työssään, mutta siitä huolimatta tuloksiakin syntyi.

Tomas Gadsin Hymytyttö jatkaa kahden aiemmin julkaistun dekkarin linjoilla ja tuo esille  poliisin erikoisryhmän vaikeudet tutkimustyössä, kun rikolliset pakoilevat ja salaavat tekojaan. Tällä kertaa rikollisia etsittiin tavallisista naapurilähiöistä.

Tomas Gads, Hymytyttö

Bazar 2021

s. 317

Dekkari

Ryhmä Halme

Tomas Gads: Pirulainen

Tomas Gads: Luopiot 

Mid-Year Book Freak Out tag 2021

 

 Puolen vuoden kirjakatsaus-haaste (Mid-Year Book Freak Out-tag) tuli vastaan Unelmien aika-blogissa. Tämä haaste oli jälleen kiva tehdä. Nappaa sinäkin haasteesta kiinni!

 

1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Olen lukenut tähän mennessä 85 kirjaa. Ruotsalaisen Karin Smirnoffin teos Lähdin veljen luo oli oikea käännöskirjahuippu, joka oli samalla kertaa vahva perhetarina ja kyläyhteisötarina. Mahtavaa draamaa kerta kaikkiaan.

 

2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Olen Elizabeth Stroutin teosten fanittaja, joten Olive Kitteridgen jatko-osa Olive, taas saa parhaan jatko-osan maininnan, vaikka olen kyllä lukenut myös mahtavan määrän huippuhyviä dekkareita ja trillereitä eri sarjoista.

 

3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?

Anneli Kannon mielenkiintoinen historiallinen teos Rottien pyhimys on vielä lukematta ja moni muu.

 

4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?

Rosa Liksomilta ilmestyy tänä vuonna teos nimeltään Väylä, jota odotan kovasti. Tykkään tosi paljon Liksomin teoksista mm. Everstinnasta ja finlandiapalkinnon saaneesta Hytti nro 6:sta, josta on tekeillä elokuva, joka on ihan pakko nähdä. Elokuva voitti Cannesissa toisen palkinnon pääsarjassa - Grand Prix. Huippua!

 

5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Han Kangin Valkoinen kirja. Olen lukenut kirjailijalta suurenmoiset teokset Vegetaristi ja Ihmisen teot. Pettymys oli suuri.

 
6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin teos Lähdin veljen luo yllätti mahtavalla huumorilla, mikä upposi minuun sulattaen lukujumit, niskajumit ja kipuilut murtuneen käden kanssa. Onneksi kirjalle on tulossa jatkoa ja tekeillä on myös tv-sarja.

7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?

Ruotsalainen Karin Smirnoff, mutta myös Richard Powers, jonka Ikipuut on uskomattoman upea teos.

 

8. Mihin fiktiiviseen henkilöön olet ihastunut?

En ole ihastunut kehenkään, mutta Keigo Higasinon dekkarisarjassa on selvinpäin tutkiva rikostutkija, mikä miellyttää kovasti. Ehkäpä Pete Suhosen uusimman dekkarisarjan toimittajasta tulee uusi ihastus...

 

9. Mikä on uusi lempihahmosi?

Pete Suhosen dekkarissa Naiset kuin muuttolinnut on ehkä uusi lempihahmoni, joka on ulkonäöltään upean raamikas ja samalla uskomattoman huumorintajuinen toimittaja. Jee!!!

 

10. Mikä kirja sai sinut itkemään?

Richard Powersin Ikipuut sai minut itkemään, sillä en olisi halunnut, että kirja loppuu. Ihana kirja.

 

11. Mikä on tämän vuoden paras kirjan pohjalta tehty elokuva?

Korona-ajan vuoksi on jäänyt elokuvat katsomatta elokuvateattereissa. Kotisohvalla niitä on tullut katsottua, mutta ne ovat olleet uusintoja. Harry Potterit ovat mahtavia myös elokuvina.

 

12. Mikä on tämän vuoden lempipostauksesi?

Lempipostaukseni on Anja Kaurasen Sonja O kävi täällä, jonka tein tammikuiseen klassikkohaasteeseen. Kauranen/Snellman on todella taitava. Kirja oli hänen esikoisteoksensa. Onneksi tänä vuonna ilmestyy uusi teos. 

