Anne Muhonen: Särkyneen sydämen korjaussarja

 

Anne Muhosen Särkyneen sydämen korjaussarja on sarjakuvateos ilman sanoja. Teos meni itselleni suoraan sydämeen ja tunteisiin. Kirja kertoo erosta ja siitä, miten siitä voi selvitä.

 

Kirja alkoi tästä aukeamasta. Mies oli lähdössä pois, halusi eron ja heitti sydämensä vaimolleen lattialle ja se särkyi palasiksi.

Rakkaus ja se miten se korjataan nousi hyvin esille kirjan kuvituksesta. Kannattaako särkynyttä suhdetta korjata? Erosurun kokeminen nosti itselleni mieleen menneitä muistoja. Kyyneleet vain valuivat katsellessani teoksen kuvia. Teoksen kuvat voivat avata syviä tunnelukkoja, joita ei enää tiedostakaan. Itkeminen ja tunteiden kokeminen ovat hyviä keinoja poistaa tunnelukkoja. Hyväksytään se, mitä on tapahtunut, ja että ero on tapahtunut.

 

Anne Muhonen, Särkyneen sydämen korjaussarja *****

Kuvitus Anne Muhonen *****

Hertta 2025

s. 28

Sarjakuvateos 

Anne Muhonen: Älä unohda minua

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

 

Lähettäjä Michelle Norris oli ilmoittanut ulkomaisen puhelinnumeron. Hän kirjoitti olevansa huolestunut ystävättärestään, johon hän ei ollut saanut yhteyttä marraskuun viimeisen päivän jälkeen. Siihen asti he olivat viestitelleet netissä monta kertaa päivässä, mutta yhtäkkiä viestit olivat loppuneet ilman mitään ennakkovaroitusta.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Lumen peittämä jatkoi huippusuosittua William Wisting-sarjaa hyvin mallikkaalla tavalla kahdessa eri maassa. Michelle Norrisin etsimä ystävätär oli norjalainen, mutta asui osan vuodesta Espanjassa ja osan Norjassa.

Keltaisessa pipossa oli taite alhaalla ja siinä pieni musta tuotemerkki. Billabong. Muovin läpi erottui vaaleaa hiusta. 

Lopulta ystävätär löytyi Norjasta lumen peittämänä. Mutta mistä kaikki alkoikaan? Kävi ilmi, että ystävätär oli tutkinut vuosia aiemmin kuolleen naisen tapausta. Michelle piti netissä keskustelupalstaa, joka tutki kyseistä rikosta. Ystävätär oli mukana tutkinnoissa. Hän oli päässyt selvästi tekijän jäljille. Mutta keltainen pipo ei kuulunut hänelle.

Sarjamurhaajateorian oli esittänyt ensimmäisenä käyttäjä nimeltä ApofeniX.

Tekijä oli kiero ja ovela. Hän oli saanut vuosikausia tehdä kammottavia tekojaan nuorille naisille. Hän ei aikonut jäädä kiinni. Wisting sai kylmää kyytiä jäisessä vedessä yrittäessään saada tekijän kiinni. Mihin lie meni lopulta.

Larvikin poliisin rikoskomisario William Wisting on rehellisen oloinen poliisi ja jo isoisä. Tällä kertaa hänestä oli kiinnostunut eräs viehättävä nainen, ja romantiikkaa oli selvästi ilmassa. Wistingillä oli kovastikin kiinnostusta kyseiseen naiseen, mutta voi niitä ongelmia, mitä eräs toinen henkilö aiheutti.

Wistingin isä aiheutti myös huolta ja Wisting joutui keskeyttämään Espanjan matkansa, kun isä joutui sairaalaan. Joulu lähestyi ja Wisting oli jo hankkinut joululahjat läheisilleen. Myös Wisting alkoi lumen kasaantuessa lämmetä netin tuomiin mahdollisuuksiin etsiä tietoa.

Jørn Lier Horstin Lumen peittämä dekkarissa etsittiin rikollista teknologian avulla. 

 

Jørn Lier Horst, Lumen peittämä *****

Suom. Päivi Kivelä *****

Otava 2025

s. 409

Grenseløs 2021 

Dekkari

William Wisting-sarja

Joulukuu

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt

Jørn Lier Horst: Tulikoe

Jørn Lier Horst: Luolamies

Jørn Lier Horst: Koodi

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Jørn Lier Horst: Yömies

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä 

  

 

 

Yrsa Sigurdardóttir: Muistan sinut

 

Matkalla oli tuskin muuta nähtävää kuin vaahtopäinen meri. Siitä huolimatta Trausti oli mennyt lautan kannelle, ei tuijottaakseen kuohuvia aaltoja vaan virkistäytymään merenkäynnissä.

Islantilaisen Yrsa Sigurdardóttirin Muistan sinut on Musta jää-dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Näen sinut. Kirjat eivät liity toisiinsa tiukasti, niissä tutkitaan rikoksia ja tapahtumapaikkana on Islanti.

Ryhmä entisiä opiskelijoina ystävystyneitä henkilöitä matkasi Vestmanna-saarille erään kaverinsa hautajaisiin. Yhteydenpito oli vähentynyt opiskeluajan jälkeen. Siispä porukka oli jo alunperinkin vierastunut toinen toisistaan. Asuminen samassa mökissä autiolla merenrannalla loi klaustrofobisen ilmapiiriin sen lisäksi, että ikävät salaisuudet mustasivat ja pilasivat jälleennäkemistä. Sitten rannalta löytyi kaksi henkilöä kuolleena.

"Häivytään täältä. Pois. Niin pian kuin mahdollista. Tältä helvetin saarelta." 

