Anne Muhonen: Särkyneen sydämen korjaussarja

 

Anne Muhosen Särkyneen sydämen korjaussarja on sarjakuvateos ilman sanoja. Teos meni itselleni suoraan sydämeen ja tunteisiin. Kirja kertoo erosta ja siitä, miten siitä voi selvitä.

 

Kirja alkoi tästä aukeamasta. Mies oli lähdössä pois, halusi eron ja heitti sydämensä vaimolleen lattialle ja se särkyi palasiksi.

Rakkaus ja se miten se korjataan nousi hyvin esille kirjan kuvituksesta. Kannattaako särkynyttä suhdetta korjata? Erosurun kokeminen nosti itselleni mieleen menneitä muistoja. Kyyneleet vain valuivat katsellessani teoksen kuvia. Teoksen kuvat voivat avata syviä tunnelukkoja, joita ei enää tiedostakaan. Itkeminen ja tunteiden kokeminen ovat hyviä keinoja poistaa tunnelukkoja. Hyväksytään se, mitä on tapahtunut, ja että ero on tapahtunut.

 

Anne Muhonen, Särkyneen sydämen korjaussarja *****

Kuvitus Anne Muhonen *****

Hertta 2025

s. 28

Sarjakuvateos 

Anne Muhonen: Älä unohda minua

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

 

Lähettäjä Michelle Norris oli ilmoittanut ulkomaisen puhelinnumeron. Hän kirjoitti olevansa huolestunut ystävättärestään, johon hän ei ollut saanut yhteyttä marraskuun viimeisen päivän jälkeen. Siihen asti he olivat viestitelleet netissä monta kertaa päivässä, mutta yhtäkkiä viestit olivat loppuneet ilman mitään ennakkovaroitusta.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Lumen peittämä jatkoi huippusuosittua William Wisting-sarjaa hyvin mallikkaalla tavalla kahdessa eri maassa. Michelle Norrisin etsimä ystävätär oli norjalainen, mutta asui osan vuodesta Espanjassa ja osan Norjassa.

Keltaisessa pipossa oli taite alhaalla ja siinä pieni musta tuotemerkki. Billabong. Muovin läpi erottui vaaleaa hiusta. 

Lopulta ystävätär löytyi Norjasta lumen peittämänä. Mutta mistä kaikki alkoikaan? Kävi ilmi, että ystävätär oli tutkinut vuosia aiemmin kuolleen naisen tapausta. Michelle piti netissä keskustelupalstaa, joka tutki kyseistä rikosta. Ystävätär oli mukana tutkinnoissa. Hän oli päässyt selvästi tekijän jäljille. Mutta keltainen pipo ei kuulunut hänelle.

Sarjamurhaajateorian oli esittänyt ensimmäisenä käyttäjä nimeltä ApofeniX.

Tekijä oli kiero ja ovela. Hän oli saanut vuosikausia tehdä kammottavia tekojaan nuorille naisille. Hän ei aikonut jäädä kiinni. Wisting sai kylmää kyytiä jäisessä vedessä yrittäessään saada tekijän kiinni. Mihin lie meni lopulta.

Larvikin poliisin rikoskomisario William Wisting on rehellisen oloinen poliisi ja jo isoisä. Tällä kertaa hänestä oli kiinnostunut eräs viehättävä nainen, ja romantiikkaa oli selvästi ilmassa. Wistingillä oli kovastikin kiinnostusta kyseiseen naiseen, mutta voi niitä ongelmia, mitä eräs toinen henkilö aiheutti.

Wistingin isä aiheutti myös huolta ja Wisting joutui keskeyttämään Espanjan matkansa, kun isä joutui sairaalaan. Joulu lähestyi ja Wisting oli jo hankkinut joululahjat läheisilleen. Myös Wisting alkoi lumen kasaantuessa lämmetä netin tuomiin mahdollisuuksiin etsiä tietoa.

Jørn Lier Horstin Lumen peittämä dekkarissa etsittiin rikollista teknologian avulla. 