 

13. Mikä on kaunein kirja, minkä olet ostanut tänä vuonna?

Richard Powersin Ikipuut. Vaikka olen ns. kirjanostolakossa, olen silti ostanut monta kirjaa. Tykkään yleensä lainata kirjat kirjastosta, mutta tähänkin kirjaan oli runsaasti varaajia. 

14. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä?  

 Kirjaston varauslistallani on 62 teosta. Olisi kiva lukea ne kaikki, mutta jos tulee dekkariähky tai jokin muu kirjoihin liittyvä diagnostinen sairaus, voi olla, että vaihdan opukset vallattomasti vallan toisiin tarinoihin.

 

Mid-Year Book Freak Out-tag 2019

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Jenny hymyili itsekseen kirjeen tylyä sävyä. Oli parasta valmistautua tapaamiseen hyvin. Hän uskoi kuitenkin selviävänsä yhdestä tehtaanjohtajasta, olihan hän ajanut työväen asioita ennenkin ja ollut pahemmissakin paikoissa.

Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa aloittaa uuden historiallisten kirjojen Puuvillatehdas-sarjan. Puuvillatehtaan varjoissa sijoittui 1800-luvun loppupuolen Turkuun. Kirja perustuu osittain faktatietoihin, mutta kirjailija on käyttänyt vapauksia vuosiluvuissa, paikoissa, tapahtumissa jne. Joillakin kirjan henkilöhahmoilla on historialliset esikuvansa, joista löytyy jonkin verran tietoa kirjan loppupuolelta. 

Kirjan päähenkilö on Jenny Malmström, joka on rovastin tyttärenä saanut koulutusta ja toimiikin tarinassa opettajana isänsä kuoleman jälkeen. Jenny oli leski ja sen vuoksi hän sai elää itsenäisen naisen elämää, josta hän ei ollut ihan helposti luopumassa kenenkään kaksilahkeisen vuoksi. Ottajia kyllä olisi ollut. Jenny piti päänsä ja itsenäisyytensä, vaikka hän otti vapaaehtoisesti huollettavakseen kolme alaikäistä lasta, mikä tuohon aikaan oli ennen kuulumatonta ja aiheutti ikäviä juoruja ja mustamaalaamista.

Jenny oli lähdössä markkinoille lasten kanssa. Heidän oli tarkoitus ostaa pojille sarkaa housuja varten ja Martalle hamekangasta. Markkinoilta sai yleensä paljon huokeammalla kuin putiikista, jos osasi tinkiä.

Jennyn elämä vaikeutui kovasti, kun hän otti huollettavakseen kolme orpoa lasta, mutta lasten seura toi hänen yksinäiseen elämäänsä paljon sisältöä. Suurin vaikeus tuli taloudellisesta tilanteesta ja siitä, että kaupungin seurapiirit eivät hyväksyneet yksinhuoltajaksi alkaneen Jennyn seuraa sen jälkeen, kun hän otti köyhälistöön kuuluvat lapset huollettavakseen. 

Kirjan suurin ja paras anti on selvästi yhteiskunnallisten teemojen esilletuonti. Naisten asema ja koulutus sekä työnteko tehtaissa nousee tarinasta mielenkiintoisesti esille, ja toivon sitä tietysti jatkossakin. Kirjassa käytetään puhekieltä, jonka olisin toivonut olevan kirjakieltä, sillä Turussa ei sanota mm. meirän tai yhreksän, eikä siis laiteta r-kirjainta sanoihin, niin kuin pohjanmaalla. Lisäksi minua häiritsi jotkut sanat, joihin voisi olla sanasto kirjan lopussa kertomassa, mitä ne tarkoittavat. Turkulainen miehenikään ei ollut kuullut, että kinkusta käytettäisiin nimitystä sinkku.

Ann-Christin Antellin historiallinen teos Puuvillatehtaan varjossa oli mukavan kepeä ja romantiikalla höystetty tarina 1800-luvun loppupuolen Turusta. Jatkoa seuraa kaikille meille kiinnostuneille, sillä kirja aloittaa Puuvillatehdas-sarjan.

Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan varjossa 

Gummerus 2021

s. 328

Historiallista romantiikkaa