Yrsa Sigurdardóttirin jännityksen tehostamiskeino on kirjoittaa tapahtumia eri aikatasoissa. Tällä kertaa hän kertoi yhdeksästä eri viikonpäivästä, mutta vaihdellen niiden järjestystä. Mitä ihmettä tapahtuikaan Vestmanna-saarilla, siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Kertojina toimivat kaveriporukkaan kuulunut Trausti ja Idunn, joka oli Islannin ainoa oikeuslääkäri. Idunn ei olisi halunnut matkata Vestmanna-saarille, sillä hän oli kotoisin sieltä. Hän ei halunnut tavata isäänsä. Eräs sukulainen tuli heti tapaamaan häntä ja sekoitti hiukan tutkimuksiakin. Oliko  se hyvä vai huono asia?

Yrsa Sigurdardóttirin psykologinen jännityskirja pureutui ystävyyteen ja ratkoi outoja rikoksia.

 

Yrsa Sigurdardóttir, Muistan sinut ***** 

Suom. Marjakaisa Matthíasson

Otava 2025

s. 348

Alkuteos: Gættu þinna handa 2022

Psykologinen jännityskirja

Musta jää-dekkarisarjan 2. osa

Islanti

Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut

Kate Thompson: Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

 

28.6.1940

Kesäkuun lopulla Jerseyllä eletään vuoden suloisimpia, auvoisia päiviä. Taivas on pilvettömän sininen ja keskikesän aurinko luo Havre des Pas´n ylle lämpimän siirappisen hehkun. 

Englantilantilaiskirjailija Kate Thompson kirjoittaa toisen maailmansodan ympärille sijoittuvia historiallisia romaaneja. Kiellettyjen kirjojen lukupiiri alkoi kesäisestä päivästä, jolloin toinen päähenkilöistä, Grace, oli uimassa. Saksalaiset lensivät ylitse ja pommittivat saarta. Pian saari oli miehitetty. 

Yhteistyö saksalaisten kanssa oli ongelmallista ja kesti viisi vuotta. Grace oli  kirjastonjohtaja, ja järjesti saaren asukkaille kirjoja ja piti lukupiiriä. Hän oli hyvin pidetty henkilö saarella, joten hän pystyi pitkään salailemaan toimiaan saksalaisia vastaan. Salaisista ja kielletyistä puuhista voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Ääni kuuluu, ennen kuin mitään näkyy. Mukulakivillä täydellisesti tahdissa astuvien sotilassaappaiden jyske, joka kaikuu pitkin Saint Helierin kapeita kujia. Pakokauhu saa Beasta hyisen otteen.

Kirjan toinen päähenkilö oli Gracen ystävä Bea, joka oli töissä postikonttorilla postin jakelijana. Bea seurusteli Gracen veljen kanssa. Yhdessä he suunnittelivat karkaavansa saarelta. Mutta oliko se mahdollista?

Bean työ mahdollisti myös toimimisen saksalaisia vastaan. Siitäkin voit lukea kirjasta. Hurjapäisiä naisia, mutta sellaisia tarvittiin sodan aikana piilottamaan länsiliittouman lentäjiä, jotka putosivat Jerseylle. Kaikenlaista jäynää oli tiedossa, kun varsinkin räväkkäluonteinen Bea oli asialla. Mutta hänellä oli salaisuus, jota hän piilotteli niin kauan kuin pystyi.

Kielletty kirja

Charles Dickens: Oliver Twist. Kiellettiin Natsi-Saksassa juutalaisten henkilöhahmojensa takia.

Kirjan kappaleiden alussa oli maininta Natsi-Saksan kieltämistä kirjoista, ja syy miksi kyseinen kirja oli kielletty. Oliver Twistin lisäksi mm. Steinbeckin Vihan hedelmät, Freudin kaikki kirjat, Helen Kellerin teos Kuinka minusta tuli sosialisti, Jack Londonin Erämaan kutsu, Vicki Baumin teokset, Ernest Hemingwayn teokset, Thomas Mannin teokset, Felix Salten Bambi, Franz Kafkan teokset, Grimmin sadut jne. olivat kiellettyjen listoilla. Natsithan tulivat tunnetuiksi valtavista kirjarovioistaan.

Kate Thompsonin Kiellettyjen kirjojen lukupiiri koskettaa aihepiiriensä vuoksi. Kielletyt kirjat ja natsien miehitys oli kohtalokasta lukijoille, kun yhtäkkiä lukemista piti rajoittaa ja piilotella. Monilla oli kotona kirjoja, joista tuli kiellettyjä ja niitä piti salailla. Kirjastojen piti poistaa kirjahyllyistä ja varastoista kielletyt kirjat.

Tietysti Kate Thompsonin kirjasta löytyy myös niitä raadollisempiakin kuvauksia natsien puuhista. Noita ikävyyksiä ja traumaattisia kokemuksia ei voi lakaista maton alle.  Kirja kertoi myös syvästä ystävyydestä Gracen ja Bean välillä. Kirja oli tunteita tulvillaan.

Kate Thompsonin Kiellettyjen kirjojen lukupiiri kertoi Jerseyn miehityksen ajoista toisen maailmansodan aikana, mutta se kertoi myös ystävyyden lujista siteistä. 

 

Kate Thompson, Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

Suom. Tuulia Tipa

Bazar 2025

s. 451

The Wartime Book Club 2024

Toinen maailmansota

Jersey

Kirjasensuuri 

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen

 

Väsytti ja puristin silmät kiinni kuumien kyynelten valuessa poskilleni. Olin havahtunut aivan vieraaseen todellisuuteen, vieraaseen vartaloon, joka ei enää edes totellut.

