maanantai 4. kesäkuuta 2018

Edward St Aubyn: Loistava menneisyys, Patrick Melrosen tarina I-III


Kukaan ei löydä minua täältä, hän mietti. Hän yritti vetää henkeä, mutta ei voinut hillitä hengitystä salpaavia kouristuksia. Kuin olisi eksynyt kesken pukemisen puseron sisään, niin että pää meni kaula-aukon sijasta hihaan ja lopulta pusero oli ihan solmussa ja tuntui, että siitä ei selviä ikinä ja että henkikin lakkaa kulkemasta.

Brittiläisen kirjailijan Edward St Aubynin palkittu viisiosainen romaanisarja perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Loistava menneisyys sisältää kolme ensimmäistä romaania, joista ensimmäinen kuvaa Patrick Melrosen ikävää lapsuutta väkivaltaisen isän ja välinpitämättömän äidin kaltoinkohdeltuna lapsena, toinen kuvaa nuoren aikuisen huumehörhöilyä ja sekoilua ja kolmas teos kuvaa kolmikymppisen Patrickin ja hänen tuntemiensa ihmisten hienostoelämää.

Hän yritti nousta uudestaan ilmaan niin kuin merilinnut, kun aalto peittää alleen kiven, jolla ne istuvat. Mutta hän ei voinut liikahtaakaan, vaan jäi joukosta jälkeen, hukkumaan.

Edward St Aubynin Loistavaa menneisyyttä on luettu ahkerasti blogistaniassa, ja sitä on arvosteltu useissa lehdissä ja artikkeleissa. Kirjan tärkeimmät teemat olivat siis tiedossa, kun aloitin kirjan lukemisen. Patrick Melrosen lapsuuskuvauksissa olin varautunut erääseen kohtaukseen, joten kun oletin sellaisen kohtauksen olevan tulossa, en pystynyt lukemaan kirjaa eteenpäin, koska olin menossa tilaisuuteen missä oli lapsia. Luin kokemuksesta myöhemmin ja olin tietysti kauhuissani, koska kirjailijan omaan lapsuuteen oli kuulunut vastaavat kokemukset. Ja kuinka moni lapsi joutuu kokemaan vastaavaa tälläkin hetkellä. Lasten mielenterveys menee tuollaisista inhottavista kokemuksista, se on varmaa. Patrick Melrose aloitti huumeidenkäytön.

Oli toukokuun loppu, oli kuuma, ja hänen olisi pitänyt riisua päällystakkinsa, mutta se oli hänen puolustuslinjansa ohikulkijoiden muina miehinä ihon alle ujuttamia pieniä lasinsiruja vastaan, puhumattakaan näyteikkunoiden hidastetuista räjähdyksistä, metrojunien luita ruhjovasta kohinasta ja sekuntien sydäntäsärkevästä kulumisesta kuin hiekanjyvä olisi madellut ruumiin tiimalasin lävitse. Ei, hän ei riisuisi takkiaan. Ehdottaisiko joku hummerille riisuutumista?

Ensimmäinen teos sijoittui Etelä-Ranskaan. Toisessa teoksessa Patrick Melrose meni hakemaan isänsä ruumiin New Yorkista. Vuorokaudet täytti huumeiden käyttö ja niiden ostaminen eri myyjiltä. Siinä sivussa Patrick tapaili hienostotuttaviaan. Huumeiden käyttö oli överiä ja Patrick oli totaalisen alhaalla, hän eli kuin viemärirotta. Hän oli äidin puolelta varakas, joten rahaa riitti huumeisiin. Puuha oli niin oksettavaa, että tässä vaiheessa aloin hyppiä tekstien yli, sillä huumeiden käyttö oli niin yksityiskohtaisesti kuvattu, ja Patrickin aivojen tuottamien hallusinaatiotyyppien keskustelut olivat minulle ihan liikaa.

Kolmannessa teoksessa Patrick oli menossa hienostopiirin yksityisjuhliin ja kirjassa kuvataan tiettyjen henkilöiden menoa kyseisiin juhliin. Juhliin oli tulossa myös kuninkaallinen henkilö, jonka käytös kuvattiin moukkamaiseksi. Raha ei välttämättä luo sydämen sivistystä, ei välttämättä myöskään köyhyys. Loistavaan menneisyyteen on koottu kirjava joukko henkilöhahmoja, joita hallitsee halu loukata ja puhua pahaa muista ihmisistä. Patrickin isä oli pahimman laatuinen öykkäri, joka piruili ja ilkeili kaikille. Jossakin vaiheessa snobbailevat hienostoihmiset muuttuvat jopa koomisiksi hahmoiksi, joiden ainoa päämäärä oli juhlia ja juhlia nk. paremmissa piireissä. Status nostaa statusta. Edward St Aubyn sohaisee kirjoillaan varmasti kuhisevan kuumaa ampiaispesää, joksi englantilaista aatelis- ja ylimysluokkaa voisi kutsua. Luokkayhteiskunnan ylimmän luokan kuvailu on raadollista ja raakaa. Patrick Melrosen elämän kuvailu on kaikkea muuta kuin loistavaa, se on surumielistä yritystä elää oman mielenterveyden rippeillä.

