perjantai 15. joulukuuta 2017

Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin


Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen Mennään jo naapuriin lastenkirja on itsenäinen jatko-osa kirjalle Mennään jo kotiin, jossa kurkistettiin suomalaisiin koteihin. Mennään jo naapuriin kuvakirjassa tekijät ovat halunneet tuoda esille lapsiperheitä, jotka ovat muuttaneet Suomeen, ja joiden kulttuuri eroaa suomalaisesta kulttuurista. Lapsiperheitä löytyi mm. Amerikasta, Ghanasta, Kreikasta, Venäjältä ja Syyriasta. Kirjan päähenkilö on kahdeksanvuotias Vellamo, joka lähti rimputtelemaan ovikelloja ja tutustumaan uusiin ystäviin. Vellamon mukana olivat äiti ja Salla, joka piirsi. Lisäksi Vellamolla oli mukana siili, joka löytyy jokaiselta aukeamalta.

Syyrialaisten Kamilin 9 ja Adamin 7 kotona vieraita halattiin, vaikka ei ennen oltu tavattu. Vieraille myös tarjottiin syyrialaista ruokaa. Adamin mielestä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin tavarat. Kamil osaa venäjää, arabiaa, suomea ja englantia. Poikien huone näyttää kuvassa hyvin tavalliselta lastenhuoneelta.

Ninalla 6 ja Sofialla 19 on kreikkalainen isä ja brasilialainen äiti. Perheessä puhutaan neljää eri kieltä. Vanhemmat tapasivat Skotlannissa ja ovat sen jälkeen asuneet Brasiliassa ja Suomessa. Ninan huone näyttää myös hyvin tavalliselta lastenhuoneelta.

Intialainen Saarah on 3,5 kuukautta vanha, mutta hänkin kertoo kirjassa suomalaisesta arjesta, mikä on vähän hassua, kun vauvat eivät yleensä puhu. Saarahin äiti puhuu vauvalleen englantia ja isä hindiä. Päiväkodissa hän oppii sitten suomea.

Seuraavaksi Vellamo vieraili filippiiniläisen Liannen 9 kotona. Liannen äiti tuli Suomeen töihin ja hänen perässään tuli useampi sisarus. Palkkarahoilla he ovat rakennuttaneet Filippiineille isomman talon koko suvulle.

Ghanalaisen perheen isä on akan-heimon kuningas, joten hänellä oli huoneessa valtaistuin. Perheen isä tuli ensin Suomeen, sitten äiti ja lopulta myös lapset. Perhe on onnellinen, kun he saavat vihdoin olla koko perhe yhdessä.

Muut kirjan henkilöt ovat Marokosta, Nepalista, Yhdysvalloista, Vietnamista, Islannista, Iranista,, Venäjältä, Valko-Venäjältä, Etiopiasta, Puolasta, Virosta, Irakista, Latviasta, Italiasta, Jemenistä ja Somaliasta. Vellamo kävi kirjassa yhteensä 18 kodissa äidin, Sallan ja siilin kanssa. Kirjan lopussa on kaikkien kirjassa esiintyvien maiden liput.

Kirjoittaja on ottanut kirjassa lapsilähtöisen näkökulman eri maiden ihmisiin, jotka ovat muuttaneet Suomeen vapaaehtoisesti tai sitten pakolaisina. Kirjassa käydään myös vastaanottokeskuksessa erään perheen luona, joka on ollut Suomessa kuukauden ajan.  Kirjan lopussa kiitetään perheitä, joiden luona he saivat vierailla ja ihmisiä, jotka johdattivat kirjan tekijät kyseisten perheiden luokse. Kirjan idea on hyvä, tutustuttaa lapsia maahanmuuttajiin, jolloin erilaisuus ja erinäköiset ihmiset tulevat tutummaksi.

Seppo Puttonen valitsi Mennään jo naapuriin lastenkirjan Ylen Kirjojen Suomi 101 kirjaa lukuhaasteen vuoden 2017 kirjaksi. Olen iloinen, että kirjaksi valikoitui naisten tekemä kirja, koska haasteessa on ollut huomattavasti vähemmän naiskirjailijoiden teoksia. Lisäksi olen tyytyväinen, että teos on lastenkirja, koska projektissa on ollut liian vähän lanu-kirjoja, jota arvostelin heti, kun näin Kirjojen Suomi 101 kirjat. Bloggarit ovat esitelleet kaikki 101 kirjaa omissa blogeissaan vuoden 2017 aikana. Itselleni osui huikean hieno Kissani Jugoslavia teos ja loppuvuodesta autoin blogiystävää hädässä ja bloggasin hänen puolesta Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva näytelmän.

