Colson Whitehead: Harlem Suffle

 

 

Carney sotkeutui ryöstöön serkkunsa Freddien takia kuumana iltana kesäkuun alussa. Ray Carneylla oli asiointipäivä - ajelua Harlemissa ja keskikaupungilla, ristiin rastiin.

Yhdysvaltalaisen Colson Whiteheadin Harlem Suffle kertoi Manhattanin saarella sijaitsevan mustan väestön eli Harlemin kaupunginosan huonekalukauppiaasta Ray Carneysta. Ray oli rikollisesta isästään huolimatta yrittänyt elää normaalin kansalaisen elämää ja pysyä erossa suoranaisista rikoksista. Hänellä oli kuitenkin sukurasitteena serkkupoika, joka sai hänet aina välillä mukaan kaikenlaiseen hämärähommaan, vaikka ei olisi niin halunnutkaan. Ray oli opiskellut kaupallisen tutkinnon ja perustanut oman huonekalukaupan.

Kovin moni valkoinen mies ei herroitellut Carneyta. Ei varsinkaan keskustassa. Kun hän oli käynyt radiokadulla ensimmäisen kerran, valkoiset kauppiaat eivät olleet näkevinään häntä vaan palvelivat hänen jälkeensä tulleita valkoisia radioharrastajia. 

Kirjan ensimmäinen kappale kertoi vuodesta 1959.  Elettiin vielä voimakkaan rasismin aikaa. Ajat olivat kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa. Colson Whiteheadin romaaneista nousee vahva yhteiskunnallinen sanoma. Rasismi kukki myös mustan väestön keskuudessa. Mitä vaaleampi iho, sitä parempi. Ray oli kuitenkin tummaihoinen, joten hän ei ollut vaaleaihoisten appivanhempiensa suosiossa.

"Olen pennitön, mutta roisto en ole", hän mutisi itsekseen kuten usein ennenkin samassa tilanteessa. Samassa mielentilassa. Väsyneenä ja aavistuksen epätoivoisena, mutta toisaalta lämmin tunne sydämessä.

Kirjaa lukiessa tuli selväksi, että minkälaisiin hämärähommiin se serkkupoika oikein oli houkutellut Carneyn, mutta niistä voit lukea tarkemmin kirjan tarinasta. Jossakin vaiheessa kävi niin, että Carney joutui palkkaamaan jopa henkivartijan itselleen, sillä liian moni oli kiinnostunut hänen bisneksistään. Ei auttanut, vaikka hän maksoi suojelurahaa poliiseille ja useammalle rikollisjoukolle, kun eräs mahtava suku pisti jäljittäjät asialle. Carney oli kiikissä, vaikka ei roisto ollutkaan.

Colson Whiteheadin Harlem Suffle vei Manhattanin rikollisille kaduille Harlemiin, jossa henkikulta ei ollut minkään arvoinen.

 

Colson Whitehead, Harlem Suffle ****

suom. Markku Päkkilä

Otavan kirjasto 2022

s. 374

Harlem Suffle 2021 

 

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

Colson Whitehead: Nickelin pojat

Karin Slaughter: Epäluotettava todistaja

 

 

Koko sen ajan, jonka Callie oli ollut Buddyn kanssa, tämä oli puhunut jatkuvasti Callien pienistä käsistä, Callien kapoisesta vyötäröstä, Callien pikkuruisesta suusta, mutta Buddy ei ollut ikinä puhunut siitä tosiasiasta, että heillä oli ikäeroa yli kolmekymmentä vuotta. Että Buddy oli rikollinen.

Yhdysvaltalaiskirjailija Karin Slaughterin psykologinen trilleri Epäluotettava todistaja kertoi kahdesta siskoksesta, jotka rakastivat kovasti toisiaan. Heitä sitoi toisiinsa nuoruuden ikävät salaisuudet ja kurjat kasvuinolosuhteet. Toinen heistä nousi ahkeran opiskelun ja vahvan kyynärpäätaktiikan myötä hyvään asemaan lakimiehenä. Toinen laskeutui yhä alemmas ja alemmas yhteiskunnassa narkkarina. 

Sieppaus. Raiskaus. Törkeä pahoinpitely. Törkeä raiskaus. Törkeä seksuaalinen pahoinpitely.

Puolustusasianajajat joutuvat puolustamaan raiskaajia, varsinkin jos on töissä yksityisessä firmassa, johon haluaa osakkaaksi. Leigh sai puhelun firman johtajalta, joka kertoi, että eräs asiakas halusi vain ja ainoastaan Leighn asianajajakseen raiskausoikeudenkäyntiin. Leigh tunsi ikävä kyllä perheen nuoruudestaan.