Edward St Aubyn, Loistava menneisyys, Patrick Melrosen tarina I-III
Suom. Markku Päkkilä
Otavan kirjasto 2018
s. 455
Never Mind 1992
Bad News 1992
Some Hope 1994

12 kommenttia:

  1. En ole lukenut näitä Edward St Aubynin kirjoja, vaikka olen kyllä huomannut, että ne ovat kovasti kiitettyjä ja pidettyjä. Myös sinun postauksesi perusteella näihin kyllä kannattaisi tutustua. - Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Anneli. Teksti on todella hienoa, kuten lainauksista huomaa. Ihmettelen vain kirjan suomalaista nimeä, kun vertaa englantilaisiin nimiin. Ja Patrickin menneisyys oli kaikkea muuta kuin loistava.

      Mukavaa viikon jatkoa Anneli <3

      Poista
  2. Tämä on minun kesän lukupinossani tosi korkealla. Saatan jopa ostaa ihan omaksi. Englantilaisen yläluokan pariin sijoittuvat kirjat ovat aina kiinnostaneet miinua, mutta kulissit ovat yleensä olleet kovin näyttävät ja kauniit. Tässä mitä ilmeisimmin katsotaan vähän niiden taakse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Marika, kun epäilet, että kirjassa katsotaan kulissien taakse eli mitähän siellä seinien takana puuhaillaan ja puhutaan. Tykkään tosi paljon englantilaisesta kirjallisuudesta, jossa kritisoidaan luokkayhteiskuntaa. Tämä taitaa olla ihan omassa Top-luokassaan kaiken negatiivisen kuvailussa ja kritisoinnissa. Uskalias kirjailija kaiken kaikkiaan.

      Poista
  3. Pikku-Patrickin osuus viilsi sydäntä. Snobismi ja turhanaikaisuus ällötti ja ärsytti. Huumehäröilyissä eksyivät omat ajatukseni ihka omille teilleen ja lopun partypläjäytys kruunasi imelän, mutta vastaansanomattomasti sekä kerronnaltaan että kieliasultaan kiehtovan herkullisen kakun. Kaksijakoista, jos mikä... Yksi kauden helmistä kiitos myös Markku Päkkilän suomennoksen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin eniten ensimmäisestä kirjasta, vaikka pienen Patrickin vanhemmat olivat mitä olivat, enkä hyväksynyt heidän käytöstä. Fiktiona se olisi huippuhyvä tarina. Kirjailijalla on kyllä taito ärsyttää ja mennä liiallisuuksiin kuvauksissaan. Pidin valtavasti hänen tekstistä. Ei ihme, että kirjat ovat saaneet palkintoja.

      Poista
  4. Hieno romaani(sarja), vaikka toki rankka. Mieleenpainuva, inhottava, jopa ironinen tai hauska, ja sitten pohjattoman surullinen. Odotan mielenkiinnolla syksyllä ilmestyvää jatko-osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä loistavaa kerrontaa elämän kipupisteistä. Tarinat ovat paikoitellen jopa julmia ja niin, että on pakko toivoa, että se olisi fiktiota. Minustakin kirjan pohjavire on todella surullinen, jota kyynisyys ja musta huumori siivittävät.
      Jatko-osa on varattuna <3

      Poista
  5. en jaksanut tätä ruveta lukeen, kävelin ohi kirjastos ja alennusmyynnis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä joku toinen kerta kiinnostut näistä kirjoista ja tosiaankin, ei ole pakko lukea, jos ei halua. Noudatan itsekin tuota sääntöä :)

      Poista
  6. Olen lukenut ttästä kirjasta monenlaisia arvioita - ja vielä on mietinnässä, tartunko siihen vaiko en... Kiitokset aaavasta jutusta!

    Toivottelen sinulle ihania kesäisiä lukuhetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivon myös sinulle mukavia lukuhetkiä.
      Tämä kirjan tarinassa kuljetaan niin oudoilla poluilla, että haluan tietää minne ne johtavat seuraavassa kirjassa.

      Poista