Mennään jo naapuriin on hauska, iloisesti kuvitettu ja yhteiskunnallinen lastenkirja, jossa pääosassa ovat eri maiden lapset, joista jokainen on asettunut perheineen Suomeen asumaan. Kirja kuvaa hyvin vuoden 2017 kansainvälistyvää Suomea, jossa kansainvälistyminen voi tapahtua soittamalla naapurin ovikelloa.

Riina Katajavuori & Salla Savolainen, Mennään jo naapuriin ****
Teksti Riina Katajavuori
Kuvitus Salla Savolainen
Tammi 2017
s. 46

Marin Kirjakko ruispellossa-blogin bloggaus kirjasta
Pienten Taikapiirin bloggaus kirjasta

10 kommenttia:

  1. Laitan tuon Mennään jo kotiin lukulistalleni. Olen myös iloinen siitä, että listalle pääsi lastenkirja. Itse ehdotin vuoden kirjaksi nuortenkirjaa.
    Hienoista kirjoista olet päässyt kirjahankkeen tiimoilta bloggaamaan. Blogistasi löytyy sivupalkista myös ihana jouluruno! Onko se sinun tekemäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ehtinyt jo ehdottaa vuoden kirjaksi naiskirjailijan teosta, kun hoksasin, että tyhmä, miksi en ehdottanut lastenkirjaa. Minun lastenkirjaehdotus olisi voinut olla Kahden maan Ebba. Siinä oli myös itsenäisyyspäivän vietosta juttua.

      Jouluruno ei ole oma, vaan olen saanut sen ystävältä tekstiviestinä. Toisinaan laitan oman runon tuohon sivupalkkiin.

      Poista
  2. Vaikuttaa hienosti toteutetulta. Toivon niin kovin, että kotoutumiset onnistuvat. Kun kuulee kavereilta, miten he työpaikoillaan (esim. koulu) asian kokevat ja näkevät ja mitä tapahtuu, en ole yhtä toiveikas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kirja oli hienosti toteutettu. Teksti oli tietokirjamaisen neutraali, joten teksti ei minusta ollut niin hyvä sellaisena, mutta kuvitus ja idea oli loistava ja erilainen.
      Kun itse kuljen tuolla kasvatusmaailmassa, niin näen ja kuulen aika paljon arkielämän varjopuolista lasten ja nuorten elämässä. Olen jopa kuullut varhaiskasvatuksen puolella lauseen, että en minä leiki sen kanssa, kun se on musta. Muutaman keskustelun jälkeen yhteisleikit alkoivat sujua. Sitten olen huomannut, että urheilu ja liikunta yhdistävät lapsia, samoin musiikki ja draamakasvatus. Harmi, että juuri noita aineita ollaan aina ensimmäisenä vähentämässä, tosin draama on nyt uusi aine ja ainakin minä olen innostunut sen ohjaamisesta.
      Jos minä saisin vaikuttaa kotouttamiseen, niin lähtisin ohjaamaan sitä perheen naisväen kautta. Olen kohdannut naisia, jotka ovat olleet Suomessa neljän seinän sisällä 10 vuotta ja osaavat vain muutaman sanan suomea. Lapset hoitavat kaikki perheen asiat, mikä minusta ei ole oikein. Turhan iso vastuu koululaisille.
      Sitten olen huolissani ns. lapsivaimoista, siis alle 18v. tytöistä. Eräällä 19-vuotiaalla oli jo 5v. lapsi. Perheen pojille hankitaan vaimot kotimaasta ja vaimot ovat tosi nuoria, ja pojat ovat jo 30v. Olen monille äideille sanonut, että Suomen laki kieltää naimisiinmenon alle 18-vuotiailta, mutta he tekevät kotimaan tapojen ja lakien mukaan.