Jos olisit aikeissa tehdä kammottavan rikoksen, joka tuhoaisi toisen ihmisen elämän, pystyisitkö selviämään siitä kuin koira veräjästä?

Callien elämä oli saanut suuntansa jo lapsuudessa. Nyt edessä oli enää loppuelämän viimeiset päivät. Hänen kehonsa oli antanut periksi narkoottisten aineiden päihdyttävästä väärinkäytöstä. Valitettavasti hän sai peräänsä ikävän jäljittäjän, jolla oli kosto mielessä. Callie halusi vain, että hänen siskonsa Leigh ja hänen perheensä olisivat turvassa. Ja hän aikoi taistella vastaan.

Karin Slaughterin psykologinen trilleri Epäluotettava todistaja pureutui oikeudenkäynnin esivalmisteluihin seksuaalirikoksista, lapsuuden ja nuoruuden traumoihin ja koston karvaaseen makuun.

Karin Slaughter, Epäluotettava todistaja ****

suom. Päivi Paju

HarperCollins 2022

s. 568

False Witness 2021

Slaughter Karin: Rikollinen
Slaughter Karin: Näkymätön
Slaughter Karin: Kaunokaiset
Slaughter Karin: Kahlittu
Slaughter Karin: Pettävä hiljaisuus
Slaughter Karin: Yli rajan
Slaughter Karin: Hyvä tytär

 

Jan-Phillipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke

 

 

Kuunteletko sinä, Bo Bo?

Nyökkäsin.

Rakkaus on kaikkein suurin voima, hän jatkoi hiljaa.

Saksalaisen Jan-Philipp Sendkerin trilogian kolmas kirja on nimeltään Sydäntemme kaihoisa syke. Kirjasarja sijoittuu Burmaan. Tällä kertaa kirjan päähenkilönä toimi 12-vuotias Bo Bo, joka asui vanhan enonsa kanssa kahdestaan. Hänellä oli myös vanhemmat elossa, mutta vain isä kävi häntä katsomassa kerran vuodessa. Bo Bo aavisti, että jotain ikävää oli sattunut hänen lapsuudessaan, koska vanhemmat eivät halunneet olla hänen kanssaan. Mutta mitä oli tapahtunut, se selviää kirjan traagisesta tarinasta.

Kuulin outoja ääniä. Huutoa. Näin kirkkaiden liekkien loimottavan yötaivaalla. Paksua savua, harmaata ja mustaa. Joku tarttui minua käsivarresta ja lähti juoksemaan.

Bo Bo halusi tietää vanhempiensa tarinan, ja lopulta eno suostui kertomaan sen. Tarina alkoi, kun vanhemmat olivat tavanneet toisensa. Julia Win oli amerikkalainen asianajaja ja Thar Thar oli burmalainen munkki. Asetelma oli erikoinen, mutta rakkaus ei katso aikaa, ei ikää, ei sukupuolta, ei ihonväriä. Rakastuneet haluavat olla yhdessä. Julia ja Thar halusivat olla yhdessä. Julia on tullut tutuksi myös aiemmista trilogian kirjoista.

"Emme saa heitä äänestämällä pois vallasta. Vuosikymmeniä he ovat riistäneet maatamme. Kiduttaneet meitä. Hyökänneet kyliimme. Vieneet meitä kodeistamme ja surmanneet."

Burmaa oli hallinnut jo viidenkymmenen vuoden ajan armeija. Vihdoinkin ihmiset olivat alkaneet uskaltaa vastustaa. He vastustivat laajoilla mielenosoituksilla. Myös munkit osallistuivat marsseihin. Heitä ammuttiin ja vietiin vankiloihin. Burman eli nykyisen Myanmarin tilanne oli erittäin uhkaava ja painostava.

Jan-Philipp Sendker on taikonut rakkaustarinan Sydäntemme kaihoisa syke Burman ikävien olosuhteiden  keskelle.

 

Jan-Philipp Sendker, Sydäntemme kaihoisa syke

suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus 2022

s. 379

Das Gedächtnis des Herzens 2019

Kirja on suomennettu englanninkielisestä, uudistetusta laitoksesta The Heart Remembers.

 

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Omat Blogistan-äänet 2021

Finlandia-äänet:

3p. Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

2p. Niillas Holmberg: Halla Helle

1p. Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Globalia-äänet:

3p. Richard Powers: Ikipuut

2p. Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

1p. Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Tieto-äänet:

3p. Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100

2p. Satu Rämö: Talo maailman reunalla

1p. Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten historia

Kuopus-äänet:

3p. Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään

2p. Leena Virtanen ja Sanna Pellicioni: Fredrika!