Arja Ahtaanluoma kirjoittaa kirjassaan Puolinainen, miten hänen elämäänsä tuli painajainen sepsiksen, eli verenmyrkytyksen muodossa. Herättyään heinäkuussa vuonna 2017 viikkojen päästä teholla, Arjalle kerrottiin, että häneltä oli poistettu kaikki raajat, jotta saatiin bakteeritulehdus pysäytettyä. Puolinainen on tositarina siitä, miten Arja Ahtaanluomasta tuli neliraajavammainen, ja miten toipuminen edistyi.

Ilmoitin Joonakselle ja kaikille muillekin, jotka vain suinkin jaksoivat kuunnella, että pyörätuoliin minä en aikonut jäädä, autolla aikoisin ajaa ja töihinkin palaisin.

Siinäpä se oli kaikki lyhykäisyydessään, mitä tämä päättäväinen naishenkilö aikoi tehdä jo teholla heräämisen ensivaiheissa. Tosin ensin oli edessä pitkä kuntoutus ja leikkauksia ja niitä ikäviä takapakkeja. Muiden ihmisten suhtautuminen ei aina natsannut Arjan omiin tavoitteisiin. Onneksi kotoa ja lähipiiristä tuli runsaasti tukea. Tukea hän joutui hakemaan myös ammattilaisilta. Arjan mieli kulki kuin Linnanmäen vuoristorata ylös ja alas, mikä oli hyvin ymmärrettävää, kun oli kokenut hirvittävän trauman. Ei ihme, että kirosanat lentelivät.

Kyllä voikin ihminen olla  pienestä kiitollinen ja onnellinen. Projekti "Potilas Pytylle" vei kuitenkin niin kauan, ettei tosi kovaa hätää voinut jäädä osoittamaan, vaan jo ensimmäisestä merkistä oli pakko alkaa toimia.

Tavoitteet omaehtoiselle liikkumiselle lähtivät toteutumaan nopeasti jo kuntoutusosastolla. Vielä nopeammin tavoitteet etenivät, kun Arja pääsi kotiin. Kotona oli kuitenkin tehtävä joko massiiviset remontit tai heidän piti muuttaa yksitasoiseen asuntoon. Mieli vastusti muuttoa, mutta rempparahaakaan perheellä ei ollut. Lisäksi viranomaispäätökset tapahtuivat aivan liian hitaasti.

Kukaan, en edes minä itse, ei voisi suoralta kädeltä sanoa minulle, etten pystyisi, kykenisi ja osaisi. Ei kukaan. 

Arja Ahtaanluoma koki hirveän trauman herätessään neliraajavammaisena teholta. Hän on sinnikkäästi kuntouttanut itseään, taistellut hyvistä proteeseista ja pyörätuoleista, hakenut oikeutta hallinto-oikeudesta, todettu väärin hoidetuksi hakiessaan kipuihinsa hoitoa päivystyksestä. Voin vain ihmetellä ja ihailla hänen sisukkuuttaan  toimia oman elämänsä ja vammaisuuden puolestapuhujana.

Olen seurannut Arja Ahtaanluoman videoita Facessa. Katsoin myös hänestä tehdyn dokumentin, jossa seurattiin Suomen ensimmäistä raajansiirtoleikkausta. Toivottavasti Arja ehtii kirjoittamaan myös käsisiirrosta, sillä hänellä on taito kirjoittaa ja hän on innokas kirjojen lukija. Siispä olin iloisesti yllättynyt, kun löysin kirjastosta tämän Arja Ahtaanluoman teoksen Puolinainen. Suosittelen lämpimästi Puolinainen kirjaa terveyden- ja sosiaalialan työntekijöille ja opiskelijoille. Kirja tsemppaa aivan varmasti kaikkia lukijoita. Tosin niiltä kyyneleitä tulee aivan varmasti kirjan lukijoillekin.

 

Arja Ahtaanluoma, Puolinainen 💖💖💖💖💖 

Johnny Kniga 2020

s. 353 + Muistoja

Tositarina

Vammainen

 

ps. Arja Ahtaanluoma on omistanut kirjan sisarelleen, joka sai hänet aloittamaan. 

Sekä terveydenhuollon henkilöstölle ympäri maan - kannustukseksi, opiksi ja ojennukseksi. 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus

 

"Kyseessä ei ole poliisiasia, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Charlotte häipyy kodistani. Tahdon, että löydätte hänet ja tuotte takaisin, ennen kuin sana leviää..."

Englantilaisen Jacqueline Winspearin dekkari Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus on jo toinen osa psykologi ja yksityisetsivä Maisie Dobbsista kertovassa sarjassa. Lontoossa oli kevät, ja elettiin 1930-lukua. Maisie sai  eräältä rikkaalta liikemieheltä tehtäväksi etsiä hänen yli 30-vuotias tyttärensä. Tytär Charlotte oli ainoa perijä, ja elänyt yltäkylläistä elämää. Isä oli pitänyt hänet tiukasti kotonaan, mutta siitä huolimatta tytär oli karannut aiemminkin.

Maisie huomasi nopeasti, että Charlotten ystävätär oli murhattu. Oliko Charlottekin vaarassa?

"Teidän on nyt toimittava tarkkaan ohjeideni mukaan. Soittakaa Scotland Yardille. Pyytäkää saada puhua rikoskomisario Strattonin kanssa, ei kenenkään muun. Sanokaa, että soitatte neiti Maisie Dobbsin pyynnöstä ja että komisarion on tultava viipymättä tähän osoitteeseen."

Tutkiessaan tapauksen yksityiskohtia, Maisie kohtasi seuraavan ruumiin. Hän sai kuulla Strattonilta aiemman murhan yksityiskohdista, joten koko tapaus alkoi kehittyä hänen mielessään. Oman isän sairastuminen ja alaisena toimivan Billy Bealen  ongelmat toivat kuitenkin ylimääräistä haastetta työpäiviin. Lisäksi ilmassa oli selviä merkkejä kosiomenoista.

