maanantai 17. joulukuuta 2018

Sabine Forsblom: Betinka



Mutta mutta mutta.
On ihmisiä joita ei saa millään ilveellä täysin puhtaaksi. Kun huokoset sulkeutuvat kylpemisen jälkeen viileässä, syvälle on kaikesta huolimatta jäänyt pieni lian siemen, joka voi kasvaa isommaksi kuin helmi simpukassa. Tässä tapauksessa siis paskahelmi. Silti yritetään, Betinka – Tina – Tinka ja muut ennen häntä. Sukupolvi toisensa jälkeen on seissyt saunassa kuuraamassa itsensä ja läheisensä puhtaaksi, työviikon jälkeen, ennen rakastavaisten tapaamista, ennen kuolemaa.

Suomenruotsalaisen Sabine Forsblomin kirja Betinka kertoo yläasteikäisestä Bettinasta, joka kokee ensimmäisen seksikokemuksen, ja kokee sen jälkeen kauhua ja halua. Kauhua siksi, että poika oli hänen parhaan ystävänsä poikakaveri ja halua, koska hän oli rakastunut poikaan koko nuoren ihmisen sydämestä. Nuorena elämä on hyvin mustavalkoista, ja Sabine Forsblom on onnistunut luomaan hyvin mustavalkoisen, jopa paikoitellen musta-harmaan teoksen Betinkan elämästä. Elämä on hyvin ikävää, opiskelu kamalaa, vanhemmat ikäviä ihmisiä, kaverit omituisia, kaikesta on tullut pakkoa pakkopaidassa.

Betinka kulkee kaveriporukan mukana tansseissa ja juo, koska kaveriporukka juo. Huumeet hän jättää ulkopuolelle, vaikka niitäkin olisi helpolla saatavissa. Tytöillä on tyttöjen ongelmat, paino-ongelmat, ulkonäköongelmat, maine ts. onko huora vai ei, neitsyys, ehkäisy, abortti, kotiolot, kaverit, juominen, krapula, kiusaaminen. Poikien ongelmat ovat vähäisempiä ja riittää kunhan ei ole homo. Kirjan tarina paneutuu 70-luvun nuorison elämään täydellä volyymilla Hurriganesien tahdissa: Get on!

Betinkan mukana kuljetaan alaikäisenä ravintolassa, koetaan kaikenlaista ikävää poikien taholta, jopa raiskauksia. Koulua katsotaan nuorten silmillä ja kirjassa nousee esille opettajien kiusaaminen ja opetuksen häiritseminen, ylipäätään kouluinstituution vihaaminen. Mietin, että kokeeko tämän päivän nuoriso samanlaista vihaa opetusta ja koulua kohtaan kuin kirjan nuoret kokevat? Koulun nuoret olivat jakaantuneet pinkoihin ja kouluvastaisiin nuoriin, onkohan tänä päivänä samanlainen jako käynnissä?

Kirja herättää tosi paljon mietteitä nuorten elämästä esim. runsas bilettäminen ja päihteiden käyttö sekä tyttöjen kokemus siitä, että pojille on pakko antaa, jos he haluavat. Onkohan tänä päivänä sama tilanne yläasteikäisillä tytöillä, toivon, että ei. Toivottavasti tänä päivänä homous ei ole hakkaamisen aihe, kuten kirjan tarinassa. Kirja puhuttelee monelta eri näkökantilta teemoja: perheet, ystävyydet, sukupuolisuudet, seksikokemukset, päihteet, pukeutuminen, eri kokeilut, koulu, tulevaisuus. Kirja on vahva kannanotto menneisyyden nuorten elämään, nuorten, jotka tänä päivänä ovat yli viidenkymmenen, mutta eivät unohda koskaan noita karuja, mutta hellyttäviä nuoruuspäiviä.

Hän aikoo täyttää tytön, niin että se toinen laimenee ja katoaa, se paskiainen jonka perässä kaikki juoksevat, joka aina pääsee kuin koira veräjästä ja josta kukaan ei koskaan juorua. Kitaraa soittava Hellreiser, että voikin olla paska musiikkimaku. Nyt ne molemmat saavat mitä ansaitsevat. Sillä täällä määrää nyt hän.

Sabine Forsblom, Betinka ****
Suom. Helene Bützow ja Laura Kulmala
S&S 2018
s. 222

4 kommenttia:

  1. Hyviä kysymyksiä.
    Minusta tuntuu, että tytöillä on nykyään vapaampaa kuin ennen. He voivat olla hyväksytysti useammanlaisia. Pojantyttären elämä näyttää ainakin hyvin omavalintaiselta.
    Koulua ei ehkä niin intohimoisesti vihata, mutta se ei ole myöskään niin tärkeässä asemassa kaikkien nuorten elämässä.
    Nämä ovat kyllä minulla hyvin mutu-heittoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta <3
      Minäkin luulen, että sekä tytöt että pojat voivat olla nykyään vapaampia kuin ennen. Olen välillä peruskoulun puolella opettajana ja minusta nuoret vaikuttavat välillä hyvin itsevarmoilta tänä päivänä. Esim. he laulavat mielellään luokan edessä, jos saavat itse valita laulut.

      Poista
  2. Pidin tästä tosi paljon. Itse asiassa innostuin tästä kirjasta jo, kun kirjailija puhui siitä. YA:ta tämä ei mielestäni ole ja samaa sanoi muistaakseni myös kirjailija. Erityisesti viehätti se, miten tässä luokka-aspekti on mukana ja samalla tulee esiin, että kaikki suomenruotsalaiset eivät olet kultalusikkapossuja.

    Tosi kiva, että saatiin tämä suomeksi, vaikka sarjan aiempia teoksia ei suomennettu olekaan. Hyvin toimii myös itsenäisenä romaanina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä on vahvasti YA-kirja, sillä nuorten kirjaksi tämä on liian synkkä, liian musta-harmaa, liikaa kaikkea negatiivista. Tietysti riippuu lukijasta, miten kokenut lukija on, miten ottaa vastaan kirjan sanoman.
      Kirjan lopussa yläasteikäinen päähenkilö on yliopisto-opiskelija ja sama mustuus jatkuu.
      Luokka-aspektikin oli jaettu vain kahteen luokkaan, eli sekin korosti tämän romaanin teemoja.

      Poista