 

Jørn Lier Horst, Lumen peittämä *****

Suom. Päivi Kivelä *****

Otava 2025

s. 409

Grenseløs 2021 

Dekkari

William Wisting-sarja

Joulukuu

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt

Jørn Lier Horst: Tulikoe

Jørn Lier Horst: Luolamies

Jørn Lier Horst: Koodi

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Jørn Lier Horst: Yömies

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä 

  

 

 

Yrsa Sigurdardóttir: Muistan sinut

 

Matkalla oli tuskin muuta nähtävää kuin vaahtopäinen meri. Siitä huolimatta Trausti oli mennyt lautan kannelle, ei tuijottaakseen kuohuvia aaltoja vaan virkistäytymään merenkäynnissä.

Islantilaisen Yrsa Sigurdardóttirin Muistan sinut on Musta jää-dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Näen sinut. Kirjat eivät liity toisiinsa tiukasti, niissä tutkitaan rikoksia ja tapahtumapaikkana on Islanti.

Ryhmä entisiä opiskelijoina ystävystyneitä henkilöitä matkasi Vestmanna-saarille erään kaverinsa hautajaisiin. Yhteydenpito oli vähentynyt opiskeluajan jälkeen. Siispä porukka oli jo alunperinkin vierastunut toinen toisistaan. Asuminen samassa mökissä autiolla merenrannalla loi klaustrofobisen ilmapiiriin sen lisäksi, että ikävät salaisuudet mustasivat ja pilasivat jälleennäkemistä. Sitten rannalta löytyi kaksi henkilöä kuolleena.

"Häivytään täältä. Pois. Niin pian kuin mahdollista. Tältä helvetin saarelta." 

Yrsa Sigurdardóttirin jännityksen tehostamiskeino on kirjoittaa tapahtumia eri aikatasoissa. Tällä kertaa hän kertoi yhdeksästä eri viikonpäivästä, mutta vaihdellen niiden järjestystä. Mitä ihmettä tapahtuikaan Vestmanna-saarilla, siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Kertojina toimivat kaveriporukkaan kuulunut Trausti ja Idunn, joka oli Islannin ainoa oikeuslääkäri. Idunn ei olisi halunnut matkata Vestmanna-saarille, sillä hän oli kotoisin sieltä. Hän ei halunnut tavata isäänsä. Eräs sukulainen tuli heti tapaamaan häntä ja sekoitti hiukan tutkimuksiakin. Oliko  se hyvä vai huono asia?

Yrsa Sigurdardóttirin psykologinen jännityskirja pureutui ystävyyteen ja ratkoi outoja rikoksia.

 

Yrsa Sigurdardóttir, Muistan sinut ***** 

Suom. Marjakaisa Matthíasson

Otava 2025

s. 348

Alkuteos: Gættu þinna handa 2022

Psykologinen jännityskirja

Musta jää-dekkarisarjan 2. osa

Islanti

Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut

Kate Thompson: Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

 

28.6.1940

Kesäkuun lopulla Jerseyllä eletään vuoden suloisimpia, auvoisia päiviä. Taivas on pilvettömän sininen ja keskikesän aurinko luo Havre des Pas´n ylle lämpimän siirappisen hehkun. 

Englantilantilaiskirjailija Kate Thompson kirjoittaa toisen maailmansodan ympärille sijoittuvia historiallisia romaaneja. Kiellettyjen kirjojen lukupiiri alkoi kesäisestä päivästä, jolloin toinen päähenkilöistä, Grace, oli uimassa. Saksalaiset lensivät ylitse ja pommittivat saarta. Pian saari oli miehitetty. 

Yhteistyö saksalaisten kanssa oli ongelmallista ja kesti viisi vuotta. Grace oli  kirjastonjohtaja, ja järjesti saaren asukkaille kirjoja ja piti lukupiiriä. Hän oli hyvin pidetty henkilö saarella, joten hän pystyi pitkään salailemaan toimiaan saksalaisia vastaan. Salaisista ja kielletyistä puuhista voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Ääni kuuluu, ennen kuin mitään näkyy. Mukulakivillä täydellisesti tahdissa astuvien sotilassaappaiden jyske, joka kaikuu pitkin Saint Helierin kapeita kujia. Pakokauhu saa Beasta hyisen otteen.

Kirjan toinen päähenkilö oli Gracen ystävä Bea, joka oli töissä postikonttorilla postin jakelijana. Bea seurusteli Gracen veljen kanssa. Yhdessä he suunnittelivat karkaavansa saarelta. Mutta oliko se mahdollista?