Tälläkin tapauksella oli sidoksensa ensimmäiseen maailmansotaan. Tuolloin yläluokkaiset naiset olivat järjestäneet toimintaa, jolla saatiin pestattua uusia sotilaita. Kaikki toiminta ei ollut hyväksyttyä, ja aiheutti häpeää, riitelyä ja välien rikkoutumisia.

Maisie Dobbsin tutkimukset laajenivat, mutta Scotland Yardissa ei oltu enää kiinnostuneita hänen  tiedoistaan sen jälkeen, kun he pidättivät erään miehen. He olivat nimittäin varmoja, että oikea syyllinen oli vangittu. Maisie oli eri mieltä, ja sai lopulta oikean syyllisen tunnustamaan tekonsa, tosin sitä ennen Maisie oli itsekin hengenvaarassa.

Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus vei mukanaan historiallisen Lontoon salattuihin arvoituksiin. Historiaa, rikoksia ja nokkela päähenkilö ratkomassa arvoituksia.

 

Jacqueline Winspear, Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus

Suom. Tuulia Tipa

Tammi 2025

s. 376

Birds of a Feather 2004

Dekkari

1930-luku

Lontoo 

Cosy crime

Maisie Dobbs-sarjan 2. osa 

 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu 

 

Riitta Heimonen: Äkkiä on ilta

 

Jalkoja ja selkää särkee. Hän ei jaksa muuta kuin kellahtaa alkovin vuoteeseen, kaivautua peitteiden alle ja toivoa, että uni tulisi pian.

Olisi pitänyt soittaa äidille takaisin. 

Riitta Heinosen esikoisteos Äkkiä on ilta kertoi kuusikymppisen Helkan vanhempien viimeisestä yhteisestä vuodesta. Vanhempien rapistuvat kehot ja mielet vaivoineen nostivat mieleeni vanhenevat läheiset. Minusta tämä kirja oli mahtava purskahdus iloineen ja suruineen siitä, mitä läheiset joutuvat kokemaan, kun hoitavat vanhempiaan. Ja mitä vanhemmat itse joutuivat kokemaan.

Helka lähestyi itsekin eläkeikää ja vaivojakin oli jo. Ainoana lapsena ja sairaanhoitajana hän oli joutunut vanhempiensa viimeisten vuosien ongelmien purkajaksi. Varsinkin äidin muistisairaus vaati valtavasti voimavaroja, ja hoitopaikan hankkiminen äidille oli vaikeuksien takana.

- Milloin äiti on käynyt viimeksi peseytymässä?

- Ei se halua suihkuun. En minä väkisin vie.

Helka vaikenee. Vanhemmat eivät enää tiedä, miten asioihin tartutaan, miten ryhdytään. Hoidetaan, pestään ja putsataan. Pidetään huolta. Vessan kaapissa on kaksi vanhaa hammasharjaa, joita Helka käyttäisi korkeintaan vessanpöntön sisäreunojen puhdistamiseen. 

Vanhempien mielestä kaikki piti olla ja tehdä niin kuin aina oli ollut ja tehty. Äidin muistisairaus teki hänestä hankalan ja agressiivisen. Lopulta hoitopaikan löydyttyä, hoitajat soittelivat jatkuvasti äidin agressioista. Isä taas oli sitä mieltä, että äitiä ei saisi lääkitä rauhalliseksi. Kirja valotti vanhusten elämää  monelta kantilta.

Jääkaapissa ei ole mitään, häthätää aamupalatarpeet. Yhdessä kupissa on epämääräinen, hyytynyt vanha kastike, joka osaisi kävellä omin avuin ulos. Toisessa nahistuneita kaalinlehtiä. Helka heittää ne pois. 

Helkan jaksaminen oli lujilla, kun hän teki vuorotöitä eri paikkakunnalla, ja yritti olla vanhempiensa tukena ja tehdä heille kaikkea mahdollista, kun oli käymässä. Onneksi Helka otti omaa aikaa ja nautti lomastaan. Aina ei  tarvitse olla saatavilla. 

Riitta Heimosen teos Äkkiä on ilta nosti esille vanhuuden viimeiset elinvuodet lämmöllä ja lempeydellä, mutta ongelmia unohtamatta.

 

Riitta Heimonen, Äkkiä on ilta *****

Wsoy 2025

s. 215

Esikoisteos

Kirjan kansikuvassa on Gustav Klintin Death and Life

Vanhuus

Muistisairaus 

 

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta 2500. postaus

 

Aamulla suusta nousee pakkashuuru. Vartija tuo veden ja leivän mutta jää ovelle seisomaan ja kääntää katseensa meistä ikkunaan, jonka karmeihin on kertynyt jäätä.

Norjalaisen Ingeborg Arvolan historiallinen teos Villien tuulten ranta jatkoi Ruijan rannalla-kirjasarjaa 1860-luvulla. Edellisessä teoksessa päähenkilö Priita-Kaisa Seipäjärvi tuomittiin vankilaan suhteestaan Mikkel eli Mikko Askaan. Aska oli naimisissa. Priita-Kaisalla oli kaksi aviotonta lasta edellisistä suhteistaan, ja nyt hän odotti kolmatta. Mikko oli luvannut rakentaa heille hirsipirtin Ruijaan. Kirjan koukuttavista käänteistä voit lukea miten mökin rakentamiselle kävi.

Mikon kulmakarvat välkkyvät tulen loimussa. Valo heijastuu jäähileistä. Hänen hahmonsa natisee, kun hän katsoo ympärilleen. Ääni tulee vaatteista, jotka ovat jäisen lumen kangistamat.

