sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Alice Sebold: Oma taivas

 


Kun olin pieni, isä nosti minut monesti syliinsä ja otti lumisadepallon pöydältä. Hän käänsi sen ylösalaisin, antoi kaiken lumen kerääntyä kasaksi ja käänsi sitten pallon nopeasti oikeinpäin. Katselimme yhdessä, kuinka lumi leijui pingviinin ympärille. Pingviini on siellä yksin, ajattelin, ja minua huolestutti sen vuoksi. Kun kerroin isälle, hän sanoi:” Ei mitään hätää, Susie, se viihtyy hyvin. Se on virheettömän maailman vanki.”

 

Vuosi 2021 on alkanut omien lempikirjojeni postauksella. Yhdysvaltalaisen Alice Seboldin esikoisteos Oma taivas on kirja, jonka olen lukenut monta kertaa, ja aina olen viihtynyt yhtä hyvin kirjan seurassa. Kirjan päähenkilö on 14-vuotias Susie Salmon, joka murhataan. Susie jää seuraamaan maan päällä tapahtuvaa elämää, varsinkin heitä, jotka ovat hänelle olleet kaikkein läheisimmät. Susie yrittää myös viestittää omia viestejään läheisilleen.

 

Mutta kun poliisit näyttivät todistepussia, jossa oli myssyni, äidissä särkyi jotakin. Ohut lyijykristalliseinämä, joka oli suojannut hänen sydäntään – jotenkin turruttanut hänet epäuskoiseksi – hajosi sirpaleiksi.

 

Vaikka kirjassa oli tapahtunut ikävä murha, Susien näkökulma tapahtumiin oli ihmeellisen valoisa. Hän ei surrut tapahtumaa. Hän kaipasi vain poikaystäväänsä ja kaikkea kivaa, mitä olisi tehnyt hänen kanssaan. Kieltämättä poliisien tutkimukset vaikuttivat aika hatarilta. Lähiseudun ihmiset ja poliisit olivat ymmällään siitä, että heidän rauhallisella asuinseudullaan oli tapahtunut kyseinen rikos. Rikoksesta epäiltiin jopa Susien poikakaveria, mutta hän oli ollut silloin todistetusti kaukana. Oikea rikollinen osasi vanhasta tottumuksesta esittää kunnollista ja rehellistä kansalaista, mikä ei kuitenkaan pettänyt Susien isää, joka tiesi heti, kuka surmasi Susien.

 

Silmäni: Lynn-mummin laittama meikki auttoi, mutta ei ratkaissut sitä ongelmaa, että hyvin usein kaikki näkivät Lindseyn silmissä minun silmäni. Kun silmät näyttäytyivät – vilahdukselta puuterirasian peilissä, jonka naapuripulpetin tyttö otti esiin, tai yllättäen kuvajaisena kaupan näyteikkunassa – Lindsey käänsi katseensa pois.

 

Silmät ovat sielun peili” kuuluu vanha sanonta. Susien pikkusisko oli täsmälleen saman näköinen kuin Susie. Sellainen voi olla taakka, mutta Lindsey löysi keinot kantaa taakkansa. Hän oli muutenkin perheen vahvin henkilö, joka kannatteli surun murtamaa perhettä, mutta ei hänkään pystynyt pitämään perhettä koossa. Suru voi yhdistää ja se voi erottaa. Joskus suru on niin vaikea kestää, että ei pysty asumaan samassa talossa, eikä olemaan läheisten lähellä, vaan haluaa muuttaa kauas pois, vaeltaa maailmalla, tutustua tuntemattomiin, unohtaa…

 

Oma taivas on uskomattoman hieno teos. Kirjailija koki itse 18-vuotiaana raa´an seksuaalirikoksen, josta hän kirjoitti muistelmateoksen Lucky. Nimi tuli siitä, koska aiemmin samasta paikasta oli löydetty tapettu tyttö, joka oli kokenut saman. Kirjailija koki itsensä onnekkaaksi, koska jäi henkiin. Aihepiiri on ollut vaikea ja traumaattinen ja vaatinut pitkäaikaista terapiaa. Rikollisten hetken himon seuraukset voivat olla katastrofaalisen laajat ja ne voivat ulottuvat kohdetta paljon laajemmalle, ja se hetki traumatisoi aina kymmenien vuosien päähän.

