Jørn Lier Horst: Korpimaja

 

Wisting puristi rattia. Raha oli yleensä kaiken ahneuden, korruption ja vallan väärinkäytön alkujuuri. Edessä oleva tutkinta oli aivan toista tasoa kuin mihin hän oli tottunut, mutta lähtökohta oli mitä parhain. Hänellä oli rahat. Rahat jättivät aina jälkiä. Täytyi vain seurata niitä alkulähteelle.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin Korpimaja jatkaa jännittävää William Wisting-dekkarisarjaa. Kirjan alussa rikostutkija Wisting sai valtakunnansyyttäjältä tehtäväkseen tutkia eräältä kesämökiltä löytynyttä miljoonarahakätköä. Mökin omistaja oli tunnettu poliitikko, mutta jo kuollut. Mistä rahat olivat peräisin? Miksi ne olivat mökillä pahvilaatikoissa?

Puhelinnumero, johdonpätkä, avain, muutama tunnistamaton sormenjälki ja jonkinlainen ajankohta.

Wisting perusti kotinsa kellariin tutkintaryhmätilan, jonka ainoa poliisin ulkopuolinen jäsen oli hänen toimittajatyttärensä Line. Line oli kiinnostunut rikosaiheista, ja hän sai isältään tehtäväksi käydä juttelemassa tutkinnassa esille tulevien henkilöiden kanssa.  Pian kävi selville, että tutkintaan voisi liittyä rahakuljetukseen liittynyt ryöstö sekä erään nuoren miehen hukkumiskuolema, tosin ruumista ei oltu löydetty. Line alkoi hahmotella perusteellisemmin nuoren miehen kuolemaan liittyviä linkkejä, sillä siitä hän voisi tehdä hyvän artikkelin.

Line alkoi kirjoittaa. Kädestä jäi punaisia veritahroja paperiin. Hän ymmärsi, miksi kommandopipomies oli tullut ja mistä oli kyse. Ryöstäjät olivat käsittäneet, että kohta menneisyys saisi heidät kiinni. He olivat valmiita käyttämään mitä keinoja tahansa, että tutkinta lopetettaisiin. Väkivalta ja uhkailu olivat heidän kieltään.

Wistingin tutkintaryhmän teki tiivistä yhteistyötä ja tuloksia tuli ripeään tahtiin vanhojen valheiden ja salaisuuksien tullessa esille, joten rikollisryhmä hermostui ja osa heistä alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Wistingin tytär Line on aiemmissakin sarjan kirjoissa joutunut rikollisten kynsiin, ja sitä osasin odottaa tältäkin tarinalta. Lue kirjasta lähemmin minkälaiseen piinaan hän joutui Korpimajassa.

Tykkään todella paljon Jørn Lier Horstin Wisting-sarjan dekkareista, sillä Wistingillä ei ole mitään päihdeongelmia sun muitakaan ikäviä salaisuuksia. Minusta on mukava seurata, kun näissä kirjoissa syödään, juodaan teetä, kahvia tai vettä, syödään välipalaa, iltapalaa, aamupalaa ja lisäksi nukutaan. Kirjan päähenkilöt ovat siis mukavan tavallisia, mitä nyt ratkovat ikäviä rikoksia työkseen.

Jørn Lier Horstin Korpimaja sukelsi rahamaailman pimeälle puolelle, missä rahanahneet rikolliset olivat valmiita väkivallan pahimpiin rikoksiin. 

 

Jørn Lier Horst, Korpimaja

suom. Päivi Kivelä

Otava 2021

s. 382

Det innerste rommet 2018

Dekkari

Wisting-sarja 

Paula Noronen: Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa

 

Valitettavasti ilmoittautumiset ovat sitovia. Kurssi on todella antoisa. Saat kerran viikossa kolmen kuukauden ajan sähköpostiisi kirjoitustehtävän, jonka pohjalta uusi suunta työelämällesi rakentuu. Uravalmennukseen erikoistuneet opettajamme lukevat kaikki tekstit läpi ja antavat lopuksi palautteen. Tämä on automaattinen viesti. Ethän vastaa tähän viestiin.