Myös Mikko sai vankeustuomion suhteestaan Priitta-Kaisaan. 1800-luku oli suvaitsematon ja tuomiot ikäviä. Sekä papit että esivalta langettivat tuomioita salavuoteista. Tuomio oli vettä ja leipää molemmille. Hyvä kun selvisivät tuomioistaan. Mikko menetti myös talonsa ja maansa. Nyt he olivat yhtä köyhiä Priita-Kaisan kanssa. Molemmat olivat kuitenkin ahkeria työntekijöitä, ja Jäämeren rannalla oli kalaa, jota pyydystää ja syödä. Mikon vaimo Kreeta-Liisa halusi kuitenkin miehensä takaisin ja panetteli kaikille Priita-Kaisaa. Hulluudessaan hän teki kauhean teon.

Pian lakeudet ympäröivät meitä valkoisina, keinahtelevina aaltoina. Me muodostamme liikkuvan langan, poika, mies, kaksi poroa rekikuormineen ja nainen, jatkamme matkaa sen vähäisen päivänvalon läpi, mitä on. Kun pimeä tulee, häviämme näkyvistä.

Kirjan lopussa Priitta-Kaisa ja Mikko olivat perheineen  pakomatkalla. Trilogian kolmannessa kirjassa selviää, miten pakomatka jatkui, ja joutuivatko he lopulta pakkotyöhön useaksi vuodeksi. Miten pienille lapsille kävisi, ja entäs Aleksille, joka ehti jo käydä rippikoulun.

Pakomatka tapahtui kylmimpään aikaan talvella. He olivat tottuneet kylmyyteen, mutta heillä ei ollut paikkaa minne asettua nukkumaan. Priitta-Kaisa oli näkijä ja parantaja, hän oli saanut parantajan lahjansa ukiltaan. Niistä oli varmasti apua matkalla sinne, minne kukaan muu ei menisi. 

Ingeborg Arvolan Villien tuulten ranta jatkoi vaikuttavasti historiallista kertomusta kveenien eli suomensukuisten ihmisten, norjalaisten ja saamelaisten elämästä Pohjois-Norjassa ja Jäämeren rannalla.  Kirja pohjautuu Arvolan oman suomalaisen esiäidin, upean, kauniin ja lahjakkaan parantajan ja näkijän Priitta-Kaisa Seipäjärven elämään. Mystiikkaa ja menneisyyttä luonnon  ehdoilla. Suosittelen.

 

Ingeborg Arvola, Villien tuulten ranta 💚💚💚💚💚

Suom. Aki Räsänen 💚💚💚💚💚

Gummerus 2025

s. 433+ Jälkisanat, henkilögalleria ja liitteet

Vestersand 2024

Ruijan rannalla-sarjan 2. osa

1862-1865

Kveenit

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu 

 

 

Carin Hjulström: Yksi ruumis liikaa

 

Illalla Olle palasi kotiin Håtunaan kelju tunne mahanpohjassa. Iltavapaa ei tuntunut hyvältä, kun metsässä oli nainen kateissa ja mahdollisesti susi ja suuri kulkukoira. Hän päätti, että huomenna otettaisiin käyttöön kaikki mahdolliset resurssit.

Ruotsalaisen Carin Hjulströmin Yksi ruumis liikaa on jo Taimitarhamurhat-sarjan kolmas dekkari. Olle oli tehnyt paikallispoliisin töitä yksin, mutta tällä kertaa hän sai uuden homevapaan poliisikonttiaseman ja työkaverikseen nuoren Ritan. Heidän työskentelystään oli ilo lukea, vaikka he ratkoivat yhden murhatapauksen ja siinä samalla pääsivät selville tosi isosta kansainvälisestä rikoksesta, joka oli päässyt leviämään heidän idyllisen maalaiskylänsä alueelle. 

Hyvät hoksottimet poliiseilla, tosin Olle ei oikein tiennyt, että ottiko Siri häntä tosissaan, sillä Olle oli rakastunut Siriin, sarjan toiseen päähenkilöön.

"Vihdoinkin olet täällä, ja kauniina kuin mikä! Tervetuloa kotiini", Olle sanoi ja syleili häntä.

Ollella oli töitä riittämiin, joten illallinen Sirin kanssa meinasi vallan jäädä kokematta. Onneksi yhteiselle ajalle tuli sopiva rakonen. Sen jälkeen kaikki menikin sekaisin, sillä ex-puolisot aktivoituivat ottamaan lähemmin kontaktia sekä Olleen että Siriin. Sirihän oli kuuluisa näyttelijä, joka oli paennut petturimiestään veljenpoikansa taimitarhalle.

Anton ei ollut koskaan ollut ihmistyyppiä, joka lähtee vapaaehtoisesti kuntosalille tai juoksulenkille. Nyttemmin päiväohjelmaan kuului monta tuntia ratsastusta, ja tiivis treenitahti oli imenyt hänestä mehut.

Sarjan kolmas päähenkilö oli Anton, Sirin veljenpoika. Antonin nuoruus oli kulunut rötösporukoissa, ja nytkin pari kaveria piti yhteyttä aika ikävästi. Anton oli kuitenkin saanut tukea Siriltä, tädiltään, ja yhdessä he olivat saaneet taimitarhan kukoistamaan. Ratsastusinnostus oli saanut kimmokkeen eräästä hevosesta ja halusta yllättää sekä Siri, että eräs ihastuksen kohde. 

Carin Hjulströmin Yksi ruumis liikaa dekkarissa Säbyholmin maalaiskylän ympärillä  pyöri porukkaa, joilla oli pahat mielessä.

 

Carin Hjulström, Yksi ruumis liikaa

Suom. Nina Mäki-Kihniä

Tammi 2025

s. 535

Ett lik för mycket 2022 

Cosy crime-dekkari

Taimitarhamurhat-sarjan 3. osa

 

Carin Hjulström: Pikku murha vain

Carin Hjulström: Vain pisara verta 

Carin Hjulström: Yksi ruumis liikaa  

 

Cecelia Ahern: Tuhansin eri tavoin

 

Ruusut ovat kukkapenkistäni

Aluksi sitä esiintyy vain niillä ihmisillä, joiden kanssa asun, ja joka aamu mietin, mitkä värit minulla on vastassa.