1p. Maija Hurme ja Lina Laurent: Piilopalstan tarhurit

Åsa Larsson: Isien pahat teot

 

 

Kasvavan kauhun vallassa hän tajusi, ettei hänen tarvinnut kaivella pakastinta enempää. Paidan hihassa oli nimittäin käsivarsi. Ja sen päässä kurttuinen käsi.

Ruotsalaisen Åsa Larssonin kuudes dekkari Isien pahat teot oli dekkari, jota odotin kymmenen vuotta. Hyvää jaksaa odottaa ja kirja vei tunnelmiin, jotka vain Åsa Larsson osaa taikoa. Kirjasarjan päähenkilö on syyttäjä Rebecka Martinsson, joka on tullut varmasti monelle tutuksi myös elokuvista, jotka on tehty kirjojen perusteella. Nekin olen katsonut. Isien pahat teot sai Ruotsissa vuoden 2021 Paras rikosromaani-palkinnon.

Sitten hän soitti numeroon 112. Selitti tilanteen. kertoi että oli Torniojoen saarella ja että hänen kanssaan samassa huoneessa oli kaksi vainajaa. Kyllä, oikein ymmärretty. Hänen piti toistaa. Yksi sohvalla ja toinen pakastimessa.

Kirjan tarinassa muisteltiin mm. 1960-lukua, jolloin katosi eräs mies. Miestä jäi kaipaamaan hänen pieni poikansa. Poika aloitti myöhemmin nyrkkeilyuran isän jalanjäljissä ja pääsi pikälle. Nyt hän sai kuulla, että isä oli löytynyt. Valitettavasti rikos oli vanhentunut, joten poliisi ei ollut kiinnostunut selvittämään sitä. Onneksi hän sai apua eräästä eläköityneestä poliisista. 

Rebeckan oli sen sijaan vaikea peittää todellisia tunteitaan. Hänestä tuli vähäsanainen ja yksioikoinen, niska ja suu jäykistyivät. Hänen oli vaikea katsoa silmiin ihmisiä, joista ei pitänyt. Hän halveksi itseään sen vuoksi, ettei osannut pelata peliä. Että oli tuomittu olemaan altavastaaja sielultaan.

Kiirunan syyttäjä Rebecka Martinsson oli helposti napit vastakkain ihmisten kanssa, joista hän ei pitänyt. Hän juopotteli aika railakkaasti ja masentui herkästi. Hänen lapsuutensa oli levoton, sillä hän kasvoi isänsä kanssa, kun äiti oli jättänyt perheen. Isän kuoltua hän kasvoi isovanhempien kanssa. Nyt hänellä oli vain naapurinsa Sivving ja ex-kumppanilta saatu koiranpentu. Myös ystävyys poliisi Anna-Maria Mellan kanssa oli jäähtynyt. 

Ongelmistaan huolimatta Rebecka on ollut hyvin kiinnostava päähenkilö tässä dekkarisarjassa ja taitava ratkomaan rikoksia. Niin tälläkin kertaa, vaikka hänet potkittin pois rikostutkinnasta, johon liittyivät hänen äitinsä kasvattisuku, venäläiset ja paikalliset rikolliset ja jopa pakastinmurha menneisyydestä.

Åsa Larssonin Isien pahat teot oli mustaa huumoria tihkuva ja laajalle levittyvä rikostarina suoraan jäisen kylmästä Kiirunasta.

Åsa Larsson, Isien pahat teot *****

suom. Kirsi Kokkonen

Otava 2022

s. 563

Fädernas Missgärningar 2021

Dekkari

Rebecka Martinsson-sarjan päätösosa

Åsa Larsson: Uhrilahja

 

Heather Morris: Kolme sisarta

 

 

He katsovat rautaporttien yllä erottuvaa kirjoitusta, jossa lukee: ARBEIT MACHT FREI. Cibi osaa sen verran saksaa, että ymmärtää sanojen merkityksen. Työ vapauttaa.

Uusiseelantilainen Heather Morris jatkaa keskitysleirien ja niiden vankien kuvauksia toisen maailmansodan aikana teoksessaan Kolme sisarta. Kirjan sisaret olivat Cibi, Livia ja Magda. Kirjan alussa slovakialaisista siskoksista Cibi ja Livia joutuivat Auschwitziin. He olivat mukana rakentamassa Birkenauta ja siirtyivät sen valmistuttua sinne. Myös Magda joutui myöhemmin Birkenauhun. On suoranainen ihme, että siskokset jäivät eloon keskitysleirioloissa, joissa ihmishengellä ei ollut mitään merkitystä, varsinkaan juutalaisten hengellä.

