Fannyn kotitaloa kutsuttiin Albatrossiksi. Suuri valkea merilintu, jolta talo oli saanut nimensä, oli ikuistettu porrashuoneen oven yläreunassa olevaan lasimaalaukseen. Kuusikerroksinen Albatross oli Turun kaunein kivitalo.
Jenna Kostetin Valkoisen linnun kaupunki jatkoi Ahlgrenin suvun naisista kertovaa 1930-luvulle sijoittuvaa kirjasarjaa. Ensimmäinen kirja Sinisiipisten saari kertoi kiehtovasti Ainasta, joka lähti saaristossa työskentelynsä jälkeen Egyptiin tutkimusapulaiseksi. Lähdöstä tiesi vain hänen serkkunsa Fanny, joka oli saattelemassa Ainan matkalle. Nyt Fannya odotti kertominen suvulle Ainan lähdöstä. Vanhoillinen suku arvosti perinteisiä arvoja. Nuoret naiset eivät saisi tuottaa häpeää suvulle.
Syksy saapui kaupunkiin vitkastellen, mutta jokaisen sateisen ja sumuisen aamun jälkeen Fanny kaipasi entistä enemmän kesää ja lämmintä auringonpaistetta.
Fannyn elämä oli käynyt raskaaksi Ainan lähdön jälkeen. Hän kaipasi myös vaihtelua, ja muuta kuin roolia, johon häntä johdateltiin. Hän oli kihloissa Johanneksen kanssa ja niitä häitäkin pitäisi suunnitella. Mitään tunteita heidän välillä ei ollut, ja Johannes halusi hänestä kotirouvan. Fanny oli kuitenkin taiteellinen ja opiskeli taidekoulussa. Oliko se ihan turhaa? Ainakin siltä kuulosti Johanneksen puheista.
Ainan lähtö oli herättänyt Fannyssakin uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia. Ainan lähettämät kirjeet Egyptistä toivat uutta intoa ja iloa varsinkin Fannylle ja hänen serkulleen Lempille.
Koira nousi tottelevaisesti korista ja sipsutti Fannyn luokse. Fanny esitteli sille koko asunnon, ja nähdessään salin suuren pöydän koira tassutti tyytyväisenä pöydänjalan luokse ja nosti jalkaansa.
Fannyn marraskuun harmaisiin päiviin tuli lopulta pirteää eloa pienestä kiinanpalatsikoirasta, Vilistä. Isä halusi piristää tytärtään, ja toi Fannylle koiranpennun. Kaikki muut perheessä, paitsi äiti, pitivät kovasti Vilistä. Jenna Kostet on onnistunut mainiosti tuomaan esille turkulaisten luonteenpiirteistä ennakkoluulottelua ja vieraspelkoa. Varsinkin Fannyn äiti oli erittäin tiukka mielipiteissään.
Jenna Kostetin Valkoisen linnun kaupunki esitteli lukijoille Ainan serkun Fannyn. Fanny oli Ainan vastakohta, sillä hänellä oli perhesuhteet kunnossa. Fanny oli aina sanut elää varakasta yläluokkaista elämäänsä ilman suurempia kolauksia. Ainan lähtö Egyptiin herätti huomaamaan, mitä hän elämältä halusi ja kaipasi. Mutta oliko se kenties rooli, mitä hänelle suunniteltiin? Entäs opinnot taidekoulussa? Ja kuka kumma oli nainen, joka vakoili Fannya?
Jenna Kostetin Valkoisen linnun kaupunki esitteli Ahlgrenin suvun serkuksista Fannyn. Valkoisen linnun kaupunki nosti esille myös uuden sukulaisehdokkaan. Kenties tuo ehdokas on kolmannen kirjan päähenkilö? Tai sitten se on Lempi. Jännityksellä odotan. Fannyn ja Vilin seurassa oli kiva viettää aikaa 30-luvun Turussa. Ja saatiinhan sitä pikkaisen romantiikkaakin muutamalle riville.
Jenna Kostet, Valkoisen linnun kaupunki *****
Aula & Co 2025
s. 275
Ahlgrenin suvun naiset-kirjasarjan 2. osa
Turku 1930-luvulla
Feelgood
Jenna Kostet: Sinisiipisten saari
Innostuin googlaamaan albatrossia ja opin mm. että se kuuluu ulappalintuihin 😀
VastaaPoistaAlbatrossejahan ei Turussa näy, enkä ole nähnyt kyseistä lasimaalaustakaan. Kenties se hajosi sodan pommituksissa.
PoistaMinusta kirjat ovat onnistuneet hyvin, kun ne herättävät mielenkiintoa etsiä lisätietoa.