Paula Norosen Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa sijoittuu huumorikirjojen osastolle. Kirjan luettuani mietin, että tämä Tarjan tarina olisi varmasti parempi kuunnella äänikirjana, sillä päähenkilö on sen verran erikoinen ja suorapuheinen korsolaisasukas, että suupielet vetivät pakostakin ylöspäin, ja jopa nauroin ääneen parhaimmissa kohdissa. Luulenpa, että Tarja Kulho menestyisi hyvin standup-koomikkona. 

Tarja miettii kirjassa itseään, perhettään, työtään, työkavereitaan, asiakkaitaan ja lähiympäristöään, huumoria unohtamatta, tarkalla kirjoitustyylillä, sillä hän ilmoittautui yömyöhään vahingossa ja pikkuviineissään "Uusi suunta työelämälle"-kirjoituskurssille.

Seitsemäs tehtävä: Kaikki mokaavat työssään, mutta sen myöntäminen voi olla voimavara ja alku uudelle kehityssuunnalle. Mitä virheitä olet työssäsi tehnyt ja millainen niiden käsittelyprosessi oli? Mitä työssäsi tapahtunutta kadut? Pohdi näitä kysymyksiä.

Vantaan harrasteopiston kirjoituskurssilla oli tosi hyviä tehtäviä. Niitä olisi hyvä itsekin miettiä ja aloin vähän miettiäkin. Tarjan mielikuvitus lähti laukkaamaan kysymysten ulkopuolelle, mutta hyvin hän kokosi tehtävien lopussa mietteensä kysymyksestä, johon olisi voinut vastata aika lyhyestikin muutamalla sanalla, mutta kirjoittamisen hauskuus ja luovuus ottivat vallan.

Paula Noronen on kirjoittanut Tarjalle jo jatkokirjan Tarja Kulho, Lomalle lompsis. Olen vähän viisaampi ja kuuntelen siitä äänikirjaversion yhdessä mieheni kanssa. Uskon, että hänkin tykkää Tarjasta ja jäisi varmasti puhumaan hänen kanssaan räkkärimarketin kassalla.

Terse

Paula Norosen Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa on oikea hyväntuulen kirja, joka hassuttelee ja ilakoi arkipäivän ajatuksille ja sattumuksille.

Paula Noronen, Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa

Tammi 2020

s. 166

Huumorikirja

Ragnar Jónasson: Pimeys

 

Tuntui kuin hänet olisi viskattu häpeällisesti syrjään, eikä hänen vuosikymmenten mittaisella työurallaan yhtäkkiä ollut enää mitään merkitystä.

Islantilaisen Ragnar Jónassonin dekkari Pimeys aloitti uuden kirjasarjan, jonka pääosassa oli 64v. rikosetsivä Hulda Hermannsdóttir. Hulda oli jäämässä samana vuonna eläkkeelle, kun yllättäen kuuli esimieheltään olevansa töissä viimeisiä päiviään. Eläkkeelle jääminen ei oikein napannut tätä sinnikästä tutkijaa, joka oli ollut melkein koko ajan ainoa nainen miehisessä työympäristössä, ja hän sai luvan tutkia vielä yhtä ainokaista tutkimusta. Tutkimuksessa hän pääsi pitkälle, mutta kirjan nimen mukaisesti tutkimukselle kävi niin kuin kävi.

Kyseessä oli ratkaisematon kuolemantapaus, joka sellaisena myös pysyisi, ellei uusia todisteita ilmaantuisi. Ehkä siinä saattoi piillä onni onnettomuudessa, ehkä se kätki sisäänsä mahdollisuuksia.

Hulda päätti siis viimeisinä työpäivinään tutkia rantavedestä kuolleena löytyneen venäläisnaisen tapausta.  Tutkimus pitikin Huldan kiireisenä ja poissa työpaikalta, mutta siitä huolimatta hän ehti suututtaa työkaverinsa ja pomokin raastoi hiuksiaan Huldan niin sanottujen edesottamusten takia. Tarinassa oli todella outo työyhteisö, jossa sosiaalinen vuorovaikutus oli todella kurjan kuuloista.