Bean työ mahdollisti myös toimimisen saksalaisia vastaan. Siitäkin voit lukea kirjasta. Hurjapäisiä naisia, mutta sellaisia tarvittiin sodan aikana piilottamaan länsiliittouman lentäjiä, jotka putosivat Jerseylle. Kaikenlaista jäynää oli tiedossa, kun varsinkin räväkkäluonteinen Bea oli asialla. Mutta hänellä oli salaisuus, jota hän piilotteli niin kauan kuin pystyi.

Kielletty kirja

Charles Dickens: Oliver Twist. Kiellettiin Natsi-Saksassa juutalaisten henkilöhahmojensa takia.

Kirjan kappaleiden alussa oli maininta Natsi-Saksan kieltämistä kirjoista, ja syy miksi kyseinen kirja oli kielletty. Oliver Twistin lisäksi mm. Steinbeckin Vihan hedelmät, Freudin kaikki kirjat, Helen Kellerin teos Kuinka minusta tuli sosialisti, Jack Londonin Erämaan kutsu, Vicki Baumin teokset, Ernest Hemingwayn teokset, Thomas Mannin teokset, Felix Salten Bambi, Franz Kafkan teokset, Grimmin sadut jne. olivat kiellettyjen listoilla. Natsithan tulivat tunnetuiksi valtavista kirjarovioistaan.

Kate Thompsonin Kiellettyjen kirjojen lukupiiri koskettaa aihepiiriensä vuoksi. Kielletyt kirjat ja natsien miehitys oli kohtalokasta lukijoille, kun yhtäkkiä lukemista piti rajoittaa ja piilotella. Monilla oli kotona kirjoja, joista tuli kiellettyjä ja niitä piti salailla. Kirjastojen piti poistaa kirjahyllyistä ja varastoista kielletyt kirjat.

Tietysti Kate Thompsonin kirjasta löytyy myös niitä raadollisempiakin kuvauksia natsien puuhista. Noita ikävyyksiä ja traumaattisia kokemuksia ei voi lakaista maton alle.  Kirja kertoi myös syvästä ystävyydestä Gracen ja Bean välillä. Kirja oli tunteita tulvillaan.

Kate Thompsonin Kiellettyjen kirjojen lukupiiri kertoi Jerseyn miehityksen ajoista toisen maailmansodan aikana, mutta se kertoi myös ystävyyden lujista siteistä. 

 

Kate Thompson, Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

Suom. Tuulia Tipa

Bazar 2025

s. 451

The Wartime Book Club 2024

Toinen maailmansota

Jersey

Kirjasensuuri 

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen

 

Väsytti ja puristin silmät kiinni kuumien kyynelten valuessa poskilleni. Olin havahtunut aivan vieraaseen todellisuuteen, vieraaseen vartaloon, joka ei enää edes totellut.

Arja Ahtaanluoma kirjoittaa kirjassaan Puolinainen, miten hänen elämäänsä tuli painajainen sepsiksen, eli verenmyrkytyksen muodossa. Herättyään heinäkuussa vuonna 2017 viikkojen päästä teholla, Arjalle kerrottiin, että häneltä oli poistettu kaikki raajat, jotta saatiin bakteeritulehdus pysäytettyä. Puolinainen on tositarina siitä, miten Arja Ahtaanluomasta tuli neliraajavammainen, ja miten toipuminen edistyi.

Ilmoitin Joonakselle ja kaikille muillekin, jotka vain suinkin jaksoivat kuunnella, että pyörätuoliin minä en aikonut jäädä, autolla aikoisin ajaa ja töihinkin palaisin.

Siinäpä se oli kaikki lyhykäisyydessään, mitä tämä päättäväinen naishenkilö aikoi tehdä jo teholla heräämisen ensivaiheissa. Tosin ensin oli edessä pitkä kuntoutus ja leikkauksia ja niitä ikäviä takapakkeja. Muiden ihmisten suhtautuminen ei aina natsannut Arjan omiin tavoitteisiin. Onneksi kotoa ja lähipiiristä tuli runsaasti tukea. Tukea hän joutui hakemaan myös ammattilaisilta. Arjan mieli kulki kuin Linnanmäen vuoristorata ylös ja alas, mikä oli hyvin ymmärrettävää, kun oli kokenut hirvittävän trauman. Ei ihme, että kirosanat lentelivät.

Kyllä voikin ihminen olla  pienestä kiitollinen ja onnellinen. Projekti "Potilas Pytylle" vei kuitenkin niin kauan, ettei tosi kovaa hätää voinut jäädä osoittamaan, vaan jo ensimmäisestä merkistä oli pakko alkaa toimia.

