maanantai 28. syyskuuta 2020

Joel Haahtela: Katoamispiste

 


Jokin naisessa kiinnitti huomioni jo kaukaa. Ehkä se oli hänen tapansa kävellä, vähän arvaamaton, horjuva, niin kuin hän olisi joka askeleella joutunut päättämään uudestaan matkansa suunnan.

 

Joel Haahtelan kirjasta Katkeamispiste voin kiittää blogikaveriani Elinaa, jonka arvonnasta sain tämän syksyisen kirjan. Vuotta en muista, mutta kirjan välissä olevassa kortissa Elina toivottaa hyvää syksyä ja hyviä kirjoja. Haahtelan tuotannosta olen lukenut ennestään Perhoskerääjän, joten Katkeamispiste on hyvä lisä tutustua hänen tuotantoonsa. Katkeamispisteessä Haahtela on sekoittanut sekä faktaa ja fiktiota. Kirjan kuvioissa kirjan kertoja yrittää selvittää kirjailija Raija Siekkisen elämää.

 

Pysähdyin ja katselin kuinka sateenvarjo kieppui ilmassa, ihmettelin miten korkealle se voisi vielä kohota, nyt se keikkui jo kattojen tasalla. Nainen oli pysähtynyt, hänkin tuijotti ihastellen varjoa, puhkesi nauruun. Ja niin hullunkuriselta sateenvarjon uusi ja vapaa elämä näytti, että minäkin aloin nauraa.

 

Tästä sateenvarjon yhdistämästä tapaamisesta ventovieraan naisen kanssa, alkoi kirjan tapahtumien kaari kehittyä kirjan sivuilla. Kirjassa oli syksyinen Helsinki, joten sateenvarjot olivat tarpeen. Kirjassa vierailtiin myös Raija Siekkisen kotikaupungissa Kotkassa ja Pariisissa.

 

Sateenvarjonainen etsi Helsingistä entistä miestään. Mies oli aina pitänyt yhteyttä ja oli jopa antanut asuntonsa avaimen hänelle. Miehestä ei ollut kuullut mitään pitkään aikaan, joten nainen oli lähtenyt etsimään miestä paikasta, josta mies oli lähettänyt viimeisimmän postikortin. Miten kirjailija Raija Siekkinen liittyi tarinaan, siitä voit ottaa selvää kirjan sivuilla.

 

Milloin olet viimeksi lähettänyt postikortin? Milloin olet viimeksi saanut postikortin? Kirjoitatko vielä kirjeitä? Katkeamispisteen juoni kehittyi osaksi postikortin ympärille. Kirja ilmestyi vuonna 2010, jolloin lähetettiin vielä postikortteja ja kirjeitä, mutta nykypäivänä niitä lähetetään hyvin harvoin. Muutos on ollut mielestäni dramaattinen. Tekstiviestit ovat valloittaneet postikorttien ja kirjeiden paikan. Minusta se on sääli. Tykkään itse sekä lähettää että vastaanottaa kirjeitä ja postikortteja. Eniten lähetän niitä jouluna. Syntymäpäivät, nimipäivät, ystävänpäivät sekä joulu ja pääsiäinen ovat päiviä, jolloin muistan kavereita, sukulaisia ja perheenjäseniä. Rakastan korttien katselemista ja nykyisin on todella kivoja postimerkkejä olemassa. Olen säästänyt saamiani kortteja ja pidän niitä kirjanmerkkinä.

 

Joel Haahtelan Katkeamispiste on kirja muistoista ja menneisyydestä, kun jokin tai jotakin on muuttunut.

 

Joel Haahtela, Katkeamispiste

Otava 2010  3. painos

s. 159

 

Joel Haahtela: Perhoskerääjä


4 kommenttia:

  1. Tämä on yksi sellainen Haahtelan kirja, joka on minulla vielä lukematta. Kuulostaa kiinnostavalta tämäkin. Ja jos tarina on vielä syksyinenkin, niin sehän sopii mainiosti juuri tällä hetkellä. Harmi kyllä tuo, ettei postikortteja enää juuri lähetetä, kirjeistä puhumattakaan. Sellaisia asioita kyllä kaipaan menneistä ajoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ajattelen minäkin ja kaipaan sitä, että postilaatikosta löytyisi postikortti tai kirje.

      Syksyistä lukuiloa :)

      Poista
  2. Olen lukenut kolme uudempaa kirjaa Haahtelalta. Minulla oli täti, joka lähetteli melkein viikottain postikortteja, eipä tule niitä enää :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katkeamispiste taisi olla toinen kirja Haahtelalta. Ajattelin lainata seuraavaksi jonkun uudemman kirjan Perhoskerääjän ja tämän Katkeamispisteen jälkeen. Onkohan tunnelma, viipyilevä ja unenomainen, pysynyt uusiin kirjoihin asti?

      Sinulla on ollut ihana täti, joka on muistanut korteilla. Pitäisiköhän lähettää kortti kaikille lapsille, joiden täti olen. Heitä on 9. Hauska idea :)

      Poista