keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Kuolinpäivänäni tasapainoilin nuoralla kahden maailman välissä, turvaverkko allani oli repaleinen. Sen toisella puolella oli turva, toisella vaara.
Astuin askeleen.
Kuolin.

Anna Johnsonin pitäisi elää maailman parasta aikaa, sillä hän on löytänyt ihanan puolison rinnalleen, ja heille on syntynyt vauva, mutta Annan mieli on maassa, sillä hänen äitinsä kuoleman vuosipäivä on lähellä. Anna toivoisi, että hänen äitinsä olisi mukana iloitsemassa lapsenlapsestaan. Clare Mackintosh sai idean dekkariinsa Anna minun olla toimiessaan poliisina, kun John Darwin vuonna 2007 palasi takaisin, vaikka hänet oli viisi vuotta aiemmin julistettu kuolleeksi melontaonnettomuuden jälkeen. Hänen vaimonsa oli mukana huijauksessa, jossa huijattiin henkivakuutusrahoja. Raha oli siis huijauksen motiivina ja tästä dekkarista löytyy samanlaisia teemoja kuin John Darwinin huijauksesta.

Annan isä ja äiti olivat siis hypänneet jyrkänteeltä mereen vuoroveden ollessa korkeimmillaan. Ainakin ihmiset olettivat näin tapahtuneen, kun rannalta löytyi heidän lompakkonsa ja kännykkänsä. Anna oli surun murtama, sillä hänellä ei ollut sisaruksia, eikä serkkuja ja muutenkin suku oli pieni. Vanhempien salaisuuksien pikkuhiljaa auetessa, Anna kokee järkytyksiä, joita hän ei olisi ikinä uskonut kokevansa. Alkuun hän haistaa kotonaan äitinsä käyttämän hajuveden tuoksun. Pikkuhiljaa hän alkaa nähdä äitinsä näköisiä naisia ympäristössä. Sitä paitsi postilaatikosta tulee ikäviä viestejä yhdistettynä vanhempien kuolemaan. Pakko ilmoittaa poliisilaitokselle.

Clare Mackintosh taitaa jännityksen elementit ja koukuttavat juonenkäänteet. Kirjassa ei ole montaa henkilöä, mutta ihan varma henkilöiden syyttömyydestä et voi olla. Tälläkään kerralla en osannut arvata kuka tai ketkä tekivät ja mitä rikoksia, sillä sen verran hyvin kirjailija osaa huijata lukijaansa, ainakin minua. Tykkäsin tosi paljon eläkkeellä olevasta poliisista Murray Mackenziestä, joka otti Annan ilmoituksen vastaan poliisilaitoksen vastaanotossa, jossa toimi siviilityössä, ja alkoi innokkaasti tutkimaan Annan vanhempien itsemurhaa, sillä Anna oli aivan varma, että hänen vanhempansa oli murhattu. Tykkäsin tosi paljon kirjailijan kahdesta edellisestä kirjasta, mutta Anna minun olla ei yllä mielestäni samalle viivalle edellisten kirjojen kanssa. Viihdyttävä dekkari kuitenkin kaiken kaikkiaan.

Mustelma ulottui ohimolta kaulalle. ”Olen pahoillani”, sanoin. Ja olinkin. Minua hävetti. Pelottikin vähän – vaikken olisi sitä koskaan myöntänytkään – se että olin kyennyt tekemään sen.

Clare Mackintosh, Anna minun olla ***
Suom. Päivi Pouttu-Deliére
Gummerus 2018
s. 433
Let Me Lie 2018

Mackintosh Clare: Annoin sinun mennä
Mackintosh Clare: Minä näen sinut 

16 kommenttia:

  1. Olin ihan varma että olen lukenut tämän mutta kun luin tämän postauksesi, niin vieraalta tuntuu. Dekkareilla on niin samantapaisia nimiä. - Mukavaa lokakuun alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin näillä Clare Mackintoshin kirjoilla on liiankin samantapaiset nimet. Tämä on ihan vasta julkaistu tämä uusin dekkari.