      Poista
    2. Totta että naisille koulutus ja kotoutus ovat tärkeitä, ja urheilu pojille, ja kyllä toisinpäinkin, tytöillä on oikeus urheilla.

      Poista
    3. Jostakin syystä uimakoulupäivinä ollaan pois koulusta, vaikka uimataitoa vaaditaan opetussuunnitelmassa. Molemmat sekä tytöt että pojat, en kerro mikä kulttuuri on kyseessä.

      Poista
  3. Varasin kirjan kirjastosta, kiitos esittelystä Mai.

    Itse en törmää maahanmuuttajiin useinkaan arkielämässä, mutta tunnustan syyllistyneeni siihen että vaihdan englantiin kun kohtaan 'ulkomaalaisen' näköisen ihmisen. Koko Hubarakin valitti tästä Ruskeissa tytöissä... On häkellyttävää että hän puhuukin aivan virheetöntä suomea! Viimeksi näin kävi apteekissa, jossa viehättävä nuori somalifarmaseutti palveli minua erittäin hyvin.

    Suomi monikulttuuristuu vääjäämättä, mutta silti asia on meillä uusi. Samaan olen törmännyt kuin sinäkin: vanhemmat eivät puhu suomea, eivät edes englantia ja perheen lapset joutuvat toimimaan tulkkeina. Kieli on yksi tärkeä avain kotoutumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen niin änkyrä, että puhun lapsille ja aikuisille suomea. Ja odotan niin kauan, että hän toistaa minun perässä saman asian. Edellisessä työpaikassa kaikki aikuiset puhuivat lapselle englantia, koska tämä puhui englantia. Olin sitten ainoa, joka puhuin hänelle suomea ja hän oli oikein kiinnostunut oppimaan. Hauska juttu, että muut lapset olivat oppineet englantia hänen puheistaan esim. sanontoja. Kun menin tähän integroituun ryhmään, lapsi ei edes tiennyt muiden lasten nimiä. Siitä aloitettiin.
      Itsekin opettelen jonkun verran paikallisen maan sanoja ja pidän sanakirjaa mukana, kun matkustan ulkomailla. Englannin kieli on sitten vain sellainen viimeinen yritys käydä keskusteluja. Saas nähdä kun menen Ranskaan, että opinko yhtään ranskaa sitä ennen. Espanja, portugali ja italia ovat helppoja kieliä siihen verrattuna.
      Yksi tärkeä kieli minulle olisi osata niin inarinsaame. Osaan sitä jonkun verran ja ymmärrän jonkun verran puhetta, mutta se olisi todella tärkeä kieli osata.

      Poista
  4. Tämä olisi kiinnostavaa lukea. Hienot tekijät, hyvä aihe, selvästi onnistunut toteutus. Tästä saisi paljon puhuttavaa lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansainvälistyminen oli muutamia vuosia ja vuosikymmeniä sitten kova sana Suomessa ja mielestäni se on edelleen. Jokaisella oli kirjeenvaihtokavereita ulkomailla ja koululla oli ystävyyskoulu. Koululaiset lähtivät kielikursseille ja vaihto-oppilaiksi ja Suomeen tuli vaihto-oppilaita, jotka tulivat perheisiin asumaan ja edelleen tulee. Myös toisen asteen opiskelijoita ja korkeakouluopiskelijoita. Suomesta lähtee myös muihin maihin opiskelijoita. Matkustellaan mielellään eri maissa ja Suomessa käy paljon turisteja. Sitten kun tulee kysymykseen tämä maahanmuutto ja pakolaiset, niin se onkin sitten vaikeampi pala maassa kuin maassa. Olen iloinen, että lapsille on tehty tällainen kysymyksiä herättelevä kirja ja kirja, jota voidaan lukea varhaiskasvatuksen puolella ja alaluokilla. Yleensä lapsia kiinnostavat eri maat ja niiden liput. Kirjan alussa oli karttakuva, mutta siihen oli sekavasti kirjoitettu eri perheet, jos oli vaikka eri maiden vanhemmista kysymys. Olisi riittänyt, jos olisi vain kirjoitettu maat. Tämä selviää, kun luet kirjaa. Sinulle se voi olla selvää, mutta minusta se oli sekavasti selitetty.
      Tosi paljon puhuttavaa lasten kanssa.

      Poista