Tavoitteet omaehtoiselle liikkumiselle lähtivät toteutumaan nopeasti jo kuntoutusosastolla. Vielä nopeammin tavoitteet etenivät, kun Arja pääsi kotiin. Kotona oli kuitenkin tehtävä joko massiiviset remontit tai heidän piti muuttaa yksitasoiseen asuntoon. Mieli vastusti muuttoa, mutta rempparahaakaan perheellä ei ollut. Lisäksi viranomaispäätökset tapahtuivat aivan liian hitaasti.

Kukaan, en edes minä itse, ei voisi suoralta kädeltä sanoa minulle, etten pystyisi, kykenisi ja osaisi. Ei kukaan. 

Arja Ahtaanluoma koki hirveän trauman herätessään neliraajavammaisena teholta. Hän on sinnikkäästi kuntouttanut itseään, taistellut hyvistä proteeseista ja pyörätuoleista, hakenut oikeutta hallinto-oikeudesta, todettu väärin hoidetuksi hakiessaan kipuihinsa hoitoa päivystyksestä. Voin vain ihmetellä ja ihailla hänen sisukkuuttaan  toimia oman elämänsä ja vammaisuuden puolestapuhujana.

Olen seurannut Arja Ahtaanluoman videoita Facessa. Katsoin myös hänestä tehdyn dokumentin, jossa seurattiin Suomen ensimmäistä raajansiirtoleikkausta. Toivottavasti Arja ehtii kirjoittamaan myös käsisiirrosta, sillä hänellä on taito kirjoittaa ja hän on innokas kirjojen lukija. Siispä olin iloisesti yllättynyt, kun löysin kirjastosta tämän Arja Ahtaanluoman teoksen Puolinainen. Suosittelen lämpimästi Puolinainen kirjaa terveyden- ja sosiaalialan työntekijöille ja opiskelijoille. Kirja tsemppaa aivan varmasti kaikkia lukijoita. Tosin niiltä kyyneleitä tulee aivan varmasti kirjan lukijoillekin.

 

Arja Ahtaanluoma, Puolinainen 💖💖💖💖💖 

Johnny Kniga 2020

s. 353 + Muistoja

Tositarina

Vammainen

 

ps. Arja Ahtaanluoma on omistanut kirjan sisarelleen, joka sai hänet aloittamaan. 

Sekä terveydenhuollon henkilöstölle ympäri maan - kannustukseksi, opiksi ja ojennukseksi. 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus

 

"Kyseessä ei ole poliisiasia, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Charlotte häipyy kodistani. Tahdon, että löydätte hänet ja tuotte takaisin, ennen kuin sana leviää..."

Englantilaisen Jacqueline Winspearin dekkari Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus on jo toinen osa psykologi ja yksityisetsivä Maisie Dobbsista kertovassa sarjassa. Lontoossa oli kevät, ja elettiin 1930-lukua. Maisie sai  eräältä rikkaalta liikemieheltä tehtäväksi etsiä hänen yli 30-vuotias tyttärensä. Tytär Charlotte oli ainoa perijä, ja elänyt yltäkylläistä elämää. Isä oli pitänyt hänet tiukasti kotonaan, mutta siitä huolimatta tytär oli karannut aiemminkin.

Maisie huomasi nopeasti, että Charlotten ystävätär oli murhattu. Oliko Charlottekin vaarassa?

"Teidän on nyt toimittava tarkkaan ohjeideni mukaan. Soittakaa Scotland Yardille. Pyytäkää saada puhua rikoskomisario Strattonin kanssa, ei kenenkään muun. Sanokaa, että soitatte neiti Maisie Dobbsin pyynnöstä ja että komisarion on tultava viipymättä tähän osoitteeseen."

Tutkiessaan tapauksen yksityiskohtia, Maisie kohtasi seuraavan ruumiin. Hän sai kuulla Strattonilta aiemman murhan yksityiskohdista, joten koko tapaus alkoi kehittyä hänen mielessään. Oman isän sairastuminen ja alaisena toimivan Billy Bealen  ongelmat toivat kuitenkin ylimääräistä haastetta työpäiviin. Lisäksi ilmassa oli selviä merkkejä kosiomenoista.

