torstai 6. joulukuuta 2018

Michael Cunningham: Tunnit


Nainen kiiruhtaa talosta yllään säähän nähden liian tukeva takki. On vuosi 1941. Taas on yksi sota alkanut. Hän on jättänyt kirjeen Leonardille ja toisen Vanessalle. Hän kävelee määrätietoisesti kohti jokea, on varma aikeestaan, mutta jopa nyt hänen ajatuksensa lähes harhautuvat, kun hän näkee kumpuilevan maan, kirkon ja pienen valkoisena hohtavan, hieman rikinkeltaiselta vivahtavan lammaskatraan laiduntavan tummenevan taivaan alla.

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Michael Cunninghamin Pulizer-palkittu teos Tunnit tuli lukuun jo toisen kerran, ja nyt ajattelin tehdä myös bloggauksen kirjasta. Kirjan sain vuonna 2015 Kirjakaapin avain-blogin Jonnalta hänen järjestämästään kirja-arvonnasta. Ensimmäisellä lukukerralla en oikein saanut kirjasta mitään tarttumapintaa. Kirjan kieli on todella kaunista ja sulavaa, ja suomennos on onnistunut hyvin.

Kirja lähtee liikkeelle kirjailija Virginia Woolfin elämästä, sillä hän epäilee hankalien mielenterveysongelmiensa palanneen, ja hän pelkää ääniä ja päänsärkyä. Hän työstää paraikaa Mrs Dalloway-romaania, jonka työnimenä on ”Tunnit”.

Vuonna 1949 kotiäiti Laura Brown miettii myös omaa elämäänsä, hänellä on hyvä mies, ihana rakastettu lapsi ja toinen tulossa, mutta silti hän ei ollut tyytyväinen elämäänsä, vaan hän haluaisi kadota omasta elämästään.

1900-luvun loppupuolella viisikymppinen Clarissa Vaughan suunnitteli ystävälleen ja entiselle rakastetulleen Richardille juhlia, koska hän oli saanut arvostetun kirjapalkinnon. Richardilla oli pitkälle edennyt aids. Cunningham on kietonut tarinoiden päähenkilöt miettimään omaa seksuaalisuuttaan ja elämää omassa parisuhteessaan tai sen puutteessa. Aids tuli tunnetuksi 1980-luvulla, kun ensimmäiset ihmiset kuolivat sairastuttuaan aidsiin. Aids liitettiin vahvasti seksuaalisuuteen ja varsinkin miehiin, mutta myöhemmin se liitettiin veren välityksellä tarttuvaan hiviin.

1990-luvulla aidsin lääkitys ei vielä ollut tehokasta, joten Richard oli todella huonossa kunnossa. Richard kirjoitti palkitussa kirjassaan äidistään, joka oli rakastanut lukemista ja varsinkin Virginia Woolfin Mrs Dalloway-teosta. Ehkä tämän johdosta Richard kutsui läheistä ystäväänsä, auttajaansa ja entistä rakastettuaan Clarissaa Mrs Dallowayksi. Kirjallisuus ja parisuhteet sekä seksuaalisuus yhdistävät kirjan henkilöitä. Tarina on hieno aikansa kuvaaja ja uskon, että Pulizer-palkinto on annettu ansaitusti juuri tälle kirjalle.

Hän ottaa lantun kulhosta ja leikkaa siitä kannan tottuneella veitsenheilautuksella. Noin, Virginia ajattelee, hän haluaisi viiltää kurkkuni auki, juuri noin, huolettomalla vedolla, kuin minun tappamiseni olisi taas yksi talousaskare hänen ja nukkumisen välissä.

Michael Cunningham, Tunnit ****
Suom. Marjo Alopaeus
Gummerus 2000
s. 235
The Hours 1998

Michael Cunningham: Illan tullen

4 kommenttia:

  1. Mai, minulle tämä on hyvin täydellinen Cunningham. Samoin tästä tehty leffa on rakas, sillä siinä kaikki naisnäyttelijät ovat suosikkejani.

    Olin katsomassa tämän ystäväni kanssa, joka ahdistui siitä Juliannen kotiäitiroolista pahasti. Minä taas menin ja ostin samanlaisen jauhoraksuttimen ja aina kun siivilöin eli raksutan sillä jauhoja, olen takaisin tarinassa.

    Koska Woolf myös kiinnostaa, ei tätä voi ohittaa. Olenkohan pitänyt tätä Cunninghamin parhaana vai...

    Hieno kuva sinulla ja kadehdin tapaasi saada teksti mahtumaan suunnilleen A-neloseen. Minä en aina pysty pidättäytymään, vaan lähden lastuksi lainehille, jolloin myös ajan kanssa väsyn enemmän. Hyvä sinä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena ♥♥♥
      Huomasin, että tämä taitaa olla minulle sopivin mitta kirjoittaa kirjasta. Ei tule spoilattua liikaa. Tätä mittaa olen käyttänyt vuoden ajan, kun viime joulukuussa aloin kärsiä päänsäryistä, eikä silloin voinut olla pitkään tietokoneella. Silloin koski varsinkin silmiin ja väsyin kovasti.

      Luulen, että olen katsonut elokuvan ainakin pari kertaa telkkarista. En unohda Richardia ikinä. Jotenkin aids iljettää ja säälittää samanaikaisesti ja Cunningham kuvaa juuri sitä hienosti kuvatessaan Clarissan ajatuksia.

      Woolf kiinnostaa minua kovasti, ehkä luen tammikuun klassikkohaasteeseen jonkin Woolfin kirjan ♥

      Poista
  2. Sekä kirja että elokuva ovat niin mieleisiä. Niin kiva postaus oli, että tekee mieli ottaa kirja uudelleen luentaan. Mukavaa adventin aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Tämä kirja on tullut läheiseksi lukemisen ja elokuvan katselun jälkeen. Luulenpa, että luen kirjan jälleen muutaman vuoden päästä.

      Mukavaa adventtina <3

      Poista