Likaisenvalkoiselle paperille mustalla piirretyt isot numerot tatuoidaan hänen käsivarteensa.

Kaikkien kolmen sisaruksen käteen tatuoitiin numerot, niin kuin kaikkien muidenkin vankien käteen. Noista tatuoinneista on kirjassa valokuvat. He olivat natseille numeroita, ei ihmisiä.

Neljä päivää saavat kuolleiden tyttöjen ruumiit roikkua hirsipuussa.

Auschwitzin olot olivat niin karmeat, että ihmiset tekivät itsemurhia juoksemalla piikkilanka-aitaa vasten, sillä vartijat ampuivat aidalle yrittävät. Keskitysleiriltä myös paettiin. Ylläolevat hirressä roikkuvat henkilöt saatiin kiinni pakomatkalta. Naisvangit pakotettiin katsomaan hirttämistä. Keskitysleirillä näki niin paljon tappamista ja kuolleita ihmisiä, että siihen melkein turtui.

Heather Morris on kirjoittanut tarinan Livian ja Magdan muistojen, Cibin ja Livian sekä Ziggy Ravekin todistajanlausuntojen sekä Magdan päiväkirjojen perustalta. Kirjailija on käyttänyt mielikuvitustaan monien tapahtumien, ihmisten ja paikkojen suhteen. Teos on siis fiktiivinen. Kirjan lopussa on kuvia sisaruksista, jotka elivät loppuelämänsä Israelissa.

Ihmisen pahuus toista ihmistä kohtaan voi olla todella julmaa, kuten tämän kirjan sanoma on. Keskitysleirit olivat olemassa toisen maailmansodan aikana ja niissä tapettiin valtavat määrät ihmisiä kaasukammioissa, ampumalla, hakkaamalla, hirttämällä, kidutuksella, lääketieteellisillä kokeilla, palelluttamalla kuoliaiksi, nälkään, janoon, sairauksiin, uupumukseen, ahdinkoon, itsemurhiin, kurjiin oloihin, liikaan työntekoon jne. Nämä kuolemat olivat natsien aiheuttamia. He olivat hirviöitä. Vain pieni osa heistä sai tuomion. Iso osa heistä rikastui juutalaisilta kerätystä omaisuudesta. Iso osa firmoista rikastui juutalaisten tekemästä työstä, sillä vangit eivät saaneet mitään. Kun yksi vanki kuoli, toinen otettiin tilalle.

Heather Morrisin teoksen Kolme sisarta tärkein teema oli toivo. Toivo siitä, että vapaus koittaisi ja keskitysleirivangit selviytyisivät hengissä elämään ihmisarvoista elämää. Tiedämme myös sen, että todellisuus keskitysleireillä on ollut paljon pahempi kuin mitä tässä kirjassa kerrotaan.

Heather Morris, Kolme sisarta

suom. Kristiina Drews

Aula & Co 2022

s. 433 + kirjailijan, Livian sekä sisarusten jälkipolven jälkisanat + karttakuva Auschwitzistä + Kuvia ja otteita Magdan päiväkirjasta + valokuvia + kiitokset

Three Sisters 2021

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Heather Morris: Cilkan tarina

 

Kirjahyllyn aarteet 3

 

 

Kirjahyllyn aarteet lukuhaasteessa on tänään viimeinen päivä. On siis tullut aika koota ylös mitä tuli luettua haasteeseen. Kirjoja klikkaamalla pääset lukemaan tekemiäni kirja-arvioita.

 

Bennet Brit: Mikä meidät erottaa 

Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan 

Fagerholm Monica: Kuka tappoi bambin? 

Keskisarja Teemu: Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten historia   

Lester Natasha: Ranskalainen valokuvaaja

Malerman Josh: Punainen piano 

Monks Takhar Helen: Kaikki mitä halusit 

Morrison Toni: Toiseuden synty 

Morton Kate: Kellontekijän tytär 

Vuori-Kemilä Anne: Mustaa jäätä 

 

Olin varannut viisi kirjaa luettavaksi ja ehdin lukea kymmenen, joten aika hyvin luettu omia kirjoja. Ranskalainen valokuvaaja lähti jo ystävälle jatkamaan lukumatkaansa. Laita sinäkin kirjasi kiertämään.

Kiitokset kaikille lukuhaasteessa mukana olleille lukijoille. Voit linkittää lukemiasi kirjoja ja/tai kirjoittamiasi postauksia kommenttikenttään.

Kun katselee maailmaa,

pelko näyttää olevan

ainoa vaihtoehto.

Kun sitä katselee

tarkemmin, ainoaksi

vaihtoehdoksi jää rakkaus.

Tommy Hellsten