Irlantilaisen Cecelia Ahernin teos Tuhansin eri tavoin kertoi Alicesta, joka näki ihmisten ympärillä värillistä hehkua. Värit muuttuivat varsinkin tunteiden mukaan. Ensimmäisenä 8-vuotias Alice näki äitinsä värillisenä. Äiti oli maanis-depressiivinen, joten ilman lääkitystä hän ei huolehtinut lapsistaan eikä mistään muustakaan. Alice sai tuntea äidin vihan ja raivon, koska oli erityinen. Äiti hommasi nuoren tyttärensä erityislasten sisäoppilaitokseen kuudeksi vuodeksi.

Millainen minusta oli tullut, kun kykenin tunnistamaan kaikkien muiden kivun paitsi hänen?

Ollessaan 18v. Alicen äiti sairastui ja joutui pyörätuolipotilaaksi. Muita hoitajia ei ollut kotona kuin Alice.  Onneksi Alice huolehti äitinsä lääkkeistä ja sai äidin mielenterveysoireet tasaantumaan.

Olen huolenpitäjä.

Huolehtija.

Huolellinen, huolimaton, huolihirviö.

Omaishoitajatyöt olivat raskaita, ja ne rasittivat Alicea kovasti. Onneksi Alice löysi puutarhat, joissa vierailla äidin kanssa. Puutarhatöistä tuli lopulta hänelle ammatti, mutta ennen sitä hän ehti kokeilla myös muita töitä Lontoossa, jonne hän lopulta muutti. 

Etsin hänen värejään kaikkialta hänen vartalostaan, mutta mitään ei näy. Piilossa ei ole kiepuntaa tai usvaa, ei kierimistä, ilotulitusta, kipinöitä tai poksahduksia, ei hitaita uneliaita spiraaleja. Ei kerta kaikkiaan mitään.

Alice löysi lopulta Lontoosta ihmisen, jonka seurassa hän viihtyi ja johon hän rakastui.  Alicelle ihon koskettaminen oli kauhua, eikä hän antanut ihmisten koskettaa itseään. Andyn kanssa oli erilaista, mutta hyväksyisikö Andy sen, että hän näki ihmisten tunteet väreinä?

Cecelia Ahernin ensimmäinen teos P.S. Rakastan sinua julkaistiin vuonna 2005 ja kirja nousi suursuosioon ja siitä tehtiin myös koskettava elokuva. Luin kirjan ennen blogiaikaa. Sen jälkeen Ahernin kirjoja on ilmestynyt lähes parikymmentä plus novellikirjat päälle. 

Cecelia Ahernin Tuhansin eri tavoin teos antoi äänen erityiselle henkilölle, Alicelle, joka kärsi synestesiasta.  Synestesia aiheutti hänelle oireita, joista hän olisi mielellään luopunut kokonaan. Aikuistuttuaan hänelle tuli aikoja, jolloin hän ei kärsinyt oireistaan, mutta suurimman osan elämästään värien näkeminen muissa ihmisissä oli hänelle lamauttava kokemus, kunnes hän sai apua ja hyväksyntää.

 

Cecelia Ahern, Tuhansin eri tavoin

Suom. Maija Heikinheimo

Gummerus 2025

s. 378

In a Thousand Different Ways 2023

Feelgood

Synestesia 

Alan Bradley: Hiljaa keinuu hirttoköysi

 

Kuvassa mukana syyshortensia Vanilla Fraise

"En tiedä muuta kuin mitä ovien läpi kantautuu", Undine vastasi. "Mutta asia koskee rouva Mulletia. Hän on kai tappanut jonkun."

Kanadalaisen Alan Bradleyn humoristinen dekkari Hiljaa keinuu hirttoköysi jatkoi 1950-luvulle sijoittuvaa Flavia de Luce-kirjasarjaa. Flavia on nokkela teini-ikäinen maalaiskartanon omistaja, sillä hänen äitinsä oli testamentannut kartanon hänelle. Kartanossa oli mm. hänen enonsa laboratorio, jota Flavia käytti mielellään salapoliisitutkimuksissaan. Laboratorion mikroskooppi, bunsenlamppu ja petrimaljat tulivat hyötykäyttöön, kun Flavia selvitti, mihin majuri Grayleigh kuoli. Hän ei todellakaan kuollut sieniin, joita kartanon keittäjä oli hänelle tarjonnut, sillä samoja sieniä oli syöty myös kartanossa.

Tämä muistojen purkki olisi pitänyt merkitä pääkallon kuvalla.

Purkki sisälsi vaniljatankoja, mutta se toi Flavian mieleen muistoja lapsuudesta. Jotain peltokanalinnuista ja Asterionista. Asterionin jahtaaminen osoitti tien lähistöllä olevalle amerikkalaisten sotilasalueelle. Miksi siellä oli vielä sellainen, kun sodan päättymisestä oli vuosia? Ja kuka oli Asterion? Tutkimusmatkallaan Flavia löysi maanalaisia luolia ja henkilön, jonka Flavia uskoi kuolleen. Lisää tuosta henkilöstä voit lukea kirjasta. Tilanne oli hyvin epämääräinen, ja se jäi edelleen ratkaisua vaille.

Vähän kuin olisi ajanut autoa hautausmaalla.

