Nuoripari oli istuskellut Hautalammin pihakeinussa, Frans oli pidellyt Helgaa kädestä niin pitkään ja tiukasti, että kämmenpohja oli hautunut ja keinun takana rehottaneiden juhannusruusujen makea tuoksu oli kutittanut sieraimissa.
Eveliina Talvitien teos Helga kertoi päähenkilönsä elämästä vuosina 1948-1963 Satakunnan maaseudulla ja Porissa. Helga oli saanut mieheltään ompelukoneen ja kiinnostunut kaikesta ompeluun liittyvästä mm. kankaista, langoista, muodista jne. Sota-aika oli ohi ja ihmiset ompeluttivat Helgalla innokkaasti uusia vaatteita, sillä valmistuotanto ei ollut vielä ilmestynyt kauppoihin. Aiemmin Helga oli ommellut kaiken käsin maalaistalon vintillä.
Jokin Helgan sisällä oli niksahtanut sijoiltaan ja outo vimma ottanut vallan. Illalla hän oli luonnostellut vihkoonsa housupuvun tyköistuvine liiveineen.
Helgan miehen sisko asui samassa maalaistalossa, ja oli ihan varma, että Helgan ompelema housupuku oli syntiä. Ylipäätään kaikki oli syntiä Suoman mielestä. Onneksi oli Inkeri, ison talon tytär, joka vei Helgan mukanaan kaupunkiin, jossa oli vaatekauppoja, ompelimoja ja vapaampana puhaltavat tuulet. Helga oppi käymään kaupungissa myös ilman Inkeriä. Fanny oli luvannut lainata vierassänkyä.
Parahin Frans,
kirjoitan sinulle sydän syrjällään, mutta olen miettinyt tämän valmiiksi asti.
Lopulta Helga muutti asumaan kaupunkiin Fannyn vuokralaiseksi. Hän jätti lapsensa Fransin hoiviin maalaistaloon. Helga halusi oppia lisää ompelemisesta ja muodista. Kesti neljä vuotta erosta, ennen kuin hän meni ensimmäisen kerran lapsiaan tapaamaan. Maalaistalon vintin oli vallannut hänen tyttärensä Marleena.
Eveliina Talvitien Helga kertoi tarinan naisesta, joka oli valmis kokeilemaan rajojaan muodin maailmassa.
Eveliina Talvitie, Helga
Into 2025
s. 195
Ompelija-sarjan 1. osa
1948-63
Sattuipas hauskasti, lopetin tämän eilisiltana. Tykkäsin, postaus tulee lähipäivinä.
VastaaPoistaKiva kuulla, että sinäkin tykkäsit.
PoistaNo mutta tämähän minun pitää lukea, Satakunnan maaseutu, Pori ja minun lapsuuteni aikaa. Olen syntynyt 1950, n 30 kilometrin päässä Porista.
VastaaPoistaMuistan miten teininä 60-luvun lopussa harmittelin, kun kaikki vatteet olivat rouvamaista tyyliä ja tiesin, että Helsingissä oli Teinitalo, ensimmäinen nuorten muotiin keskittynyt vaatekauppa.
Tulipa sitten sinulle sopiva kirja. Kirjassa ei mainita, että se on Porista ja Satakunnasta, mutta luin kirjailijan haastattelun netistä, jossa hän kertoi tarkemmin kirjasta.
PoistaMeidän lähikaupunki oli Oulu, jossa piipahdimme nuorina ystävien kanssa vaateostoksilla. Minä tykkäsin Intian basaarin paidoista ja tietysti Marimekon paidoista, jotka sopivat hyvin farkkujen kanssa ja kengissä piti olla paksut pohjat. Kotikylässä oli useampi vaatekauppa ja olivat oikein muodikkaita, mutta ostokset tehtiin Oulussa.
Ai kun osaisikin ommella. Ja viitsisi 😀 Mahtaa olla kahlitsevaa jos ajattelee että kaikki on syntiä, kuten tuo mainitsemasi Suoma teki. Kiva että Helga lähti eteenpäin elämässä.
VastaaPoistaKiitos Rita kommentista :)
PoistaMinustakin olisi kurjaa, jos joku moittisi koko ajan ja määrittelisi mikä minun teoistani olisi syntiä.
Olin nuorempana kova ompelemaan. Tein jopa rippihameen, housuja, paitoja, mekkoja ym. itselleni. Lasteni serkulle ompelin ja neuloin vaatteita ja sitten kun omat lapseni syntyivät, ompelukone lauloi jatkuvasti heille vaatteita, jopa ulkohaalareita.
Ostin itselleni ompelukoneen 19v. ja se toimii edelleen. Nykyisin tarvitsen sitä etupäässä lahkeiden lyhentämiseen ja korjausompeluun esim. vetoketjun vaihtoon. Suosittelen käsitöitä kaikille 😀