Oli henkeäsalpaavan kaunista. Ja niin levollista, hän ajatteli. He eivät olleet ajaneet kovinkaan pitkälle, ja silti vaikutti siltä kuin he olisivat olleet ainoat ihmiset koko maailmassa. Tähän maisemaan olisi hätkähdyttävän helppo kadota.

Hulda ehti muutamassa päivässä miettiä elämänsä kipukohtia, perhettään, jonka oli menettänyt ja työpaikkaansa, josta oli melkein irtisanottu, ja työkavereiden puheetkin olivat mitä olivat, hyvin ikäviä.

Teoksesta nousee esille vanhenevan työntekijän kokemukset viimeisistä työajoistaan. Riippuu tietysti työpaikasta ja sen ilmapiiristä sekä johdosta, miten työpaikalla viihdytään, sillä se on jopa työturvallisuuteen liittyvä asia. Jos yksikin työntekijä voi huonosti työpaikan vuoksi, työpaikalla on jotain vinksallaan. 

Suomessa vanhenevia työntekijöitä ei arvosteta! Työtehtävät muuttuvat eläke-ikää lähestyttäessä vaatimattomimmiksi ja niitä karsitaan, palkkoja pienennetään, vihjaillaan eläkkeellelähdöstä, jopa irtisanotaan. Työhakemuksiin ei vastata ja työpaikat menevät ennemmin nuorille ja kokemattomille kuin työnsä osaaville ja runsaasti työkokemusta omaaville ns. yli-ikäisille eläkkeelle joutaville vanhuksille.

Sitten lapiointi alkoi taas. Ja linnut lauloivat. Niille pimeys ei ollut pimeyttä.

Ragnar Jónassonin Pimeys kertoi islantilaisen rikosetsivän viimeisistä työpäivistä ennen eläkepäiviä. The Sunday Timesia lainatakseni sanon, että kirjasarjan päähenkilö on jännityskirjallisuuden suuria traagisia sankarittaria. 

Ragnar Jónasson, Pimeys

suom. Vilja-Tuulia Huotarinen

Tammi 2021

s. 238

Dimma 2015 

Dekkari

Hulda-sarja 1  

VÄRIKÄS KIRJASYKSY 2021

 

Elokuun kääntyessä syksyyn on tullut aika katsella syksyn uusien kirjojen tarjontaa. Kirjavalikoimat monipuolistuvat selkeästi kohti syksyä, isänpäivää ja joulun markkinoita, jolloin uskon monen toivovan itselleen tiettyä kirjalahjaa, mutta sitä ennen kannattaa tutustua tarkemmin kirjavalikoimiin.

Tykkään lukea sellaisten kirjailijoiden kirjoja, joiden kirjoja olen lukenut aiemminkin. Tartun kyllä reippaasti uusiinkin tuttavuuksiin ja kirjoihin, joista esim. blogikaverit ovat vinkanneet. Historia, jännitys ja luonto jaksavat viehättää minua kirjojen tarinoissa. Kun niihin lisätään kiinnostavia henkilöhahmoja ja mukaansatempaavia juonenkäänteitä, on lukunautinto taattu.

Tässä tulevat uudet kirjat, jotka aion lukea vielä tänä syksynä:

 

Kotimaiset romaanit:

 

Markus Järvikallas: Sano jotain kaunista

Viime vuonna julkaistiin kirjailijan esikoisnovellikirja, jota en ole vielä lukenut. Sano jotain kaunista koskettaa jo kirjan nimellä, joten odotan kovasti tämän novellikirjan lukemista.

Roope Lipasti: Mikaelin kirja

Tykkään todella paljon historiallisista kirjoista. Lipastin kirja kulkee kauas menneisyyteen, 1500-luvulle, ja kertoo tietysti suomen kielen isästä Mikael Agricolasta. Olen lukenut aiemmin teokset Rajanaapuri ja Viikinkisolmu.