Tälläkin tapauksella oli sidoksensa ensimmäiseen maailmansotaan. Tuolloin yläluokkaiset naiset olivat järjestäneet toimintaa, jolla saatiin pestattua uusia sotilaita. Kaikki toiminta ei ollut hyväksyttyä, ja aiheutti häpeää, riitelyä ja välien rikkoutumisia.

Maisie Dobbsin tutkimukset laajenivat, mutta Scotland Yardissa ei oltu enää kiinnostuneita hänen  tiedoistaan sen jälkeen, kun he pidättivät erään miehen. He olivat nimittäin varmoja, että oikea syyllinen oli vangittu. Maisie oli eri mieltä, ja sai lopulta oikean syyllisen tunnustamaan tekonsa, tosin sitä ennen Maisie oli itsekin hengenvaarassa.

Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus vei mukanaan historiallisen Lontoon salattuihin arvoituksiin. Historiaa, rikoksia ja nokkela päähenkilö ratkomassa arvoituksia.

 

Jacqueline Winspear, Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus

Suom. Tuulia Tipa

Tammi 2025

s. 376

Birds of a Feather 2004

Dekkari

1930-luku

Lontoo 

Cosy crime

Maisie Dobbs-sarjan 2. osa 

 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu 

 

Riitta Heimonen: Äkkiä on ilta

 

Jalkoja ja selkää särkee. Hän ei jaksa muuta kuin kellahtaa alkovin vuoteeseen, kaivautua peitteiden alle ja toivoa, että uni tulisi pian.

Olisi pitänyt soittaa äidille takaisin. 

Riitta Heinosen esikoisteos Äkkiä on ilta kertoi kuusikymppisen Helkan vanhempien viimeisestä yhteisestä vuodesta. Vanhempien rapistuvat kehot ja mielet vaivoineen nostivat mieleeni vanhenevat läheiset. Minusta tämä kirja oli mahtava purskahdus iloineen ja suruineen siitä, mitä läheiset joutuvat kokemaan, kun hoitavat vanhempiaan. Ja mitä vanhemmat itse joutuivat kokemaan.

Helka lähestyi itsekin eläkeikää ja vaivojakin oli jo. Ainoana lapsena ja sairaanhoitajana hän oli joutunut vanhempiensa viimeisten vuosien ongelmien purkajaksi. Varsinkin äidin muistisairaus vaati valtavasti voimavaroja, ja hoitopaikan hankkiminen äidille oli vaikeuksien takana.

- Milloin äiti on käynyt viimeksi peseytymässä?

- Ei se halua suihkuun. En minä väkisin vie.

Helka vaikenee. Vanhemmat eivät enää tiedä, miten asioihin tartutaan, miten ryhdytään. Hoidetaan, pestään ja putsataan. Pidetään huolta. Vessan kaapissa on kaksi vanhaa hammasharjaa, joita Helka käyttäisi korkeintaan vessanpöntön sisäreunojen puhdistamiseen. 

Vanhempien mielestä kaikki piti olla ja tehdä niin kuin aina oli ollut ja tehty. Äidin muistisairaus teki hänestä hankalan ja agressiivisen. Lopulta hoitopaikan löydyttyä, hoitajat soittelivat jatkuvasti äidin agressioista. Isä taas oli sitä mieltä, että äitiä ei saisi lääkitä rauhalliseksi. Kirja valotti vanhusten elämää  monelta kantilta.

Jääkaapissa ei ole mitään, häthätää aamupalatarpeet. Yhdessä kupissa on epämääräinen, hyytynyt vanha kastike, joka osaisi kävellä omin avuin ulos. Toisessa nahistuneita kaalinlehtiä. Helka heittää ne pois. 

Helkan jaksaminen oli lujilla, kun hän teki vuorotöitä eri paikkakunnalla, ja yritti olla vanhempiensa tukena ja tehdä heille kaikkea mahdollista, kun oli käymässä. Onneksi Helka otti omaa aikaa ja nautti lomastaan. Aina ei  tarvitse olla saatavilla. 

Riitta Heimosen teos Äkkiä on ilta nosti esille vanhuuden viimeiset elinvuodet lämmöllä ja lempeydellä, mutta ongelmia unohtamatta.

 

Riitta Heimonen, Äkkiä on ilta *****

Wsoy 2025

s. 215

Esikoisteos

Kirjan kansikuvassa on Gustav Klintin Death and Life

Vanhuus

Muistisairaus