keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kathleen Tessaro: Parfyymikeräilijä

Lentoemäntä palasi takaisin:" Onko tämä ensimmäinen matkanne Pariisiin?"
"Kyllä, enkä ole koskaan ennen ollut lentokoneessa."
"Se on aivan turvallista", tyttö vakuutti Gracelle. "Saanko tuoda teille lasillisen samppanjaa, se auttaa rentoutumaan?"
"Oletteko varma? Siis... eikö se läiky?"

On vuosi 1955 ja Grace on matkalla Pariisiin. Lentäminen on vielä harvinaista, mutta Grace sai pariisilaiselta asianajotoimistolta kirjeen, jossa oli myös lentolippu. Naisten liikkuminen yksinään 50-luvulla oli harvinaista, mutta Gracen mies oli matkoilla ja mies oli tehnyt jotakin, jonka vuoksi Grace halusi pois kotoa, tyhjänpäiväisestä kotirouvan roolista, johon kuului ainoastaan ostokset ja seurustelu oman seurapiirin kanssa. Lontoon asukkaat olivat erittäin luokkatietoisia ja luokkien sisällä nokkimisjärjestys oli ikävää. Grace ei halunnut kuulua seurapiireihin, hän halusi tehdä työtä. Yhdysvalloissa syntyneen, mutta Lontoossa asuvan Kathleen Tessaron Parfyymikeräilijä on hänen viides teoksensa. 

Rakkaus oli taito, peli, jossa taitavat pelaajat viekoittelivat ja manipuloivat muita.

Grace yllättyi Pariisissa, sillä tuntematon nainen oli lahjoittanut hänelle suuren omaisuuden, johon kuului mm. asunto ja osakesalkku. Kuka oli tämä tuntematon Eva ja miksi hän lahjoitti perintönsä juuri Gracelle? Grace halusi ottaa selville kuka tämä tuntematon Eva oli ja oliko kyseessä jokin sekaannus. Hänen asianajajansa auttoi aika paljonkin ja pientä sähköä alkoi virrata heidän välillään. Oma mies ei edes soittanut, kunnes eräänä päivänä ilmestyi Gracen hotellihuoneeseen. Mies oli kuullut Gracen perinnöstä ja oli innoissaan rahoista, nehän kuuluivat myös hänelle.

"Minä en ole koskaan kyennyt haistamaan sitä." Madame nojautui eteenpäin. "Olisitteko ystävällinen ja kuvailisitte sitä minulle?"
Grace nyökkäsi. "Siinä tuoksuu villa, tasetit, metsä... ja hiukset... minun hiukseni."

Parfyymikeräilijä kertoo kahden naisen tarinan Evan ja Gracen. Lisäksi kirjassa kerrotaan parfyymien suunnittelusta ja hiukan juonitteluista, nuoren tytön hyväksikäytöstä, vauvanryöstöstä, mutta myös selviytymistaistelusta elämässä. Tietysti kirjassa on ripaus romantiikkaa, eihän Pariisia muuten voisi kuvatakaan. Annan plussaa kauniista kansikuvasta.

Kathleen Yessaro, Parfyymikeräilijä ***+++
suom. Hanna Arvonen
HarperCollinsNordic 2016
s. 399
The Perfume Collector 2013


2 kommenttia:

  1. Onhan tuo viekoitteleva kansi. Oletko lukenut Patrik Süskindin Parfyymin? Sitä ei unohda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän näitä kahta voi verratakaan, Parfyymi on todella vaikuttava ja paha. Parfyymikeräilijä on mukavan viihdyttävä välipala, ylellinen välipala ;)

      Poista