Anja Snellman: Kaikki minun isäni

Kauranen/Snellman-kirjojen fanille uusi kirja on aina luettavien kirjojen listalla, ja luen kirjan aina mielelläni. Snellman kirjoittaa uudessa kirjassaan miessukupolvien taakoista, jotka siirtyvät isiltä pojille. Suosittelen mm. teoksia Sonja O kävi täällä ja Parvejumalat.

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän

Komppaan edellistä kirjaa, myös Kallion kirjat luen hyvin mielelläni. Tämän kirjan aiheena on suomalaisnaisen ja neuvostovangin kielletty rakkaus. Mieleeni on jäänyt varsinkin Kallion kirjoittama Yön kantajat, jossa päähenkilö joutui Seilin saarelle eristyksiin.

Taina Latvala: Torinon enkeli

Latvalan teokset tuovat aina mieleeni Alice Munron teokset. Niistä löytyy samaa ilmavuutta ja kauneutta, joten uusin kirja on tietysti varauslistalla. Kirjassa kuljemme ihanassa Italiassa. Blogista löytyy mm. Venetsialaiset ja Ennen kuin kaikki muuttuu.

Rosa Liksom: Väylä

Liksomin uusin teos sijoittuu Lappiin ja vuoteen 1944, kun ihmiset pakenivat sotaa ja joutuivat jättämään kotinsa vihollisen sotatantereeksi. Tätä teosta odotan kiinnostuneena, sillä viime vuonna luin Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa, joka myös kertoi Lapin sodasta ja samasta vuodesta. Blogista löytyy teokset Everstinna, Hytti nro 6 ja Väliaikainen.

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä

Heidi Könkään kirjat ovat mahtavia, sillä ne sijoittuvat menneisyyteen. Olen lukenut kirjailijalta teokset Jokin sinusta, Hertan, Mirjamin ja Dora, Doran. Siivet kantapäissä kertoo poikkeuksellisesta naisesta, joka valitsi taiteen ja miehet - ei avioliittoa eikä lapsia.

Emma Puikkonen: Musta peili

Kirja kertoo kolmesta eri naisesta, joista yksi eli 1860-luvulla, yksi 1970-luvulla ja yksi vuonna 2028. Heidän tarinoihinsa kietoutuu öljy tavalla tai toisella. Olen aiemmin lukenut Puikkosen teoksen Lupaus.

Johanna Venho: Syyskirja

Voi että minä odotan kovasti tätä kirjaa Tove Janssonista. Venholta olen lukenut aiemmin teokset Ensimmäinen nainen ja Syntysanat.

Jenna Kostet: Margaretan synti

Margaretan synnissä eletään 1600-luvun Turussa. Margareta on tyrmässä syytettynä miehensä murhasta. Kirja pohjautuu Margareta Kittin oikeudenpäiväkirjoista löytyneeseen tarinaan. Kirjailija on uusi tuttavuus.

 

Käännöskirjat:

Quynh Tran: Varjo ja viileys

Pietarsaaressa varttuneen Tranin esikoiskirja kertoo rakkaudesta, hullaantumisesta ja siitä mitä tarkoittaa kuulua perheeseen. 

Kim Thúy: Em - Rakasta

Kirja kertoo Vietnamin sodan syttymisestä ja tytöstä, joka oli nuori sodan syttyessä. Kim Thúyn koskettavat teokset Ru ja Vi  valloittivat sydämeni ja jäivät sinne.

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Tämä jännittävä dystopia kertoo ajasta, jolloin muistaminen on kielletty. Kirjailija on uusi tuttavuus.

 

Abigail Dean: Tyttö A

Tyttö A:lla on kammottava lapsuus, josta hän pääsi pakenemaan pois. Kauhuvanhempiensa kuoleman jälkeen hänen on palattava kotitaloonsa ja kohdattava sisaruksensa. Kirja perustuu tosielämään ja siitä on tekeillä tv-sarja. Uusi kirjailijatuttavuus.

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Mielenkiintoinen lähitulevaisuuteen sijoittuva teos, jossa on keinotekoinen nuorten ystävä Klara, joka auttaa ja tukee vaikeissa tilanteissa. Ishigurolta olen lukenut aiemmin teoksen Ole luonani aina.