Onneksi kartanon yleismies Dogger oli opettanut Flavian ajamaan autoa, sillä he pääsivät serkkunsa Undinen kanssa maastoautolla pakoon erästä rikollista, joka aikoi tehdä heille pahojaan. Kartanolle kutsuttu maalaispoliisi oli ennemminkin kiinnostunut siitä, että alaikäinen tyttö ajelee autolla, kuin siitä, että kyseinen rikollinen, jonka Flavia osoitti olevan kuolemantapauksen takana, pitäisi mitä pikimmin ottaa kiinni ja pistää vankilaan.

"Ja jos edes mietit sellaista, että uhkaisit ottaa Undinen pois meidän luotamme, niin tulen sytyttämään koko teidän porukkanne valkoiseen helvetintuleen." 

Peltokanalintu-klaani sai Flavian vihat niskoilleen. Ei kannattanut suututtaa teinityttöä, joka asui Bishop´s Laceyn kylässä, ja harrasti rikosten ratkaisuja. Flavia oli saanut pienestä serkustaan Undinesta mainion apulaisen itselleen, mutta hoksottimet kannatti pitää terävinä, sillä Undine harrasti vielä omia hämäräperäisiä juttujaan, jotka saattoivat vaarantaa henkiä.

Alan Bradleyn dekkarissa Hiljaa keinuu hirttoköysi  viihdyttiin hämäräperäisissä puuhissa sekä maan alla että maan päällä. Mutta Flaviaa ei huijaa edes isompi huijariporukka. 

 

Alan Bradley, Hiljaa keinuu hirttoköysi

Suom. Maija Heikinheimo

Bazar 2025

s. 327

What Time The Sexton´s Spade Doth Rust 2024

Dekkari

Flavia de Luce-sarjan 11.osa 

1950-luku

 

Bradley Alan: Piiraan maku makea
 

Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
 

Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
 

Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
 

Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa 
 

Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
 

Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
 

Bradley Alan: Kolmasti naukui kirjava kissa
 

Bradley Alan: On hieno paikka haudan povi 

Bradley Alan: Kuolon kultaiset kiehkurat  

Frida Skybäck: Rautakukka

 

Hyytävä kylmyys levisi huoneeseen ja nosti ihon kananlihalle. Tuli hiljaista. Sitten Emilia veti syvään henkeä. 

"Taisimme löytää hänet."

Ruotsalaisen Frida Skybäckin Lundiin sijoittuvan dekkarisarjan toinen osa Rautakukka sijoittui autioksi jääneen mielisairaalan maisemiin. Pari lukiolaista löysi ruumiin sairaalan C-osastolta. Kirjan päähenkilöt Fredrika Storm ja työkaverinsa Henry Calment saivat  kinkkisen työn selvittää, mitä oikein oli tapahtunut vuonna 1987, sillä ruumis oli lähes 40 vuotta vanha. Lisäksi kaikki elossa olevat osaston työntekijät valehtelivat.

Fredrika nielaisi. Kun hän ajatteli, että he olivat nyt jumissa tunnelissa, kurkkua kuristi, ja hän hengitti taas syvään ja vilkaisi puhelintaan. Kenttää ei ollut.

Tutkimusten edetessä Fredrika etsi johtolankoja myös sairaala-alueen tunneliverkoista. No se vaikutti turhalta työltä. Oliko hänet huijattu tunneleihin ja kuka tai ketkä olivat huijauksen takana?  Synkkä tyhjä sairaala oli saanut Fredrikan hermot kireälle. Edes Jonas ei saanut Fredrikaa rentoutumaan.

Kuoressa oli C-osaston potilasluettelo vuoden 1987 lokakuulta, ja listan loppupäästä oli ympyröity yksi nimi punaisella tussilla.

Mitä ihmettä osastolla oli tapahtunut lähes neljäkymmentä vuotta sitten? Niistä tapahtumista voit lukea tämän poliisityöhön vankasti paneutuvan Rautakukan sivuilta. Kirjan nimi viittasi erääseen löytöön, mutta selvästi sillä yritettiin huijata poliiseja. Turhaa työtä, sillä Fredrikaa ja Henryä ei niin vain huijattu. Lundin rikostutkinta oli saanut todella fiksun tutkijaparin.

Frida Skybäckin dekkari Rautakukka paneutui menneisyyden rikoksiin suljetussa mielisairaalassa.

 

Frida Skybäck, Rautakukka

Wsoy 2025

s. 417

Järnblomma 2023

Dekkari 

Fredrika Storm- sarjan 2. osa

 

Frida Skybäck: Musta lintu 

 

Sophia Jansson: Kolme saarta - isä, äiti ja minä

 

Olen valinnut kolme paikkaa vanhempieni palapelin taustaksi, ja minä navigoin muistojen maiseman halki - reitti johtaa Tongalle, Ibizalle ja eräälle Suomenlahden saarelle.

Sophia Janssonin esikoiskirja Kolme saarta - isä, äiti ja minä, on muistelmateos Janssonin kuuluisasta kulttuurisuvusta, johon Sophian Nita äiti liittyi, kun hän meni naimisiin Sophian isän Lars Janssonin kanssa.  Sophia on halunnut etsiä omaa identiään suvun sisältä ja vaietuista muistoista. Varsinkin hänen äitinsä elämä ja kohtalo kiinnostivat kirjoittamaan tämän teoksen. Äiti kuoli, kun Sophia oli vielä lapsi.

Luojan kiitos on Toven kirjeet! Ilman niitä en olisi ikinä saanut tietää mitään konkreettista hänen ja Lassen suunnitelmista.

Tove Jansson oli ahkera kirjailija ja varsinkin kirjeiden kirjoittaja. Noita kirjeitä on paljon jäljellä, joten Sophia tutustui nuoreen isäänsä ja äitiinsä niiden avulla. Myös äidinäidiltään saamat kirjeet, joita hänen äitinsä Nita kirjoitti, ovat selventäneet menneisyyden salaisuuksia.