Tämä kirja koskettaa syvälle sydämeen ja tunteisiin. Kirjaa voisi kuvata sydänten kirjaksi.

 

Pitkää ja onnellista elämää teille kaikille.

 

Alice Sebold, Oma taivas *****

suom. Pirkko Biström *****

Wsoy 2003

s. 390

The Lovely Bones 2002


12 kommenttia:

  1. katselin tätä teosta kerran jossain ja mietin mahdollista lukemista, mutta on jääänyt. Kiinnostava kertojaperspektiivi teoksessa. hyvää ja valoisaa lukuvuotta sinulle myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino :)
      Kertojaperspektiivi on todella hyvä. Kuollut nuori tyttö, joka ei vanhene vuosien mittaan, vaan näkökulma säilyy nuorekkaana kirjan loppuun asti.

      Hyvää ja valoisaa lukuvuotta!

      Poista
  2. Olipa kiva lukea postaustasi. Luin kirjan yli kymmenen vuotta sitten ja postauksesi myötä kirjan tapahtumat palautuivat elävästi mieleen. Hieno lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)
      Tämä kirjahan ei ole jännäri eikä dekkari, mutta perhettä oli kohdannut trauma. Kirja kertoi perheenjäsenten ja läheisten selviytymiskeinoista trauman jälkeen. Miten kohdata kuollut perheenjäsen, jota ei koskaan löydetty? Susie, jonka hengen pystyi vaistoamaan miltei näkemään.
      Minustakin tämä oli tosi hieno lukukokemus <3

      Poista
  3. Tämä kirja ahdisti minua aika lailla, kun sen aikoinaan luin. Kirja kuitenkin jäi vahvana mieleeni, eli jotain ainutlaatuissa tässä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :)
      Kirja on todella ainutlaatuinen ja sen teksti on kaunista ja samalla herkkää. Kirjailija on oivaltanut ja löytänyt nuoren ja raikkaan tunnelman, joka vie läpi koko kirjan. Välillä surumielisen ja ahdistuneen, välillä kiivaan ja innokkaan.

      Poista
  4. Vaikuttavan tuntuinen traumatarina. Erikoinen.

    Lumisadepallot ovat aivan ihania, pistävät mielikuvituksen liikkeelle. Minulla oli kerran Tiimarista ostettu sellainen jossa oli sisällä kirahvi lumisateessa ennen kuin tipahti lattialle ja meni rikki. Hassu ajatus että kirahvi oli lumimaisemassa. Sitä voisi kirjoittaa kertomuksesn 🦒

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan aika hyvä tarinan aihe. Jopa lattialle pudonnut lumisadepallo herättää ajatukset, mitä tapahtui, miksi se putosi, kuka sen pudotti, mitä hänelle tapahtui, näkikö hän jotain jne. Minullakin on vilkas mielikuvitus.
      Kirahvi lumihiutalepallossa on tosiaan aika hassu. Onko Afrikassa satanut lunta?

      Poista
  5. Mai, olen lukenut Luckyn ja tämän The Lovely Bones. Siinä missä Lucky teki vihaiseksi niin Susien tarina teki hirveän surulliseksi. Läheisten suru kävi sydämelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on järkyttävää, että tehdään seksuaalirikoksia. Niiden ajattelukin kammottaa.
      Uskon, että Lucky tekisi minutkin vihaiseksi.
      Susien tarina teki minutkin hirveän surulliseksi ja nenäliinoja kastui useampia, kun luin kirjaa. Mutta kirjassa on myös valoisat puolet. Viimeinen lainaus on kirjan lopusta ja se on Susien hiljainen toivomus.

      Poista
  6. Minustra tämä oli hieno teos ja olenkin lukenut kirjan muutamaan kertaan. Ostin vielä yhden kappaleen eli josko annan joskus lahjaksi. Kirja oli lopulta valoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on lopulta valoa koko kirja. Uskomatonta miten kirjailija on pystynyt omien kokemuksiensa jälkeen kirjoittamaan näin valoisa teoksen traumasta ja siitä selviämisestä. Uskon, että kirjoittaminen on ollut kirjailijalle terapeuttinen kokemus. Löytää jotakin myös hyvää hirveiden kokemusten jälkeen.

      Poista