Dekkarit ja jännityskirjat:

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

1700-luvun vanha apteekki Lontoossa ja nykyaika risteävät tässä tarinassa. Uusi kirjailijatuttavuus.

Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon?

Kirjan valeidentiteetti kutkuttaa uteliaisuuttani, assistentista kuuluisaksi kirjailijaksi (sen kuuluisan kirjailijan katoamisen jälkeen). Mitä oikein tapahtui? Kirjailija on uusi tuttavuus.

Ninni Schulman: Tervetuloa kotiin

Tässä dekkarisarjan viidennessä osassa päähenkilö Magdalena osallistui luokkakokoukseen, josta aamulla yksi henkilö oli kuollut. Vanhoja koulukaunoja kenties. Tämä sarja on yksi suosikeistani.

Tove Alsterdal: Juurakko

Tämä rikoskirja voitti tämän vuoden Lasiavain-jännityskirjapalkinnon. Murrosikäinen poika joutui pakkohoitoon nuoren tytön raiskauksesta ja murhasta. Palattuaan kotitalolle yli 20 vuoden jälkeen, hän löysi kuolleen isänsä, ja jälleen ajojahti oli valmis. Syyllinen kenties löytyy jostakin muualta, arvaan ma. En ole ennen lukenut kirjailijan teoksia.

Max Seeck: Kauna

Seeckin Helsinkiin sijoittuva Jessica Niemi-dekkarisarja on valloittanut maailmaa. Kolmannessa osassa, Kaunassa, tarina sijoittuu yritysmaailmaan, ja liippaa läheltä päähenkilö Jessican omaa elämää. Teemoina katkeruus, kateus ja parantumattomat haavat. Blogista löytyvät sarjan kaksi ensimmäistä osaa Pahan verkko ja Uskollinen lukija.

Toivon sinulle mukavia ja tunnelmallisia lukuhetkiä syksyn pimeneviin päiviin ja iltoihin.💚💛💜

Kiinnostaako sinua jokin näistä kirjoista? 

Otan mielelläni vastaan myös uusia kirjavinkkejä 📚

Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100 - Tutkimusretki tulevaisuuteen

 

Suomen ilmasto tai luonto ei muutu 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan aikana täysin toiseksi. Muutoksia on paljon, mutta pääpiirteissään vuodenajat ja sääilmiöt ovat tuttuja ja ainakin jossain määrin entisen kaltaisia. Säätiloissa ja niiden vaihtelussa on tunnistettavia piirteitä, vaikka ääripäät ovat korostuneet ja monessa kohdassa mittakaava suurentunut. Ilmasto on muuttunut. Muutos näkyy selvästi luonnossa.

Kerttu Kotakorven tietoteos Suomen luonto 2100 pureutuu siihen, minkälainen ilmasto ja luonto tuon ajan ihmisillä on edessään. Kotakorpi ei ole kirjoittanut fiktiota, vaan hänen ajatuksensa perustuvat kansainvälisen ilmastopaneelin hyväksymiin tutkimuksiin, joiden perusteella on tehty Suomen olojen vaikutusarviot. Kyseisiä vaikutusarvioita ovat tehneet Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Lisätietoa kirjoittaja on hankkinut tieteellisistä artikkeleista, kirjoista ja verkkosivustoilta.

Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole kokonaisuudessaan katastrofaalisia, vaikka sään aiheuttamat häiriöt meilläkin lisääntyvät. Näkyviä ja tuntuvia muutoksia on koko vuoden kierrossa, mutta eniten muuttuvat talvet.