Koko Janssonin perhe oli taipuvainen romanttisuuteen, muiden perheenjäsenten silmissä hänen hurjat ideansa eivät olleet lainkaan mielipuolisia. Vuonna 1949 hän sai päähänsä emigroitua Tongalle, esitteli suunnitelmansa Tovelle, ja tämä kirjoitti siitä Eva Konikoffille.  

Tutustuessaan Janssonin perheen, ja varsinkin isänsä Lassen menneisyyteen, Tonga nousi esille Lassen unelmasaarena asua ja elää. Tuo unelma jäi kuitenkin saavuttamatta. Vuonna 2023 Sophia toteutti isänsä nuoruuden haaveen ja matkusti Tongalle miehensä kanssa.

En muista erityisen paljon ensimmäisestä vuodestani Ibizalla, mutta Espanja maana tallentui syvälle sydämeeni, ja siellä minä viettäisin monta vuotta sekä ennen että jälkeen äitini kuoleman.  

Lasse ei päässyt Tongalle, mutta avioiduttuaan Nitan kanssa, ja Sophian synnyttyä, pieni perhe muutti asumaan Ibizalle. Jo 60-luvun alussa  Ibizasta oli muodostunut ulkomaalaisten ja varsinkin taiteilijoiden asuinpaikka. Lasse jatkoi muumisarjakuvien piirtämistä ja eläminen saarella oli halpaa. Kesät vietettiin koti-Suomessa.

Matkoja Pellingin saarelle ja sieltä pois oli lukematon määrä ja varhaisessa vaiheessa elämääni, enkä unohda ikinä miltä tuntui ajaa sinne isän kanssa moottoriveneellä.

Sophia eli vanhempiensa eron ja äidin kuoleman jälkeen isänsä kanssa kahden. Lasse ei avioitunut toista kertaa, mutta hänellä oli kumppani.  Myös Lassen kirjailijaura pysähtyi Nitan kuolemaan. Nita oli hyvin traaginen hahmo. Hänen lapsuutensa oli ikävä ja suhde äitiin oli vaikea. Näistä ikävyyksistä huolimatta Nitan nuoruudessa ja aikuistuessa oli myös kivoja asioita, hän oli nimittäin hyvin musikaalinen ja kaunis ja ilmeisesti myös hyvin pidetty. Mutta ikävyydet lisääntyivät vuosi vuodelta.

Kun kaikki oli kirjoitettu paperille, tuntui kuin suuri taakka olisi nostettu harteiltani. 

Sophia Janssonin esikoiskirjaa nimeltään Kolme saarta oli kiinnostavaa lukea. Kirja nosti esille Lasse, Nita ja Sophia Janssonin perhe-elämän kuvioita, joista nousi esille varsinkin suunnaton ahkeruus ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Ulkomaan matkat ja asuminen muissa maissa, samoin eläminen koti-Suomen saarimökissä keskellä merta, loivat perhekuvioihin jatkumon, joka mahdollisti elämisen julkisena henkilönä, mutta samalla mahdollisti elämisen omassa rauhassa. Myös kyky elää yksinkertaista mökkielämää yhdisti Sophian perheen ja Janssonin suvun kaikkiin suomalaisiin mökkeilijöihin.  Oli todella ihana lukea varsinkin saarimökkeilystä.

 

Sophia Jansson, Kolme saarta - isä, äiti ja minä

Suom. Jyrki Kiiskinen

Otava 2025

s. 382 + kuvia + liitteitä

Tre öar -  mamma, pappa och jag 2025

Muistelmat

Esikoisteos 

 

Marko Annala: Ylva

 

Hänen silmänsä olivat minusta tavattoman kauniit, vaikka minä samalla pelkäsin niitä.

Marko Annalan uusin teos Ylva kertoi tarinan Ylvasta, Morkista ja Konradista. Kirjan päähenkilö oli 14-vuotias Ylva, joka kipuili oman nuoruutensa ja isän kuoleman aiheuttaman surun ja ikävän välimaastossa. Sitten hän tapasi kiinnostavan pojan, Morkin, joka lauloi bändissä raskasta hevimusiikkia. Mork toi Ylvan elämään synkkiä ajatuksia, mutta samalla niitä nuoruuden herkkiä ajatuksia.

Täältä metsän keskeltä minä odotan löytäväni jotain. Selityksiä. Muutosta. Joko voimia elää tai uskallusta kuolla. 

Kirjan toinen kertoja oli vaimonsa kuolemaa sureva taidemaalari. Konrad pakeni suruaan ja ahdistustaan syvälle metsään, jossa oli perinnöksi saatu vanha mökki. Pian Konrad huomasi lähistöllä liikkuvan suden, joka vaikutti olevan kiinnostunut siitä, mitä hän teki.

Musiikki voimistuu koko ajan, kunnes lopulta kuulen laulua, huutamalla toistettuja sanoja, sellaisia, joita ei huudeta mukana laulettavaksi vaan siksi, että laulaja haluaa oksentaa kuulijan päälle omaa ahdistustaan.

Konrad sai mökilleen vieraaksi Ylvan ja Monkin. Jotain tapahtui vierailun aikana. Kukaan kolmikosta ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vierailun tapahtumiin. Varsinkin Monk oli odottanut valtavan paljon kyseiseltä kohtaamiselta kuuluisan taiteilijan kanssa, jota ihaili suunnattomasti. Pettymys oli siis todella suuri ja se johti lopulta ikäviin tapahtumiin.

Marko Annalan Ylva teoksen tarina kietoutui metallimusiikin, taiteen ja luonnon teemoihin. 

 

Marko Annala, Ylva *****

Like 2025

s. 314

Hevimusiikki

Mielenterveys

1980-luku

Norja 

 

Marko Annala: Värityskirja