      Mukavaa lokakuun alkua <3

      Poista
  2. En ole lukenut Mackintoshia, mutta nyt alkaa kiinnostaa. Kannattanee aloittaa jommastakummasta aiemmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijan kaikki teokset ovat itsenäisiä, eikä niissä ole samoja henkilöitä. Kirjailija on toiminut poliisina, josta hän on saanut aiheita kirjoihin. Tämäkin aihe on aika epäuskottava, mutta pohjautuu kuitenkin aitoon rikokseen.
      Suosittelen kaikkia kolmea, mutta itse pidin enemmän kahdesta aiemmin ilmestyneestä kirjasta.

      Poista
  3. Sama kuin Margitilla, nyt alkaa kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarit nollaavat hyvin aiemmin luetut tarinat, varsinkin juonenkäänteisiin koukuttavat dekkarit.
      Mackintosh osaa kietomisen taidon.
      Suosittelen.

      Poista
  4. Minusta tämä oli puhuttelevan aiheensa takia erittäin hyvä teos! Mukavaa lukuviikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta aihe oli epäuskottava, mutta pakkohan se on uskoa, että tällaistakin voi tapahtua, kun poliisi kirjoittaa aiheesta.

      Mukavaa lukuviikkoa myös sinulle <3

      Poista
  5. Murray on tosiaankin fantastinen! Minulle tämä oli Claren kirjoista paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minusta viihdyttävä, mutta nyt ei oikein aihe napannut minua mukaansa. Tosin hyytävä ääni välillä pisti asiat uuteen kuosiin ja huijasi uskomaan mitä vain. Tällä kertaa kirjan pituus oli liikaa.

      Poista
  6. Olen ollut kiinnostunut Mackintoshin kirjoista kaiken aikaa, mutta en ole vielä lukenut ensimmäistäkään. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa tutustua näihin! Nautin aina siitä, kun dekkarin kirjoittaja onnistuu huijaamaan minua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mackintos on hyvä huijaamaan, mutta minä tykkään, kun en arvaa rikollista tai rikollisia oikein tai en hoksaa mitä on oikein tapahtunut :)
      Muistan kun luin Agatha Christien kirjoja, niin niistä oli helppo hoksata rikollinen, kun ajatteli kaikkein epätodennäköisintä henkilöä.

      Poista
  7. Olen jo kokenut dekkarien lukija. Tämä kirja ei ollut ollenkaan samalla tasolla ensimmäisen kirjan kanssa. Tajuntaani tuli hyvin nopeasti alkupuolella, että koko juttu on jotakin muuta, sehän tulee ilmi ihan selvin sanoin. Tämän jälkeen kirja ei enää kiinnosta tai yllä pidä uteliaisuutta. Luen tämän loppuun, en ehkä jatka enää tämän jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkka kommentista :)
      Mckintosh lataa jännityksen kirjan loppuun, ja tässä kirjassa jännitys löytyy jälleen viimeisiltä sivuilta.
      Kaksi ensimmäistä olivat minustakin jännittävämpiä kuin tämä Anna minun olla dekkari. Mutta tulinpas jälleen yllätetyksi :)

      Poista
  8. Ei sytyttänyt kuten ensimmäinen romaani. Koko jutun suurin piirtein arvasi eikä lukemiskokemusta uteliaisuuksineen ja jännityksineen enää syntynyt. Saattaa jäädä lukematta loppuun, kun yllätystä ei enää tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ehkä jo lukenut kirjan loppuun? Kannattaa lukea. Olen itsekin vanha dekkarikettu ja tarvitsen jännitystä elämääni dekkareiden ja trillereiden avulla, joten siihen nälkään tämä Mckintoshin dekkari ei ihan riitä tällä kertaa. Aiemmat sitäkin enemmän. Mutta loppu vie jälleen lukijaa ja en kyllä olisi uskonut syyllistä syylliseksi.

      Poista