Vaikka Kotakorven mukaan ilmastonmuutokset eivät ole suinkaan katastrofaalisia, niin yhteen laskettuna kaikkien muiden muutosten kanssa se on katastrofaalinen, ja ihmisten tulisi herätä heti ilmaston lämpenemiseen, eikä siirtää ilmaston vaatimia muutostekoja tulevaisuuteen.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa siihen, että vuoteen 2100 mennessä eläimiä kuolee yhä enenevissä määrin sukupuuttoon, samoin lintuja ja hyönteisiä, perhosia ja muita lentäviä ötököitä. Vesistöjen lämpenemisen myötä niissä asuvat kalat, ravut, korallit ja eläimet sekä kasvit kärsivät ja kuolevat. Toisaalta Suomeen on muuttanut tulevaisuudessa eläimiä ja lintuja sekä tuhohyönteisiä kuumemmista maista, joissa niille on jo liian kuuma elää.

Tulipalojen ja myrskyjen sekä tulvien määrä on lisääntynyt vuoteen 2100 mennessä Suomessa. Nämä yhdessä ja erikseen kuluttavat luonnon pintamateriaalia ja ravinteita pois sekä muuttavat luontoa ja vanhaa tuttua maisemaa. Tulipalot, tulvat ja myrskyt kuluttavat tulevaisuudessa myös infrastruktuuria ihan eri tavalla kuin tänä päivänä.

Vuonna 2100 Etelä-Suomen ilmasto on muuttanut Etelä-Lappiin. Se tarkoittaa sitä, että pahimmillaan Etelä-Lapin talvet muistuttavat nykyisiä Turun seudun talvia ilman lumipeitettä tai lumi vain käväisee maassa vähän aikaa. Joka talvi ei edes tule lunta. Tilalle tulee monta kuukautta kestävä vesisade, joka jäätyy öisin.

Suuri katastrofi kohtaa elämää maapallolla sellaisena kuin sen tunnemme. Emme voi tarkalleen tietää, mitä eri ekosysteemeille tapahtuu, mutta sen tiedämme, että ne ovat vaarassa ja tulevat väistämättä muuttumaan.

Ihmiset voivat ajatella hyvin lyhytnäköisesti, että eivät elä vuonna 2100, joten sen vuoksi ei tarvitsekaan tehdä mitään luonnon hyväksi. Nyt on kuitenkin vielä aikaa toimia luonnon hyväksi, ettei luonto muutu vielä pahemmaksi kuin mitä se on tämän tärkeän ja puhuttelevan tietokirjan tekstissä. Me olemme viettäneet viimeiset kesät kuumissa tunnelmissa. Jokainen kesä on ollut kuumempi ja kuivempi. Tämä on alkusoittoa tulevaisuuden luonnolle, joka voi olla jopa paljon pahempi.

Kerttu Kotakorpi kirjoitti tietokirjan Suomen luonto 2100 - Tutkimusretki tulevaisuuteen, joka herättelee, puhuttelee ja on koskettava näköala tulevaisuuden Suomeen.

Mitä sinä olet valmis tekemään nykyisen ja tulevaisuuden ilmaston ja luonnon puolesta?

 

Kerttu Kotakorpi, Suomen luonto 2100 - Tutkimusretki tulevaisuuteen *****

Bazar 2021

s. 250

Tietokirja

Tommi Laiho: Uhanalaiset

 

Aulan ovi heilahtaa sisäänpäin, mutta mitään ei näy ennen kuin lattiaa pitkin esiin hivuttautuvat hennot sormet. Käsi on veressä. Kättä seuraa ääni. Se on huutoa, eläimellistä kidutetun olion epätoivoa.

Tommi Laihon esikoisdekkari Uhanalaiset alkoi todella repäisevästi. Nuori poika konttasi sisään päivystykseen. Hän oli todella huonossa kunnossa. Poika oli yrittänyt itsemurhaa. Poikaa puhutellut psykiatri nimeltään Amina oli sitä mieltä, että jokin pojan kertomuksessa oli niin väärin, että se vaati paikalle poliisin, joten Amina pyysi paikalle hyvän ystävänsä rikostutkija Karita Haapakorven.

Ovi aukeaa sisäänpäin. Se suljetaan saman tien. Huoneessa on pimeä, eikä sisääntulija laita valoa päälle. Näin nuori mies ainakin olettaa, sillä silmien edessä olevan siteen takaa ei näe kuin pimeää, hieman himmeää valoa sekä niiden välissä olevan liikkeen varjon. Kädet on sidottu tuolin selän taakse. Suun ympärillä on moninkertainen teippi.

Karitan mies oli kuollut muutama vuosi sitten. Heillä oli nuori poika, Viljami, joka oli muuttanut pois, eikä halunnut tietää poliisiäidistään mitään. Sekä miehen kuolema, että huoli omasta pojasta pahensivat Karitan omaa henkistä vointia kirjan juonikuvioissa. Siitä huolimatta hänen hoksottimensa toimivat hyvin. Karita huomasi heti sairaalassa nuoren pojan kertomuksesta rikoksen, joka vaati perusteellista tutkimista. Karitan intuitio johti kohti ikävien rikosten sarjaa.

Miestä itkettää. Hän yrittää huutaa: mitä helvettiä! Miksi kidutat mua! 

Uhanalaiset dekkarista nousi esille  kirjan hahmojen mielenterveysongelmat. Sekä Karita että Amina olivat kärsineet omilla tahoillaan. Lisäksi tilastotieteilijä Juha, joka teki poliisille konsulttitöitä, kärsi omista mielenterveysongelmistaan. Ihminen on monen kokonaisuuden summa, eikä kukaan voi tietää etukäteen siitä, sairastuuko kenties johonkin fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen. Kirjan tarina taustoitti myös kirjan pahista, joka esiintyi välillä tri Jekyllinä ja välillä tri Hydena.

Tommi Laihon Uhanalaiset vei mukanaan tummien rikosten poluille. 

Tommi Laiho, Uhanalaiset

Myllylahti 2021

s. 358

Dekkari 

Anne Muhonen: Älä unohda minua

 

Anne Muhosen sarjakuvaromaani Älä unohda minua puhuttelee jo kansikuvallaan, sillä siinä on nuori yläasteikäinen Eero, joka kurkistaa epäluuloisesti muita ihmisiä pitkän otsatukkansa takaa. Kuvan taustalla on runsaasti kukkia, joten lukija voi arvata, että kukat liittyvät jollakin tavalla tarinaan.

Kirjan päähenkilönä toimi Hilla. Hillan taustalta löytyi surullinen nuoruusiän trauma, jota hän joutui käymään läpi kirjan tarinassa. Trauma oli johtanut pitkäaikaisiin mielenterveysongelmiin. Lopulta Hilla löysi parannuskeinon ongelmiinsa, ja eli nykyisin yksinäistä elämää, johon työ kukkakaupassa ja erilaiset asiakkaat toivat mukavaa vaihtelua. Sitten eräs mies menneisyydestä soitti ja pyysi palvelusta.

Kari... En ole kuullut sinusta vuosiin, ja nyt kun soitat, pyydät heti palvelusta. Noin vain?

Niinpä Hilla lupasi Karille, että Eero voisi aloittaa TET-harjoittelunsa kukkakaupassa. Eero käyttäytyi kukkakaupassa, kuten murrosikäiset käyttäytyvät, myöhästeli ja lähti kavereiden mukaan, kun he tulivat hakemaan, mutta muutaman päivän päästä työt alkoivat sujumaan, ja Hillakin sopeutui muuten mukavan Eeron seuraan.

Vois olla helpompaa, jos se edes joskus soittais ja käskis himaan. Olis joku syy lähtee, kun ei muuten kehtaa.

Älä unohda minua on hyvin ajankohtainen sarjakuvaromaani nuorten elämästä, sillä kirjan ikävästä tapahtumasta saa lukea nykyisin jatkuvasti uutisista, nuorten välienselvittelystä. Lue enemmän tapahtumasta tämän puhuttelevan kirjan sivuilta. Kirja pureutuu nykynuorten elämään, mutta siinä on myös Hillan nuoruuskuvauksia, joista molemmista löytyy paljon samaa. Kirja on monivärinen ja kauniisti kuvitettu.

 

Anne Muhonen, Älä unohda minua

Kuvitus Anne Muhonen

Avain 2021

s. 70

Sarjakuvaromaani

Nuortenkirja